Kategoriat
Uncategorized

Olo kuin uudestisyntyneellä

Kesästä syksyyn muutamassa päivässä

Nyt elokuun alussa kesää on vielä jäljellä, mutta lomalta Suomeen paluu ja koulujen alkaminen saman viikon aikana, on tuntunut siltä kuin muutoksia tapahtuisi viikossa enemmän kuin viime kuukausien aikana yhteensä. Meidän keskimmäisellä alkoi ekaluokka, joka jo itsessään on ihan mielettömän suuri juttu yhdistettynä siihen, että esikoinen meni neloselle ja nuorin jatkoi samassa päiväkodissa kuin aiemminkin mutta nyt on siellä ainoana lapsena meidän perheestä. Tytöllä kun oli siellä eskari niin viime vuoden vein sinne molempia ja nyt on vain yksi hoitoonmenijä kahden lähtiessä aamulla kouluun.

Koulujen alku oli meidän tytölle iso juttu ja hän odotti sitä innolla. Kahden päivän saldona on uusi ekaluokkalaisen lippis ja oma Aapinen, joista ollaan iloittu molemmista. Koulu on meillä ihan kivenheiton päässä, joten sekin on ihanaa ja sinne pääsee pyörätietä ilman isojen teiden ylittämisiä, mikä tekee koulumatkasta todella mukavan. Nyt harjoitellaan kovasti kelloa ja sitä, että omatoimisuus kasvaisi niissä taidoissa, joita koululainen tarvitsee.

Mihin olen oikein menossa?

Nämä viikon aikana tapahtuneet asiat ovat laittaneet minut miettimään myös omaa tulevaisuuttani. Toki olen jo jonkin aikaa puhunut työnhausta ja siitä, että mitähän minua odottaa opiskelun jälkeen mutta nyt ne ajatukset nousivat jälleen pinnalle. Olen hakenut kesän aikana muutamia paikkoja mutta en kovinkaan aktiivisesti ja sitä voisi toki nyt syksyn aikana tehostaa. Opintoja kun ei ole ei enää jäljellä kuin kirjoitustyön muodossa sekä lopputentti, joka tehdään gradun palautuksen jälkeen. Ne ovat nyt asialistallani syksylle ja koska loppu häämöttää niin lähellä, niin senkin vuoksi stressaan tuota tulevaa. Mihin suuntaan haluan hakeutua työelämässä ja onnistunko saamaan toiveitani vastaavaa työtä? Teen jo nyt aivan ihanaa työtä mutta määräaikaisuuden vuoksi ja perheellisenä jolla on vastuuta, koen sen jatkumisesta suurta huolta. Huoli on kenties turha mutta nyt vuoden lähestyessä loppuaan tuo epävarmuus nousee pintaan. Freelancerina kun ei voi paljon vaikuttaa projektien kulkuun ja jatkumiseen, kun ei ole itse niistä päättämässä.

Tämä muutama koulupäivä, kun olen ollut hetken aikaa yksin kotona on antanut paljon aikaa omiin töihin. Muistin sen, miten paljon paremmin pystyn keskittymään hiljaisessa talossa ja miten paljon voin tehdä jo muutamissa tunneissa kun lapset ovat hoidossa ja koulussa. Se fiilis tuntui niin mahtavalta ja koin ihan mieletöntä euforiaa siitä, että saan tehdä rauhassa töitä. Yrittäjänä joka tekee kaikki työt kotoa vuoden ympäri katoaa usein se raja, mikä on arkielämää perheen kanssa ja mikä on työaikaa. Kirjoitan pienissä pätkissä siellä täällä, otan kameraa mukaan kauppareissulle ja muihin menoihin. Esimerkiksi kaksi viikkoa sitten kun kesäloma oli vielä meneillään ja mies oli töissä niin jouduin ottamaan meidän nuoremmat lapset mukaan Keskon työpalaveriini. Siellä he istuivat palaveripöydän toisessa päässä pädillä kun me tehtiin kuukausisuunnitelmaamme seuraavana kuukauden julkaisukalenterille. Yleensä hoidan nämä lasten hoitoaikojen puitteissa mutta nyt kesällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ”bring your kids to work”-teemalla. Onneksi tiimini on minulle jo tuttu ja he ymmärsivät mutta helpompaahan se on nyt syksyllä, kun voin mennä yksin.

Tuo maistiainen näistä tämän viikon omista tunneista tuntui kesäloman jälkeen virkistävältä. Nautin työnteosta ja päivärutiineista, eikä syksyn tulo haittaa minua laisinkaan. Vuodenajat ovat ihania ja aikansa kutakin, nyt mennään kohti elokuun loppua ja syyskuuta jolloin harrastuksetkin ovat pyörähtäneet käyntiin.

Minun kuvissa vielä pala lämmintä Sisiliaa. Onko teillä jo selvät sävelet syksylle? Töitä, opintoja, lastenhoitoa tai kenties jotain ihan muuta?

Kategoriat
Yleinen

Uusia alkuja, vuodesta toiseen?

Näin nämä pienet reippaat koululaiset ovat aloittaneet taas opintien. Meillä poika menee 2.luokalle samaan kouluun jossa on käynyt jo eskarin joten tottunein elkein sujui kouluunlähtö. Kavereita ja opiskelua odotettiin jo loppuloma!

IMG_20160810_191715

Mä itse painin syysaloitusfiiliksissä. Kaikki varmaan tunnistaa tunteen kun syksyssä on uuden aloittamisen intoa. Mulle jojolaihduttajana syksyt on sitä kun iskee se suuri innostus ja kipinä. Jos mietin aikaa taaksepäin, olen varmasti joka syksy ryhdistäytynyt jo kaksikymmentä vuotta. Joskus innostus kantaa pidemmälle, joskus se loppuu jo ennen lokakuuta mutta ”tiukalle” on lähdettävä. Nyt kiusaus on ihan mielettömän suuri ja uskokaa tai älkää mutta mulla siis tekee mieli ihan hurjia juttuja. Haluaisin mennä ostamaan Nutrilett-kuuripaketin, ilmoittautua johonkin FitFarmin nettivalmennukseen tai alkaa vain omatoimisesti rajoittamaan sitä mitä saan syödä ja mitä en. Sinällään harmittomia ajatuksia mutta tiedän, että se on mulle liikaa. Vedän itseni joka kerta liian tiukalle ja lihon kaiken takaisin.

IMG_20160810_191617

Palaan ajatuksissani kuitenkin yhä enemmän niihin oivalluksiin mitä tein keväällä. Kirjoitin niitä mm. postauksessa Suomen suosituin jojo-laihduttaja ja Ei enää yhtään dieettiä. En halua viettää koko aikuisikääni laihduttamisen ja semi-tyytyväisyyden aallokossa jossa en koskaan ole itselleni tarpeeksi sopiva. Päätin, että teen muutoksia terveyden vuoksi ja sillä tavalla, että ne ovat niin pieniä että niistä voi tulla elämäntapa joka kestää. Tätä mantraa hokien olen selättänyt sekä herkkuhimoja että saanut lähdettyä lenkillä silloin kun ei huvita. Kesä meni mutta ”mitään” ei kuitenkaan ole tapahtunut. Olen aivan samanlainen ainakin ulkoisesti kuin ennenkin. Saman näköinen, kokoinen, pituinen, painoinen jne. Olisiko sittenkin otettava itseä niskasta kiinni?

HjmSs 20160810_185105

Ravitsemusterapeutti Anette Palssa kommentoi taannoiseen postaukseeni osuvasti ja nostan hänen kommenttinsa uudelleen:

”Niinpä, jos painonhallinta olisikin tiedosta kiinni :). Kuten ammattilaisena tiedät keho pistää laihtumista vastaan, aivot eivät tiedä minkä kokoisessa kehossa ovat kiinni, reagoivat vain hormoonien muutokseen (mm. leptiini). Se että laihtumisen jälkeen lihoo, ei yleensä ole kiinni itsekurista, vaan aivot yrittää pitää sut hengissä. Paino nousee, koska aina aiemmin ihmiskunnan historiassa laihtuminen on tarkoittanut nälänhätää tai muuta pula-aikaa ja kuoleman vaaraa. Aineenvaihdunnan muutokset nähdään tutkimuksissakin ja jokaisen laihtumisen jälkeen homma on aina vaan enemmän solmussa. Tutkimuksia on vähän, mutta kaikki ihan saman suuntaan: mitä kovempi laihdutus, se kovempi palautus. Ensimmäisillä kerroilla paino vielä laskee ja sitten jossa kohtaa huomataan, ettei painoa saa oikein millään alas. Tämä on biologiaa ja tämän takia olemme pysyneet hengissä. Tässä yltäkylläisyyden tilassa, ominaisuus ei ole enää tarpeen, mutta keholla menee aikaa tottua tilanteeseen.
Laihduttamisen lopettaminen ja itselle sopivan elämäntavan löytyminen vie aikaa. Kun homma ei ole vaan pääkopasta ja omasta päättäväisyydestä kiinni, on sille annettava aikaa ja luotettava että oma tapa voida hyvin ja hallita painoa löytyy. Ammattilainenkin voi tarvita ammattilaista, se ei ole häpeä. Toisen kanssa asian pallottelu auttaa myös omien ajatusten jäsentelyyn. Lisäksi näkökulman muutos voi joskut tuoda ratkaisuja.
Olen tehnyt 15 vuotta ravitsemusterapeutin hommia ja nähnyt mitä laihduttaminen meille tekee ja siksi en oikeastaan ikinä ohjaa ihmistä laihduttamaan, lähinnä mietitään miten voidaan paremmin, miten arjessa homma voisi sujua. Monen kanssa lisätään syömistä, vähennetään treeniä ja lisätään lepoa ja unta :). Säästöliekki on yleinen tuttavuus vastaanotollani.
On hienoa, että tuot esille tätä laihduttamisen nurjapuolta, sllä tämä on on se tavallinen tarina. Laihduttamisen lopettaminen on vaikeaa kun kierre on tuttu, vaihtoehtoinen reitti ei ole selkeä, eikä lyhyt. Mutta se kannattaa, koska se voi tuottaa oikeasti tulosta.

20160810_185131

Tietoinen päätös siitä, ettei enää lähde dieetille ei tietystikään saa olla terveellisten elämäntapojen vastakohta, tätä en tarkoita. Tarkoitan sitä, että nyt aion pysyä sanoissani ja jatkan valitsemallani tiellä ja yritän pyrkiä eroon jojo-laihduttamisesta. Olen tehnyt itselleni jo tarpeeksi hallaa laihduttamisella. Nyt paino ei ole kahteen vuoteen liikahtanutkaan vaikka ”ennen” se kyllä olisi tällä elämäntavalla lähtenyt laskuun. Tänä syksynä ei ole siis tiedossa tiukkaa, vaan vain minä. Ylipainoinen nainen joka yrittää opetella tekemään arjessa parempia valintoja ja käymään lenkillä, siksi koska tykkää siitä. Uudet lenkkitossutkin on hankittu arjen liikuntaan ja käytettykin jo 🙂 Näillä eväillä eteenpäin. Älkää tekään laihduttako! On oltava olemassa parempikin keino ja se lienee lempeä rakkaus itseään ja kunnioitus kroppaansa kohtaan -sitä minäkin opettelen.

IMG_20160802_215608 IMG_20160802_215654