Kategoriat
Yleinen

#somepormestari

PhotoGrid_1431413817563

Kuka?

*Anna Liljeroos

*32 vuotta

*Elintarviketieteiden opiskelija Helsingin yliopistossa, äitiysvapaalla juuri nyt

 

Somessa?

*Kirjoittanut omaa blogia 3,5 vuotta

*Julkaissut 797 blogipostausta ja blogiin on jätetty 23 103 kommenttia

*Rakastaa Instagramia ja tekee satunnaisesti hölmöjä Youtube-videoita

 

Miksi?

*Asunut Itä-Helsingissä vuodesta 2004

*Käyttää Itäkeskuksen palveluja viikottain

*Suhtautuu intohimoisesti alueen positiivisten puolien esiintuomiseen ja kehittämiseen

*On hauska, luonteva esiintyjä ja innovatiivinen sosiaalisen median itseoppinut pormestari

 

Tsekkaa myös tämä: Minun Itä-Helsinkini

Mistä on kysymys: http://i3.fi/somepormestari/

Yhteystiedot: toobigtobeme (at) gmail.com

 

Kategoriat
Yleinen

Innostuja Anna, piinallinen projekti-ihminen

Kun päätin hakea opiskelemaan yliopistoon niin hain töistä palkatonta että pystyin keskittymään pääsykokeisiin lukua varten. Menin valmennuskurssille ja piirsin kotini täyteen mindmappeja isoille kartongeille. Kun oltiin menossa naimisiin, niin suunnittelin häitä vuoden. Ostin hääpuvun Italiasta ja tilasin hääkimppuni valkoisista Avalanche ruusuista, mutta niistä piti nyppiä uloimmat terälehdet pois sillä ne ovat vihreitä ja mielestäni ruusun kauneus tulee paremmin esille ilman niitä. Kun suunnittelen vaikkapa sisustusta ja etsin tapetteja niin selaan niitä tuhansia ja tuhansia uppoutuen asiaan perusteellisesti. Projektit vievät minut mennessään!

 

Blogissa ollaan seurattu mun hurahtamista asiaan jos toiseen. Raskaanaollessa olin niin raskaana, fitnessinnostuksessa niin fitnesstä ja taloa rakentaessa niin taloa. Elämä täyttyy mun innostuksen kohteesta ja nautin suunnattomasti aina siitä mistä olen kulloinkin kiinnostunut. Usein se on jonkinlainen projekti joka tavallaan alkaa ja loppuu.

Eilen heräsin siihen että olin nähnyt unta omenapuiden istutuksesta. Keitin aamukahvia ja selasin puutarhalehtiä joita mulla on neljä numeroa -kaikki toukokuulta! Samalla katsoin kaksi jaksoa Edeniä 😀 Sitten painuin pihalle kahville töllistelemään omaa puutarhaani. Ei siis tarvitse kauaa arvailla mikä on ollut mun mielessä juuri nyt! Olen täysin hurahtanut puutarhanlaittoon, ainakin muutaman viikon.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Olen ostanut mansikkaa, vadelmaa, mustaherukkaa, punaviinimarjaa. On neljänlaista omenaa, tulee vielä kirsikkaa ja yrttitarhaa. Kukkiakin haluaisin ja toki terassin jossa on löhöilypaikka ja ruokapöytä. Mietin ja ideoin, konsultoin ja keskustelen. Suunnitteleminen on kaikkein parasta! Toki toteutuskin jossain määrin mutta se vaihe kun tehdään valintoja ja erilaisia malleja. Pyöritellään ja makustellaan -asetellaan kohdilleen. Siinä kohtaa mun luovuus kukkii!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Mun projektien onnistuvuudesta voi olla monta mieltä. Tiedän muutaman jotka on sitä mieltä että ne ei koskaan pääse päätökseen *kröhöm*. Mun omasta mielestäni onnistumisprosentti on aika hyvä! Pääsykokeisiin pänttääminen johti opiskelupaikkaan, talo on rakennettu ja naimisissakin ollaan!

Olisi ihanaa kirjoittaa tähän, että sen minkä aloitan niin sen suoritan loppuun tai minkä päätän niin siinä pysyn. Se ei kuitenkaan kohdallani ole totta. Ehkä puolet mun projekteista laantuu alkuinnostuksen jälkeen. Muistatteko mun hehkuttamat Marimekon kankaat joista olin tekemässä verhot lastenhuoneisiin? Siellä ne on yläkerrassa, ommeltunakin vielä ja verhotangotkin on ostettu -mutta ei ole laitettu paikalleen. Taloa rakentaessa oli pakko saada sitä travertiinilaattaa ja kun se on tuossa niin suoja-aine odottaa edelleen kaapissa. Fitnessistäkin olen pitänyt mekkalaa vuoden jos toisen, mutta en sitten kuitenkaan sitä tavoittele tosissani. Projektien viimeistelty suorittaminen loppuun ei ole vahvuuteni -teen sen vain silloin kun olen tosissani motivoitunut.

Aika siis näyttää miten käy mun puutarhan. Villiintyykö se ensimmäisen vuoden jälkeen vai jaksanko hoitaa ja huoltaa sitä samalla intohimolla kuin istutusvaiheessa. Todennäköisesti en, vaan mieleni on jo uusissa projekteissa, aloittamassa uutta ja unohtamassa vanhaa. Milloin sitä oppisi tekemään loppuun asti? Onko tunnollisuus ja asioiden päätökseen saattaminen joku piirre jonka voi ostaa netistä? Alkuinnostuksessa voisin siihen vaikkapa sijoittaa 😉

IMG_70641

Kategoriat
Yleinen

Tärkeintä ei ole tavara, vaan sydän lämmin avara

SAMSUNG CSC

 

Sosiaalinen media täyttyi tänään mitä ihanimmista tarinoista. Kukkia, kortteja, aamupalaa sänkyyn, kahvia, kehuja ja rakkautta. Äitienpäivänä tunnetaan varmasti mitä erilaisimpia tunteita riippuen omasta elämäntilanteesta. Surua, pelkoa, pettymystä, ylitsevuotavaa onnellisuutta, iloa tai arkea.

Oon itse oppinut lapsuudessa aika perinteiseen äitienpäivän viettoon. Siihen kuului se aamupala sänkyyn, jota me kaikki viisi lasta äherrettiin yhdessä isän kanssa. Äiti ”nukkui” ja kun me lapset kasvettiin teineiksi vaihtui aamupala onnitteluun ja äiti sai itse keitellä kahvinsa. Äitienpäivässä oli kuitenkin jotain ja yleensä lounastettiin yhdessä ison pöydän ääressä ja käytiin mummolassa.

Itse heräsin tänä aamuna seitsemältä Amoksen potkuihin kainalossa. Kolmesta lapsesta kaksi oli mummolassa yökylässä joten tiedossa oli hiljainen ja rauhallinen aamu. Keittelin itse kahvini (itselle ostamastani Juhla Mokasta) ja selailin Instagramia. Aamupaloja vuoteeseen, kukkia ja kateutta. Yötyöläisen vaimoa ei nousta muistamaan aamulla.

IMG_20150510_081825 IMG_20150505_092225

Kun päivä valkeni pidemmälle niin hiipui toivo noteeraamisesta. Joinain vuosina se ei niin haittaa, mutta jos sama toistuu pääsääntöisesti aina niin kyllähän se vähän harmittaa. Saako puolisolta toivoa onnitteluja äitiydestä? Vai onnitteleeko kaikki vain omaa äitiään? Mitä jos puoliso on yhteisten lasten äiti ja lapset vaikkapa sen verran pieniä että eivät niin itse osaa äitiä muistaa?

Onnea on kuitenkin ne maailman rakkaimmat lapset, jotka ilahduttavat ihan olemassaolollaan ja heidän silmistä näkee rakkauden. Onnea on myös mummolasta kotiintulon jälkeen koulurepusta kaivettu lahjakäärö, joka piti sisällään kauneimman patalapun jonka olen koskaan nähnyt! Siniselle vohvelikankaalle tehty, kulta- ja hopealangoin koristeltu taidonnäyte joka yhdessä kortin kanssa sai äidin purskahtamaan kyyneliin. Tätä äitienpäivän onnea ei pilaa edes ajattelematon mies.