Yhteistyösisältöä
Tekis mieli heittäytyä syvälliseksi ja jatkaa ääneen pohdintaa. Tää meidän nykyinen elämäntilanne on niin erilainen kuin vaikka vuosi-kaksi sitten kun elettiin niin sanotusti vähän tasaisempaa arkea Laajasalossa. Oltiin haaveiltu jo pitkään siitä, että joku päivä päästään asumaan omakotitaloon, ostamalla ja remontoimalla aina astetta isompi asunto ja pikku hiljaa säästämällä. Kun yksi päivä meille tarjottiin kaupungin vuokratonttia varasijalta niin se tunne oli uskomaton. Tuleeko meistä talonrakentajia?! Saanko suunnitella ihan oman kodin? Pieni postimerkin kokoinen pala maata Helsingissä on vain meille. Miten suuria unelmia siihen liittyykään! kirjoitin postauksessa Onnenkyyneleet jossa kerroin asiasta.
Suunnitteluvaihe siitä lähtien on ollut pitkä tai ainakin tuntunut siltä. Päädyttiin käyttämään perheessä olevaa arkkitehtia eli mun äiti piirsi meidän talon ja toimii projektin pääsuunnittelijana. Omalle äidille oli helppo selittää mitä toivottiin sillä hän tuntee meidän perheen niin hyvin, että välillä löysi paremmin ratkaisut kuin me edes osattiin kuvitella. Kuitenkin koko projekti on ollut tähän saakka vain unelmia paperilla ja ensikertalaisena ne on hankala kuvitella valmiiksi. Millainen meidän talo on kun se on lopulta valmis? Ovatko kaikki tuhannet paperit ja piirustukset ihan oikeasti 3-ulotteinen todellisuus jo hetken kuluttua? Tuollaisia ajatuksia on pyörinyt päässä jatkuvasti, kunnes eilen tontilla käydessä koin sellaisen herätyksen tunteen. Kaivinkoneiden kuopiessa mulla meinas kyynel vierähtää poskelle kun tajusin, että kohta tuo paikka jossa oon vuoden ajan käynyt katsomassa samaa maisemaa onkin poissa ja varvikon tilalla on ihan oikea talo, meidän koti!
Ihan samalla tavalla kuin rakentaminen on moni muukin haave elämässä. Ne ovat epätodellisen tuntuisia asioita ja joskus on vaikea erottaa se raja kun haave muuttuu todellisuudeksi. Mun polku elämäntapamuutoksessa on ollut pitkä jo blogissa, saati sitten mun koko elämässä. Puoli vuotta siitä kun oli aloittanut blogin kirjoitin mun omia ohjeita ylös kirjoitukseen Ajatuksia matkan varrelta.
1. Elä sellaista elämää tänään, mitä haluaisit elää huomenna.
Tää on mun oma lause jota mietin paljon. Ei kannata jäädä odottelemaan, että herää jonain aamuna ja on esimerkiksi korkeasti koulutettu tai fitnesskilpailija. Jos tavoittelet jotain niin työ sitä kohden pitää aloittaa heti. Hakea kouluun tai elää sitä fitnesskilpailijan elämää jo vuosia ennen kuin astuu kisalavalle. Tää ei sitten toimi kaikkeen. En kannusta esim. törsäämään rahojaan tänään jos halua että on huomenna rikas joka voi kuluttaa miten paljon haluaa 😀
Mulla on esimerkiksi sellainen mielikuva/haave, että ajattelen olevani sellainen ihminen joka juoksee aikaisin aamulla Töölönlahden rantaa ja menee sen jälkeen töihin. Mielikuvissani on urheilua rakastava ihminen joka elää terveellisesti ja nauttii siitä suunnattomasti. Vaikka en vielä liitele aamulenkeillä niin otan kokoajan askeleita sitä kohti. Opettelen terveellistä ruokavaliota ja nautin laihduttamisesta! Unelmat saavatkin olla siirappisia ja tyydyn ehkä iltaisiin koiranulkoilutuslenkkeihin mutta se idea on sama. Jos makaan tänäänkin sohvalla niin miksi olisin huomenna erilainen? Jos menen tänään lenkille niin elän jo sitä elämää mitä haluan. Olen tyytyväinen sillä toimin tavoitteitani kohti!
paita: Under Armour (ColdGear -kylmän sään paita)
housut: Under Armour (ColdGear -kylmän sään juoksutrikoot)
kengät: Gazoz Luca
lippis: Under Armour
Nyt tänään käydessäni iltalenkillä postissa muistin tuon kirjoituksen kuin eilisen! Lippis päässä ja sporttivaatteet niskassa olin hakemassa Gainomaxin lähetystä blogitestiin. Ja mitä vielä, nyt kun asutaan täällä Sörkässä niin posti on tuossa Töölönlahden rannalla, täällä Hakaniemen puolella. Elänkö mä sittenkin sitä elämää josta silloin haaveilin? Toki en ehkä yhtä timminä kuin tuossa kuvitelmassa mutta silti onnellisina, urheilua rakastavana -pienen kaksikuukautisen vauvan äitinä. Kuvissa poseeraan Töölönlahti takanani 🙂 En kadu kuitenkaan mitään, kuten esimerkiksi sitä, että fitnesshaave vaihtui kolmanteen lapseen. Elän juuri sitä elämää mitä haluan ja siksi kannattaakin varoa mitä toivoo. Hyvä muistutus yösyötöillä silmät ristissä tai taistellessa rakennusprojektin kanssa 😉
Aasinsiltana aiempaan liittyen on nuo treenivaatteet ja ihan koko muukin Gazozin verkkokaupan valikoima tarjouksessa teille lukijoille koko viikonlopun -20% alennuksella koodilla ANNA. Käyttäkää ihmeessä tilaisuus hyväksi kun nyt ei ole mitään merkkirajoituksia 🙂 Myös arpaonnea voi käydä kokeilla täällä -> eli Gazozin facebook-sivuilla jossa jaossa on uutuusmalliston huppareita! Käykää siellä tykkäämässä ja jakamassa kuvaa!
Mun päällä näkyi Under Armourin kylmän sään lenkkivarusteet, Gazozin oman malliston kengät (nyt mustana naisten kokoja!) ja sitten löysin nuo toissakesän kuvan missä oon ihan superhoikka, näkyvät mun lempihousut isommassa koossa 🙂 Ennen sitä sai vain yhdessä koossa mut nyt vaihtoehtoja on kolme! Fuso jeans on mun BrasilSul-merkin lempparimalli! Mustat, napakat ja takataskulliset housut joita ei tarvitse joidenkin leggingsien tapaan peittää pitkällä paidalla. Nyt sain samat housut ällänä ja käytän kyllä onnessani kunnes mahdun joskus vielä noihin vanhoihin.
Joten ehkä tuo pohdinta selittää mun tapaa käyskennellä korkkareissa josta tuossa taannoin tuli kirpeää kommenttia. Missä vaiheessa se haave muuttuu todellisuudeksi? Kenellä on oikeus haaveilla? Silloin kun on tietyn painoinen tai tietyn muotoinen? Tarpeeksi salivuosia takana tai palkattu kallis valmentaja ja hankittu tiimitakki? Saako vasta silloin poseerata korkkareissa jos huvittaa?
Mä en vielä tiedä mihin tulevaisuus vie mut ja mitä haaveita mun matkalleni muodostuu. Sen tiedän että juuri nyt elän tätä hetkeä ja köpöttelen korkkareilla jos haluan. Eihän sitä tiedä, jos vaikka joku päivä huomaan, että haave onkin muuttunut todellisuudeksi. Aivan kuten lenkki Töölönlahden rannalla.
Kuvissa näkyviä tuotteita saatu blogin kautta: Valio & Gainomax.
