Kävin kummitädilläni Leenalla kylässä tänään. Kahvittelujen lisäksi meillä oli ohjelmassa katsoa löytyisikö hänen neulomistaan vaatteista ja asusteista jotain meille sopivaa. Ajattelin että siellä on neule tai kaksi mutta ihanuuksia oli valtavat kasat. Kummitätini lahjoittaa niitä sairaaloihin ja hyväntekeväisyyteen vielä sen jälkeen kun sukulaiset ovat saaneet omansa. Vauvanpeittoja, haalareita, sukkia jne. Miten joku voi olla niin taitava ja kaiken lisäksi hyväsydäminen?
Sovittelin innoissani sukkia, pipoja ja huiveja ja valitsin sitten itselleni kahdet villasukat sekä violetinsävyisen pipon ja huivin jotka sointuivat kauniisti yhteen. Amokselle löytyi vaatteita joissa oli valkoista ja ruskeaa sekä todella suloinen pieni peitto. Linnea valitsi pitkävartiset raidalliset sukat!
Juuri muutama päivä sitten mietin itsekseni sitä, että mun pukeutumistyyli ei vastaa ollenkaan sitä mitä itse haluaisin. Raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika on mulla sellaisia kun vaatteet ei istu eikä mahdu niin se kiinnostus melkein katoaa kokonaan siitä mitä päällensä kiskoo. Nykyään kun lähden ulos niin heitän päälle vain jotain mikä mahtuu ja missä voin imettää. Välillä kun mietin sitä niin vähän harmittaa että tähän on tultu. Haluaisin olla paljon tyylikkäämpi ja mietin et mut jos joku pitäis nakata johonkin stailausohjelmaan. Oon niin onnettoman näköinen kokomustissa kaavuissani tuolla. Ehkä jos olisin työelämässä niin olisi pakko panostaa enemmän!?
Siksi esimerkiksi tänään saamani neuleet olivat mulle ihana yllätys. Sain niillä paljon piristystä asuun joka koostui näistä:
takki: Marimekko
paituli: Marimekko
leggingsit: Nebbia
kengät: Axelda
Neulonta ja ompelu on ehdottomasti mun listalla niistä asioista mitä haluaisin osata. Muistan kun ala-asteella neuloin lapasta monta kuukautta ja mun käsiala oli niin surkeaa, että peukalo mahtui suunnilleen väärästä reiästä läpi. Äiti yritti auttaa mutta eihän siitä mitään tullut kun välillä jälki oli tasaista ja tiukkaa ja sitten vaihtui taas tyttären tyyliin. Kun lopulta sain ne vaaleansiniset lapaset valmiiksi niin ne oli niin rumat etten ikinä pitänyt.
Pitäisikö kokeilla joskus uudelleen? Ehkä sitten uudessa kodissa neulon takkatulen ääressä miehelle ja lapsille kaikkia ihanuuksia. Tai ehkä en. Olkoon se blogi-illuusiota, kun haen kaikki Leena-tädiltä ja kerron, että tekaisinpas viime viikolla tällaiset. Tosin nyt kun kerroin tän niin kukaan ei usko 😉
Osaatteko te neuloa? Ja mitä pidätte meidän uusista vaatteista?
