Täällä ollaan vanhassa kotikaupungissa pitkästä aikaa. Viime aikojen muutokset ja hektinen elämäntilanne alkaa ottaa veronsa. Oon maininnut että mun mies on ollut kevään kiinni omassa projektissa ja sen vuoksi mulle on kasaantunut paljon tekemistä ja vastuuta. Oma jaksaminen keikkuu tällä hetkellä ihan äärirajoilla ja pienetkin asiat alkavat painaa pinnaa niin että en tunne itseäni ihan omaksi itsekseni. Täytyy myöntää että kevät on ollut raskain pitkään aikaan ja jo siitä kirjoittaminen meinaa ottaa liian koville, joten mennään iloisiin kesäkuviin.
Kuvat on täysin asuilluusiota, sillä en valitettavasti kuulu niihin mammoihin jotka kävelevät synnärillekin korkokengissä. Päivän asu oli muuten kyllä sama, mutta takapihalla räpsästyihin kuviin nappasin jalkaan kengät jotka otin mukaan perjantaisia juhlia varten. Tänään lensin tänne lasten kanssa ja matkakenkien virkaa toimitti oikeasti Lacosten pari kesää palvelleet tennarit. Oikein kiva asu oli sekin! ”Tunikasta” kiitos Katrin blogiin. Ihastuin täysin ja tämä mekko toimii oikein hyvin masun kanssa! Sain lentomatkan aikana monta ihastelua ja se varmaan johtui siitä että kellohelman ansiosta maha näytti aivan valtavan suurelta pallolta.
Päivän asu
”tunika”/mekko: H&M
leggingsit: Polarn O. Pyret
kengät: Dinsko
Eilen vielä Helsingissä ollessa kävin kokeilemassa käytännössä koko Itäkeskuksen mekkovalikoiman. Karonkan pukukoodi on frakki ja pitkä iltapuku ja voin kertoa että se on haasteellinen tehtävä näillä säillä ja mun koolla. Toivoin että löytäisin jonkun maximekon mutta se osoittautui turhaksi toiveeksi. Mä en kertakaikkisesti mahtunut yhtään mihinkään! Ehkä siellä olisi ollut joku trikoinen venyvä ”ranta”mekko mutta sellainen ei ole lainkaan juhlava. Jos huomenna ei Oulun keskustassa tapahdu ihmettä niin olen menossa aataminasussa tai törkeästi pukukoodia rikkoen lyhyessä mekossa 🙁 Meinaa melkein itku tulla! Kovin monessa pitkässä mekossa ei mitenkään riittänyt ympärysmitta mahan kohdalta tai niissä oli joku tiukka alusmekko. Äitiysvaatevalikoimat on ihan hanurista iltapukujen suhteen -sellaisia ei ole.
Muuten toivon että Oulunreissu piristää mieltä ja vointia. Täällä kun näkee perhettä niin saa ladattua akkuja vähäsen. En itsekään ymmärrä miten onnistuin muutamassa kuvassa hymyilemään noin kauniisti, ehkä se on tuo punainen huulipuna. Todellisuus on nimittäin toista, koen olevani niin räytynyt ihmishirviö ettei toista. Puntarillakin oon lakannut käymästä jo viikkoja sitten, en vaan halua pahoittaa mieltäni yhtään enempää kuin jo peilistä katsomalla joudun väkisin tekemään. Näky ei nimittäin oo nätti! Mututuntumalla kolminumeroiselle luvulle mennään ihan justiinsa, että moro vaan. Mahan kanssa eletään raskausviikkoa 33, niin vähän mutta niin kauan vielä jäljellä!
