Avainsana: Yleinen

Kategoriat
Lifestyle Ruoka

Formulaleski

Viime viikonloppuna alkoi kevään kuumin kausi. Ei siis kova helleaalto, uusi hömppäsarja televisiosta tai mikään muukaan meikäläisen juttu vaan Formula 1 -kausi. Olen katsonut itse formuloita lähinnä Mika Häkkisen aikaan. Joka tapauksessa siitä on pidempi tovi kuin siitä, että yletin varpaisiini. Meidän taloudessa on ihan joku toinen, joka on vauhdikkaiden autojen ystävä.

Huomasin että fiilistely aika-ajoista alkoi jo perjantaina, kun kisa paalupaikoista sijoittui lauantai-aamun. Sunnuntaina kaiken kellojensiirtelyn vuoksi ajattelin, että koko perheellä on rytmi sekaisin kun heräsin renkaiden vinguntaa muistuttavaan ääneen, joka tuli alakerrasta. Kausi oli startannut Suomen aikaa aamulla kuuden perästä C Morella ja mies oli innokkaana seuraamassa kisaa.

Itse yritin torkuttaa vielä hetken mutta painuin sitten koristelemaan illalla jääkaappiin laittamani tuorepuuron jossa oli chian siemeniä ja soijajogurttia. Olen aina rakastanut puuron ja jogurtin yhdistelmää ja ilmeisesti aivan jälkijunassa tajunnut, että se on todella maukas juttu tuorepuuroresepteissä, joissa puuro tehdään jogurttiin. Kyseinen puuro oli niin hyvää, että laitan tähän reseptin teille kokeiltavaksi. Tuorepuuroissa on se hyvä puoli, että ne on nopea valmistaa illalla ja lusikoida aamulla suoraan suuhun. Koristelut lisäävät vielä herkullisuutta, eikä ravintoarvoissakaan ole valittamisen varaa.

CHIA-TUOREPUURO

1rlk Chian siemeniä

1dl kaurahiutaleita

3dl Alpron granaattiomena ”jogurttia” (hapatettu soijatuote)

1dl mansikka mehukeittoa

Sekoita ainekset keskenään ja jaa kahteen kannelliseen purkkiin. Nosta yöksi jääkaappiin ja nauti aamulla. Annoksesta tulee kahdelle.

Reilun viikon päästä on formulakauden toinen viikonloppu ja meikäläinen miettii jo mitä ohjelmaa sille viikonlopulle keksisi. Ehkä näiden lämpenevien säiden puitteissa voisi jo suunnata mökille. Mikä ihana ajatus! Ainakin päiväseltään jos ei yöksi.

Kategoriat
Perhe & suhteet Yleinen

Monna ja Emma kylässä

Mulla oli ihania vieraita täällä pari viikkoa sitten mistä unohdin kirjoittaa. Monna kävi meillä suloisen Emman kanssa ja oli kyllä mahtava päästä höpöttelemään yhdessä ja halimaan Monnan tyttöä. Emma on aivan mielettömän suloinen ja olisin voinut kyllä sylitellä häntä pidempäänkin.

Tempasin meille hedelmäsalaattia ja kahvia sekä laitoin tarjolle suklaamunia, onhan pääsiäinen tulossa. Monnalla on mennyt Emman kanssa hyvin ja oli mukava kuulla heidän arjestaan. Sarankin piti päästä paikalle mutta auto teki tenän. Ensi kerralla yritetään treffata uudestaan koko trion kanssa. Mulla on ollut hirmuinen ikävä tyttöjä mutta arki on vienyt musta voimat. Onneksi on whatsupp ja facebook 🙂

Eikö mulle ihan hyvin sopisi vielä tuollainen pieni tytöntylleröinen? Linnea ainakin kovasti yritti saada Emmasta siskoa, hänellä kun on vain nuo velikullat. Minä olin kyllä samaa mieltä, mutta näillä näkymin haikara ei taida meille eksyä. Toivelista asioista joista ”pitäisi” tapahtua ennen seuraavaa lasta on aikamoinen, eikä vauvoja voi valitettavasti tilata noin vain. Mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kiitos ihanasta kaffehetkestä Monna <3

Kategoriat
Perhe & suhteet Yleinen

Puolisonvalinnasta

Viikonloppu on jo sunnuntaissa ja mulla on ollut oikein ihana aamu kahvikupposen kanssa. Tyttö on nyt mummolassa ja esikoinen kaverillaan kylässä niin olen saanut viettää laatuaikaa pienimmän kanssa. Talossa on aina niin hiljaista jos edes joku lapsista on poissa. Hiljaisia hetkiä täällä kotona on todella vähän ja vääjäämättä ajaudun kauas menneisiin vuosiin näin tapahtuessa. Muistelen, että ennen lapsia oli aina hiljaista jos mies ei ollut kotona. Ja arvaatteko mitä? -minä niin nautin.

Vaikka olenkin perheihminen, lataudun parhaiten ollessani ihan yksin. Kaipaan tilaa hengittää ja olen kiitollinen, että olen löytänyt puolison jonka kanssa yhdessäolo sujuu luontevasti niin perheen kuin parisuhteen puolesta. En jaksaisi kulkea käsikynkkää joka paikkaan tai olla liian tiiviissä kontaktissa. Olen varmaan erikoinen jonkun mielestä kun sanon näin, mutta hyvin tiivis yhdessäolo ahdistaa mua ja onneksi on parisuhteita joissa voidaan jakaa sama arvo niin että suhde on silti hyvin onnellinen. Muistan nuoruuden seurustelusuhteista sellaisia tunteita, että ihan ahdistuin kun kumppani halusi olla jatkuvasti vierellä. Yhden poikaystävän nimi muuttui kännykässäni nimeksi ”Voi ei” ja toista aloin mielessäni kutsua iilimadoksi. Todella kamalaa että näin kävi, enkä tietenkään sitä sillä tavalla ryöpyttäen tuonut esille kumppaneille että homma ei nyt toimi mutta arvaatte varmaan, että näillä suhteilla ei ollut tulevaisuutta. Kumppanit olivat liian erilaisia minulle. Avioliitossani ehdottomasti parasta on se, että ollaan sopivan lähellä ja en koe että menettäisin mitään. Päin vastoin, suhde täydentää minua ja minun puutteitani ja sitä on aina kantanut suuri rakkaudentunne.

Rakkautta ja suhteita on erilaisia ja tärkeintä on varmasti se, että löytää sellaisen suhteen jossa on hyvä olla. Toiset ovat yhdessä kaikki leffat ja lomat, siinä missä joku voi elää kaukosuhteessa onnellisena. En tarkoita omilla ajatuksillani siis sitä, että se olisi mitenkään ainoa oikea tapa toimia. Voin vain huokaista onnellisena, että tähän päivään mennessä en ole katunut puolisovalintaani. Vaikka olin tavatessamme nuori, vain vähän päälle kahdenkymmenen ja puolisoni sitäkin nuorempi, 19-vuotias. Tulipa tehtyä hyvä päätös. Hyvä minä!