Avainsana: siisteys

Me palkattiin viime syksynä siivousfirma, josta meillä kävi siivooja kahden viikon välein. En olekaan kertonut tarinaa siitä kuinka siinä lopulta kävi. Noh, kun päätettiin hankkia siivooja niin selasin netistä firmoja ja yritin googletella kokemuksia. En kuitenkaan löytänyt yhtään selvää suositusta luotettavasta lähteestä eli keneltäkään kenet tuntisin, joten valinta piti tehdä hiukan hakuammunnalla. Yhdestä siivousfirmasta tuli sitten meille ihminen käymään ja heti ensimmäisellä käynnillä haluttiin tehdä siivoussopimus. Yritin kysyä mahdollisuutta koesiivoukseen, mutta sopimus oli kuulema molempien turvaksi, joten teimme sopimuksen.

Ensimmäinen kerta tuli ja meille tuli siivooja ja olimme valmistautuneet huolellisesti siivoamalla käyttötavarat pois tieltä jne. Olimme aamusta hetken paikalla ja sitten lähdimme ”asioille” pois pyörimästä jaloista. Kun ajeltiin kotiin näin tien päältä ikkunasta, että siivooja nojaili keittiön työtasoon ja oli kännykällä. Kun ajettiin pihaan, hän meni nopeasti siivoamaan portaita. Amos oli nukahtanut autoon ja kannoin nukkuvan pojan nopeasti sänkyyn ja juoksin pissalle kun oli hätä. Yläkerran vessaan päästessä siellä oli siivoojan meikkipussi ja suoritusrauta. Hiukan ihmeellistä ajattelin ja siivooja kävikin ne nopeasti keräämässä kassiinsa meidän tullessa kotiin hiukan sovittua aikaisemmin. Kännykällekin hän oli löytänyt meidän laturin mikä oli minun mielestäni vähän erikoista, ei kuitenkaan niin erikoista kuin se suoristusrauta 🙂

Noh, ei siinä mitään ajattelin ja koska muutama sovittu juttu jäi siivouksessa tekemättä soitin kuitenkin firmaan näistä puutteista ja kyselin samalla mikähän oli meikkipussin ja suoristusraudan agenda. Laittautuakin meillä saa siivouksen jälkeen mutta ihmettelin miksi ne oli kuskattu juuri yläkerran kylpyhuoneeseen saakka nimenomaan silloin kun me ei olla paikalla, eikä siivouksen päätteeksi jos haluaa freesiytyä ennen lähtöä. Johtaja korosti että työaika on työaikaa eikä meidän viiden tunnin aika sisällä pitkää ruokataukoa, vaan jonkun paussin välipalaa varten. Hän jutteli myös meidän siivoojan kanssa ja hän ei kuulema ollut laittautunut täällä työajalla, seuraavalla kerralla siivooja tuli kuitenkin edellisenä iltana kipeäksi ja perui tulonsa ja saimme tänne venksaluksen jälkeen sovittua tuuraajan. Tuuraaja kävi sitä seuraavallakin kerralla ja nämä sujuivat ihan kohtuullisesti, meidän aika vain ei sopinut kyseiselle siivojalle ja jäimme odottamaan että kolmannesta henkilöstä tulisi meidän vakkarisiivooja.

Vakiosiivooja löytyi sitten ja saimme tänne kolmannen siivoojan muutaman kuukauden sisään. Toki tämä vaihtuminen oli myös meille vähän stressaavaa sillä sai aina aloittaa alusta sen kanssa että kohde on siivoojalle uusi. Sitten kun tämä kolmas siivooja oli meillä ensimmäistä kertaa niin lähdimme jälleen pois jaloista. Kotiin palatessa tuntia ennen loppumisaikaa hän istuskeli meidän ruokapöydän ääressä, hörppi kahvia ja luki jotain kirjaa tai kalenteria. Piti ruokataukoa kuulema. Tämä se musta olikin vähän erikoista, että meidän kahveista keitetään meidän keittimellä kahvit, varsinkin kun asiasta ei ollut ollut mitään puhetta. Tuntui erikoiselta että siivooja on kuin kotonaan, vähän sillä tavalla kuin että meillä olisi mitään yksityisyyttä. En tiedä kuuluiko kahvimaitokin kaapista mukaan, en kysynyt. Aamuisen puhtaan keittimen sijaan meille jäi sitten siivouksen päätteeksi pannunpohjakahvit, muhat ja likainen keitin. Sanoin asiasta suoraan, että kahvinkeitosta olisi voinut kysyä etukäteen ja siivooja olikin hämillään että eikö siitä ollut tullut aiemmin puhetta. Vastasin että ei ja samaan hengenvetoon hän kysyi lupaa onko se jatkossa ok. On joo, mitäs muutakaan siihen kehtasi vastata 😀 Soitin taas firmaan ja kerroin sinne taas muutamasta jutusta jotka oli jäänyt tekemättä ja sitten tosiaan tästä kahvinkeitosta. Firmalla oli aina selitys kaikkeen ja nytkin sain vastaukseksi vain että ”No, te ette varmaan ollut enää kotona siinä vaiheessa kun kahvihammasta alkoi kolottamaan”.

Moni pieni harmitus ja lähinnä luottamuksenpuute sai meidät tekemään päätöksen, että irtisanotaan siivoussopimus. Siinä oli kuukauden irtisanomisaika ja viimeinen kerta oli uutena vuotena. Koin että tämän yrityksen kanssa meillä ei syntynyt luottamuksellista suhdetta ja joka kerta jäin vähän miettimään jotain. Voi olla että meidän sopimusajalle sattui monta inhimillistä pientä juttua jotka antoivat aiheetta tällaisen olon mikä minulle tuli tai sitten intuitioni jo ensimmäisen kerran jälkeen oli oikeassa ja tämä oli hyvä päätös. Annoin omasta mielestäni kuitenkin monta mahdollisuutta ja asiallisesti keskusteltiin kaikesta.

Voi myös olla että meidän toiveet olivat epärealistisia ja viiden tunnin siivousaikaan olisi pitänyt tarjota ruokatauko ja kahvit, mutta minua se harmitti sillä sain monesti kuulla että viisi tuntia on meillä liian lyhyt aika, 5,5 tuntia olisi sopivampi. Itse kuitenkin halusin että mielummin jotain jäisi pois kuin aika pitenisi sillä tuo viisi tuntia on se aika kun esikoinen on koulussa. Koin myös ristiriitaisena sen, ettei aika riitä kun en ollut varma käytettiinkö se tehokkaasti jos me ei oltu kotona.

Nyt me ollaan sitten ilman siivoojaa ja ilman Roombaa sillä sekin oli yhteistyötä varten vain lainassa ja piti palauttaa 🙁 Tavallinen imuri on laulanut tuttuun tapaan ja vielä toistaiseksi kun ei ole ollut koulukiireitä niin on ollut aikaa siivota. Mulle se suurin haaste on se, että mulla ei ole omaa aikaa siivota kunnolla niin että perhe olisi pois jaloista. On niin paljon helpompaa siivota silloin kun muut eivät ole kotona! Amos on vielä niin pieni että se menee aina vessaharjoilla leikkimään jos ovi on auki, eikä tuoleja voi nostella pöydille jne. Hän ehtii sotkea sitä mukaan kun minä siivoan 🙂 Eilen vein lapset mummolaan ihan tällä ajatuksella ja siivosinkin viisi tuntia sitten yksin ja tunnin vielä miehen avustuksella joten ei kai täällä hullummalta näytä nytkään. Tämän postauksen kuvat on tänään napsittu 🙂

Nyt mennään sitten omin voimin, vai olisiko teillä suosituksia? 🙂 Entä onko muilla minkälaisia tarinoita siivouspalveluista?