Avainsana: Too big to be me

Kategoriat
Lifestyle Terveys & hyvinvointi

Mieliala matalalla

Aloituskappale kandista

Ihminen syö elääkseen, mutta ei elä vain syödäkseen. Silti useimmat ihmiset haluavat syödä oikein elääkseen terveenä mahdollisimman pitkään. Kuitenkaan ihmisten ravinnonoton säätelyä ei tunneta vielä kunnolla (Karhula ja Ukkonen 2012). Syömisen säätely koostuu fysiologisten seikkojen lisäksi kulttuurisista ja psykologisista tekijöistä, joiden lisäksi sitä ohjaavat keskushermoston välittämät hormonaaliset viestit. Meillä on pitkään uskottu, että nälkä lähtee syödessä. Näläntunteeseen ja kylläisyyteen vaikuttavat kuitenkin muutkin asiat, kuten kognitiiviset, terveydelliset ja emotionaaliset tekijät. Elintarviketeollisuudessa kylläisyyttä pidetään etuna, ja useat yritykset kehittävät proteiini- ja kuitupitoisia tuotteita, joiden tarkoitus on pitää kylläisenä mahdollisimman pitkään.

Näillä sanoilla alkoi johdanto kandidaatintutkielmaani, joka käsitteli kylläisyyttä. Tuota ihanaa olotilaa, jossa hormonit ovat tasapainossa eikä vatsanpohja kurni tyhjyyttään. Tuo olotila joka on nyt taas muutaman päivän herkuttoman jälkeen hyvinkin kaukana. Oloni on kiukkuinen, nälkäinen ja jopa masentunut. Mietin itsekseni, että serotoniini se siellä huutaa poissaolollaan ja saa oloni kurjaksi kummajaiseksi. Olen oman tutkimuksenkohteeni irvikuva.

Jatkuu näin

Suuri ruoankulutus on yhteydessä paino-ongelmiin ja terveyteen. Kylläisyydentunne vaikuttaa ruokahaluun, jota ohjaa hormonitoiminta sekä nauttimamme ravinto, toteavat Alviña ja Araya (2016) artikkelissaan funktionaalisista ruoista kylläisyydensäätelyssä ja energiansaannista ihmisillä. Kylläisyysominaisuus elintarvikkeissa on tärkeä, sillä kylläisyyden tunteen pidentäminen on toivottu ominaisuus kuluttajan näkökulmasta. Proteiinipitoiset välipalatuotteet ovat esimerkki tuotteista, joiden kulutus on kasvussa.

Kandidaatintutkielmassani käsittelen kylläisyyttä terveysväitteenä elintarvikkeiden näkökulmasta. Kiinnostukseni kylläisyyteen syntyi siitä lähtökohdasta, että olen jokaisen kolmen lapsen saatuani tuntenut itseni poikkeuksellisen nälkäiseksi. Lapsivuodeaikana hormonien myllerryksissä olen pohtinut, mitä kehoni viestittää ja miten terveellinen ja riittävä ravinto ei ole onnistunut sammuttamaan nälän tunnetta. Olisiko ollut joku elintarvike tai ravintoaineiden kokonaisuus, joka olisi voinut auttaa kylläisyyden saavuttamisessa? Näihin tuntemuksiin ei ehkä löydy yksiselitteistä vastausta, mutta tutkielmassani selvitän, mikä yhteys eri ravintoaineilla on hormoneihin ja sitä kautta kylläisyyteen. Pohdin myös mitä tekijöitä elintarvikkeen tulisi osoittaa, jotta sille saisi läpi terveysväitteen kylläisyydestä, ja mitkä ovat ne tieteelliset tutkimusmenetelmät, joilla se voidaan varmentaa.

Minusta mielenkiintoisin kylläisyyteen vaikuttava fysiologinen tekijä oli ruoansulatuskanavan peptidit

Vaikka kylläisyyden tuntemus on aina yksilöllinen, ei ole yhtä ravintoainetta yli muiden kun puhutaan eri ravinnonlähteiden tuottamasta kylläisyydestä. Kylläisyys on ravintoaineiden saannin summa, jonkinlainen kokonaisuus joka aterialla, jonka makroravinteet yhdessä muodostavat. Se miten eri ravintoaineet vaikuttavat, selittyy ihmisen hormonitoiminnan kautta (Juvonen ym. 2008). On kuitenkin vaikeaa tehdä tarkkoja päätelmiä eri ravintoaineiden roolista, sillä niistä on syömisen säätelyssä vähän tietoa ja se on osittain ristiriitaista. Artikkelissa Ruoansulatuskanavan peptidit kylläisyydensäätelyssä Juvonen ym. (2008) kirjoittavat siitä, miten syömisen säätely voidaan jakaa lyhyt- ja pitkäaikaiseen säätelyyn. Ruoansulatuskanava saa ruoan myötä mekaanista stimulaatiota sekä erittää peptidejä. Eritykseen vaikuttavat ruoan koostumus, rakenne ja ravintoaineiden sisältö.

 

Mielenkiintoisimmaksi nousee greliini, joka erittyy pääasiassa mahalaukusta, sekä ohut- ja paksusuolesta vapautuvat kolekystokiniini, glukagoninkaltainen peptidi 1 ja peptidi YY. Kuvassa 1 näkyvät päämekanismit, joilla syöty ruoka aikaansaa kylläisyyttä, eli mekaanisen stimulaation reitti sekä peptidien erittymisen reitti.

 

Kuva 1. Syömisen säätelyyn osallistuvat ruoansulatuskanavan peptidit greliini, kolekystokiniini (CCK), glukagoninkaltainen peptidi 1 (GLP-1) ja peptidi YY (PYY). Peptidit erittyvät ruoansulatuskanavan eri osissa ja vaikuttavat neuraalisten (vagushermo) ja humoraalisten signaalien yhteisvaikutuksesta syömisen ja energiatasapainon säätelyyn keskushermoston keskeisissä osissa, hypotalamuksessa ja aivorungossa. (Juvonen 2008)

 

Greliini on tällä hetkellä ainoa tunnettu ruokahalua lisäävä peptidi, ja sen pitoisuus plasmassa on Prader-Willin syndroomaa sairastavilla 4,5-kertainen terveisiin verrattuna. Greliinin käyttöä on tutkittu anoreksiaa sairastavien hoidossa ja sen hallintaan on jopa yritetty kehittää rokotteita (Juvonen ym. 2008). Kolekystokiniini (CCK), glukagoninkaltainen peptidi 1 (GLP-1) ja peptidi YY (PYY) vähentävät ruokahalua ja sitä kautta syömistä, eli näiden toimintatapa on päinvastainen kuin greliinillä (taulukko 2). Bowenin ym. (2006) tutkimuksessa todettiin, että proteiinipitoinen (soijaa, heraa tai gluteenia sisältävä) juoma pienensi plasman greliinipitoisuutta pidemmäksi aikaa kuin glukoosijuoma, ja koehenkilöt söivät seuraavalla lounaalla vähemmän kuin glukoosijuoman nauttimisen jälkeen.

Kylläisyyteen vaikuttavat muutkin fysiologiset tekijät ja niistä kirjoitin myös tutkielmassa vaikka en tähän laita enempää. Kun mietin miksi syömisen muuttaminen on vaikeaa palaan lukemaan tutkielmaani ja siinä mainuttuja tekijöitä mutta se ei edelleenkään estä ”pohjatonta nälkää” tai halua syödä hieman enemmän mitä kulutan. Pohdin onko ylipaino ja jojo-laihduttaminen on vaikuttanut hormonitoimintaani pysyvästi tai olenko poikkeuksellisen greliinipitoinen tyyppi. Tiedä tuota, mutta aihetta olisi mielenkiintoista tutkia lisää suuremmassakin mittakaavassa kuin yksilötasolla.

Oikeastaan näiden omien kokemusteni kautta, minulle on syntynyt se suuri kiinnostus ihmisen fysiologiaan, meidän syömistapoihin ja siihen miten terveyteen voi vaikuttaa ruokavaliolla. Näiden teemojen parissa toivon pääseväni tekemään töistä myös valmistumisen jälkeen. Ehkä kaikella on tarkoitus? Myös sillä joskus koetulla pohjattomalla nälällä, joka inspiroi tutkimaan asiaa perusteellisesti.

Miltä teidän sokerittomat tai mahdolliset herkuttomat ovat tuntuneet?

Tekstit (poislukien kursiivi ja boldattu) kandidaatintutkielmastani Nälkä lähtee syödessä? Kylläisyys terveysväitteenä. Helsinki 2017.

Kategoriat
Uncategorized

Paluu arkeen

Laivareissu Tukholmaan takana ja takaisin Helsingissä

Meillä oli ihana päivä Tukholmassa ja kaksi yötä laivalla. Reissu oli todella onnistunut ja vaikka laiva keikkui eilisessä tuulessa aikalailla, on nyt ”jälki”keinuminen jo loppunut. Aamulla kotiintullessa keinutti kyllä useamman tunnin mutta nyt olo on pikku hiljaa normaali. Meillä oli tällä reissulla ihan huippu hytti kymmenennessä kerroksessa ja tykättiin siitä kaikki. Jos olette joskus miettineet Commodore-luokkaa niin täältä vahva suositus. Hintaero alennuskoodin kanssa mitä käytettiin oli sellaiseen Muumi-perhehyttiin noin 200 euroa ja paikka toi koko matkaan aimokaupalla luksusta. Tuolla hinnalla sitten sai myös käyttöön Loungen palvelut saunoista välipaloihin, Bon Vivant aamiaiseen, isompaan hyttiin, omaan check-in aikaan ja tiskiin, hedelmätervehdykseen, kuohariin jne. Parasta oli meidän mielestä lounge ja sen pikku snackit sekä tietty ihanan tilava hytti.

Kiitos viesteistä edelliseen postaukseen

Lähdin ne mielessä reissuun ja luin uusia viestejä aina kun pääsin netin äärelle. Olen niin samaa mieltä monen kanssa siitä, että jotain pieniä tavoitteita varmaan kannattaisi asettaa. Vaikka on itseensä tietyllä tapaa oikein tyytyväinen niin kehoa voi muokata ihan rakkaudesta. Juuri sillä tavalla, että hyväksyy itsensä ja haluaa itselleen hyvää eli kenties hieman keveämpää olemusta. Sitä haluan itse tältä vuodelta ja toki vuosilta tästä eteenpäinkin!

Laivalla kuitenkin söin makeaa ja tästä tuli kamalan ristiriitainen olo. Mietin, että on varmasti normaalia että kerran viikossa voisi syödäkin jotain hyvää mutta toisaalta sätin itseäni, että ehdin olla tuolla sokerittomalla vasta viikon. Tänään paluu arkeen on tuntunut taas entistä vaikeammalta. Sokerihampaan kolotus on ihan kamala!

Lääkkeeksi olotilaan kävin kaupassa tekemässä isot ruokaostokset, että kaapissa olisi kaikenlaista terveellistä syötävää. Valitettavasti mulla on suuria ongelmia mun kameran latausliittimen kanssa (liitin on ihan rikki ja ottaa kontaktia huonosti) niin en saanut kuvia koneelleni kun kamerastani loppui akku ja nyt en saa sitä ladattua. Koitan ratkaista ongelman ja palata ruoka-aiheeseen vielä. Tässä postauksessa muutama kuva laivalta ja kauniista Tukholmasta ja auringonlaskusta siellä.

Nyt painun unille, sillä huomenna alkaa koulut ja päiväkodit!

Kategoriat
Terveys & hyvinvointi

Elämäntapamuutoksen pelkoa

Viisi päivä herkutonta takana

En aio aloittaa tänne uutta laihdutuspäiväkirjaa, enkä uhota uusilla tavoitteilla mutta viime vuoden lopussa tulin siihen pisteeseen, että terveyden eteen on tehtävä enemmän. Kun vuodenvaihteessa päätin karsia herkkuja ja sokeria ruokavaliosta niin pelkäsin etten pysty siihen päivää pidemmälle. Siksi viides sokeriton päivä tuntuu suoranaiselta ihmeeltä ja ihmettelen miten tämä ei ole ollut tämän vaikempaa. Voiko se olla niin, että kun aika muutokselle on kypsä, niin sitä kokee muutoksen enemmän helpotuksena kuin taakkana? Olenko saavuttanut sen pisteen henkisesti ja fyysisesti, jossa koen oloni niin epämukavaksi, että herkkujen syöminen ei tunnu enää mukavalta?

Uusivuosi on vaikea paikka monelle jojolaihduttajalle. Tammikuu on timmikuu -tyyppiset kiristelyt paastoista uudelleenalkaviin nettivalmennuksiin houkuttelevat joka kulmalla. Sähköpostiini kilahtaa kirje FitFarmilta:

Hei Anna! Aika lunastaa vuoden 2018 lupaukset! Tuliko luvattua, että vuonna 2018 aloitat liikunnan, laihdutat, hankit muuten vain terveellisemmät elämäntavat tai treenaat itsesi tositikkiin?

Laihdutustuputuksen edessä jokainen joulusyönnistä ähkyssäoleva meinaa tarttua oljenkorsiin ja rahaa palaa. Laihdutusbisnes on valtava ja ihmisten halulla olla parempia ratsastetaan surutta. Tuntuu, että toive paremmasta huomisesta on taas tuomittu jo heidän puolesta, joilla ei ole painon kanssa ongelmaa. Heitä pilkataan, jotka saapuvat tammikuussa salille, sillä puolet käy enää helmikuussa ja maaliskuussa salilla on taas yhtä tyhjää kuin aikaisemmin.

Mistä sitten löytää sen motivaation, joka kantaa pysyvään elämäntapamuutokseen? Miten ihminen voi onnistua muuttamaan jotain elämässään, jos kuitenkin muutokset saavat olla vain sen verran pieniä, että niitä pystyy noudattamaan? Siinäpä sitä kysymys, jota en ole vielä itse onnistunut ratkaisemaan, sillä muutenhan olisin normaalipainoinen. Jostain syystä minulla on pitkiä kausia jolloin lihon ja pitkiä kausia laihdun. Näin on ollut jo kaksikymmentä vuotta ja se on aika uuvuttavaa. Juuri nyt en jaksaisi olla enää näin iso mutta pelkään jo valmiiksi, että jos painonpudotus nyt vuosien jälkeen onnistuu, että se ei ole taaskaan pysyvää. Pelkään, että laihdun liikaa ja syömisestä tulee ongelma tai sitä, että muutaman vuoden päästä painan vielä tätäkin enemmän. Silti kaipaan muutosta olooni ja koen, että olen toimivan kehon ansainnut jossa minun on hyvä olla, ilman sitä että se on minulle terveysriski. Toivon pitkää ikää puolisoni ja lastemme kanssa ja sitä, että saan nauttia myös liikunnasta.

Aikamoisia traumoja kun viisi päivää herkutonta herättää tällaisia ajatuksia. Kentis liian monta pudotettua ja takaisinotettua kiloa takana. Ehkä en ole kuitenkaan ajatusteni kanssa yksin?