Kategoriat
Yleinen

Keramiikkahäät

IMG_6853

 

Tasan neljä vuotta sitten heräsin hotelli Kämpissä jännittyneenä. Päivää oli suunniteltu pitkään ja kun se vihdoin koitti, aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Toukokuiseen tapaan puissa vihersi tuoreet lehdet ja säätilaus meni nappiin sillä saimme nauttia koko kevään ensimmäisestä hellepäivästä.

IMG_6331-2

IMG_6346 IMG_6361 IMG_6364 IMG_6374-2

IMG_6413  

Ensin suunnattiin kampaajalle ja sieltä meikkiin ja palattiin hotellille jossa kaasoni Monna auttoi mua pukeutumaan. Puvun olin hankkinut Italiasta, siinä oli sydämen mallinen kaula-aukko, paljon pitsiä ja pitkä laahus. Hääkoruiksi olin saanut anopiltani hänen vanhat kultaiset korut joissa oli pieniä timantteja ja keskellä tummansininen safiiri. Kun oli kirkkoonlähdön aika niin mun vatsassa oli perhosia ihan mielettömästi. Automatka Kulosaaren kirkolle oli oikeaa tunnemyrskyä ja sain pidätellä liikuttumista koko matkan. En muista tuliko jo silloin kyynel poskelle vai selvisinkö pidemmäs.

IMG_6534 IMG_6625

IMG_6851

IMG_6856 IMG_7064

IMG_7122

IMG_6760

 

Hääautona meillä oli mun veljen Porsche Boxster ja hurautettiin sillä kahdestaan Kulosaaren Casino nimiseen ravintolaan, jossa oli häävastaanotto. Casino on aivan upea paikka merimaisemin ja halusin ehdottomasti että juhlapaikka on veden äärellä. Hääkimpussa oli suuria valkoisia avalanche ruusuja ja sormukseksi olin valinnut valkokultaisen flakkareunaisen sormuksen jossa on yksi suuri timantti kruunuistutuksella. Vihkimisen jälkeen jännittävin osuus oli ohitse ja oli aika nauttia juhlasta! Meistä oli tullut aviopari!

IMG_6779

IMG_6790 IMG_6791 IMG_6792 IMG_6793

IMG_6794

IMG_6883 IMG_6925

Ruoka oli hyvää ja oli ihanaa kun jännitys purkautui ja sai vain nauttia. Hääpäivä on edelleen muistoissa yksi elämäni ihanimmista päivistä, enkä muuttaisi siitä mitään.

IMG_6769 IMG_6840 IMG_6916-2

IMG_6919

IMG_6975

IMG_6968-2

IMG_6976-2 IMG_7014

 

Häätanssi tansittiin sen tahdissa kun Monna lauloi ja soitti Tauskin Sinä vain kappaleen. Sen perään tuli varsinainen häävalssi. Illan aikana ohjelmassa oli mm. slideshow johon oli kerätty kuvia meidän molempien kotialbumeista vauvasta nykyhetkeen. Se on meidän perheen sisarusten häissä ollut perinne kaikilla ja todella hauska katsaus oikein tehtynä. Morsiamen ryöstökin oli sillä en ole ”ei mitään ohjelmaa”-tyyppiä. Ihaninta koko päivässä oli se, että saatiin kaikki meidän läheiset ihmiset saman katon alle, se on oikeasti hyvin harvinainen tilanne. Se rakkauden määrä oli aivan upea jakaa ja ne muistot säilyvät ikuisesti.

IMG_7188

IMG_7170 IMG_7178

Tänään miehen herätessä pyysin heti suukon. Hän tuli ihmetellen sen antamaan ja katsoi kysyvästi. Toivotin hyvää hääpäivää ja kysyin että joko vaihdetaan lahjoja? 😀 No ei ollut lahjoja ja itsekin katsoin kalenterista vasta eilen illalla että perskules, huomenna on hääpäivä. Ei meistä kumpikaan muistanut sitä. Olisihan se ihanaa jos olisi sellainen mies joka muistaa kaikki merkkipäivät ja toisi sänkyyn punaisia ruusuja ja kaikenlaisia lahjoja. Sitä ihanampaa on kuitenkin jakaa arki ihmisen kanssa jonka kanssa voi olla oma itsensä, ihan ilman mitään kulisseja. Vähän kiusoitellen sätin että ”etkai sä kulta unohtanut hääpäivää” kun mies kysyi että no missäs hänen lahja 😉 -sanoin että keitin kahvin valmiiksi ja lahja oli se suukko. Näillä mennään ja toivottavasti yhtä pitkään kuin meidän molempien vanhemmat. Ollaan saatu hyvä avioliiton malli. Molemmat ovat edelleen naimisissa ja väittäisin että onnellisina ja autuaina, unohtaen hääpäivät ellei vaimo muistuta.

IMG_7120

Postauksen kuvat: Ossi Pietiläinen

 

Lukijoissa tämän kesän morsiamia? Joko hääkuume on kova? 🙂

Kategoriat
Yleinen

Äitiyspakkaus 2014

20140514_200502

 

Tänään mulle kolahti postiluukusta lappu joka kertoi että äitiyspakkaus odottaa postissa. Oon odottanut tätä hetkeä taas jo jonkun aikaa ja kun täytin kelaan hakemusta äitiysavustuksesta niin mulle oli selvää, että otan mielummin pakkauksen kuin 140 euron rahasumman. Mulle äitiyspakkauksen saamisessa on tunnearvoa ja on ihanaa, että meillä Suomessa on ollut tälläinen perinne jo yli 75 vuotta eli vuodesta 1938! Silloin äitiyspakkausta alettiin jakamaan vähävaraisille synnyttäjille ja reilua 10 vuotta myöhemmin eli vuonna 1949 aloitettiin sen jakaminen kaikille äideille, riippumatta tulotasosta. Tänä päivänä Kela jakaa vuosittain n. 60 000 äitiysavustusta, joista n. 40 000 äitiyspakkauksena. Lähes kaikki ensisynnyttäjät valitsevat äitiyspakkauksen ja kaikista äideistä vain kolmasosa valitsee 140 euron rahasumman.

IMG_20140514_222643

Itse olen ottanut pakkauksen kaikille kolmelle lapselle ja säästän niistä muutamat tärkeimmät vaatteet ja tarvikkeet muistoksi kuten makuupussit ja haalarit. Olen kuullut että moni muukin tekee näin ja onhan niissä vaatteissa ja kuoseissa aina sen ajan tyyliä, mikä on milloinkin ollut muotia. Eliel on syntynyt huhtikuun alussa 2008 ja kun pakkaus toimitetaan muutamia kuukausia ennen laskettua aikaa niin silloin oli jaossa vuoden 2007 pakkaus. Linnea sai kesävauvana vuonna 2011 suht uuden eli saman vuoden keväällä julkistetun pakkauksen jota jaettiin syksyyn 2012. Sen jälkeisen pakkauksen eli 2012-2013 jakoaika oli pitkä kuin nälkävuosi eli vasta nyt maaliskuussa 2014 tuli jakoon tämä uusin pakkaus. Kuvissa meidän perheen pakkaukset:

pakkausetu2702MH_820_pr
Kuva: Annika Söderblom ©Kela / V.2007

Äitiyspakkaus
Kuva: Annika Söderblom ©Kela / V.2011

article
Kuva: Annika Söderblom ©Kela / V.2014

Mutta sitten itse asiaan eli uusimpaan äitiyspakkaukseen jonka laatikkokin on kaunis. Se on Kelan järjestämän suunnittelukilpailun tulos muutaman vuoden takaa, jossa Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun opiskelijat loivat äitiyspakkauslaatikolle uuden visuaalisen ilmeen. Voittajaksi valittiin Johanna Öst Häggblomin työ Sukupuu. Tämän vuoden äitiyspakkauksen väriteemoja olivat limenvihreä ja turkoosi sekä retrokuosiset oranssi, ruskea ja keltainen, paljon toistuvien vaaleiden sävyjen rinnalla. Vuoden 2014 äitiyspakkauksesta löytyy 49 erilaista tuotetta.

20140514_200359

20140514_201248 20140514_201330 20140514_201427

 

Ihan ensimmäinen meidän perheen suosikkituote on aina ollut makuupussi ja mua ilahdutti suuresti että aiemmista vuosista poiketen väri oli kirkas ja raikas. Makuupussia koristaa Finlaysonin Aappa-kuosi.

20140514_201834

 

Äitiyspakkauksen laatikkohan on tarkoitettu myös vauvan ensisängyksi, joten siinä tulee mukana vaahtomuovipatja. Sen lisäksi pakkauksesta löytyy peitto, pussilakana, aluslakana ja patjansuojus. Aluslakana on valkoinen ja pussilakanassa on beigellä pohjalla turkoosi-valkoisia ötököitä. Aika hauska!

20140514_203821 20140514_203922

 

Vihreää näkyy toppahaalarin korostevärinä. Se on hyvin vaaleanharmaa jossa on tummemmalla harmaalla tekstiä. Toppatumput ja töppöset ovat tummanharmaat ja lakki luonnonvalkoinen.

20140514_210205 20140514_210715

20140514_210342

Toinen meidän perheen suosikkituote on joka kerta kovassa käytössä ollut kevyt toppapuku eli vanuhaalari. Nytkin kun odotellaan kesävauvaa niin syksyn viiletessä päästään käyttämään tätä niin, että kääritään puntit hihan- ja lahkeensuista ja keväällä puku menee varmaan sellaisenaan. En ollut tutustunut näihin kuoseihin etukäteen kun pakkauksen tilasin ja meillä sattui aika tuuri sillä tämä on ehkä vaatteista minun makuuni aika poikamainen joten meillä kävi sukupuolen ja pakkauksen suhteen hyvä yhdistelmä.

20140514_202827 20140514_202620

Jostain luin palautetta että tämänvuotinen ei olisi niin tyttövauvaa odottajien mieleen. Me satuttiin saamaan Linnean kohdalla tuo v.2011 pakkaus joka oli hyvinkin neutraalin värinen beigen ja luonnonvalkoisen sävyissä ja olipa siellä punaiset potkuhousutkin. Nyt pakkaus on selkeästi värikkäämpi mutta itse tykkään kyllä molemmista. Nää väriasiat taitaa olla äitiyspakkauksen ikuisuusvääntöä joten en ihmettele ennen muinoin siinä oli melkein kaikki vaatteet valkoisia. Toivottavasti ei tarvitse ihan siihen päätyä enää. Vai mitä olette mieltä? Väriä vai ei?

20140514_204230 20140514_204301 20140514_204819 20140514_204838 20140514_204952 20140514_205035 20140514_205216 20140514_205645 20140514_205938 20140514_210041

Kolmantena meidän suosikkina voisin mainita muutamankin vaatteen eli villahaalarin. Sitä on käytetty aina! Sen lisäksi kovassa käytössä on olleet nuo sukat ja tumput. Vuoden 2014 pakkaukseen oli niitä lisätty nyt kaksin kappalein. Pieni mutta hyvä lisä, käytetään varmasti molempia!

20140514_204441 20140514_204703 20140514_204553

 

Vaatteiden lisäksi pakkauksesta löytyy hiusharjaa, hammasharjaa, kynsisaksia ym. tarpeellista tavaraa. Mun mielestä kaiken tämän yhteisarvo on tuota valittavaa rahasummaa enemmän joka mulla menisi hetkessä, eikä siitä jäisi mitään ”pysyvää”. Siksi oon ehdoton pakkauksen tilaaja 🙂

20140514_211321

 

Mitäs tykkäsitte vuoden 2014 äitiyspakkauksesta kokonaisuutena? Entä koko äitiyspakkauksen ideasta? Löytyykö joukosta muita jotka jemmaa näistä tärkeimmät muistoksi vai myyttekö kenties eteenpäin jos pakkauksen ylipäätään otitte?

IMG_20140514_004326
ja poksutaan käymään viikkoa 30! 🙂
Kategoriat
Yleinen

Toinen todellisuus

IMG_20140513_225019

 

Kirjoitin kolmisen viikkoa sitten aiheesta yksinäisyys ja huomaan palaavani ajatuksissa siihen yhä uudelleen. Juuri nyt en tunne oloani hyväksi vaikka meidän elämässä on tapahtumassa kaikkea ihanaa. Olen kaikesta kiitollinen, en tarkoita sitä mutta silti mun sisällä on asioita jotka on nousseet pintaan viime aikoina. Oon aiempaa useammin maininnut ahdistavista tunteista ja vanhoista kipeistä asioista kuten kokemistani keskenmenoista. Ne on olleet hyvin paljon mielessä vaikka en niissä tietoisesti haluaisi velloa. Yht’äkkiä muistan kaiken sen tuskan ja itkun yhä uudelleen ja mietin että tässäkin raskaudessa on vielä aikaa tapahtua se pahin, en tule saamaan vauvaa syliin.

IMG_20140513_224830

 

Toinen asia joka pyörii mun mielessä on se, että en usko että saisin täysin tervettä lasta. Aina sanotaan että pääasia että lapsi on terve, kun joku saa lapsen ja musta se on aika karusti sanottu. Meitä on siunattu sellaisilla lapsilla jotka on opettaneet elämästä enemmän asioita kuin monta yhteensä. Pääasia ei ole, että lapsi on terve tai ”normaali”, pääasia on että hän on sellainen kuin hän on. Luojan luoma kaikkine piirteineen. Tässä kohtaa varmasti moni miettii mistä oikein kirjoitan mutta sillä ei sinällänsä ole merkitystä. Toiset lapset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset ja vaikeudet ovat erilaisia. Sillä onko lapsella ainoastaan jotain erityispiirteitä vai vaikeampaa vammaa ei voida sanoa suoraan sen vaikutusta perheeseen. Jokainen meistä on myös vanhempana erilainen ja käsittelee asioita omalla tavallaan. Arki voi olla haastavaa vaikka sitä ei näkisi päällepäin tai asia on juuri toisinpäin, sitä ei voi tietää.

IMG_20140513_224445

IMG_20140513_225205

 

Meidän arki on tänä päivänä paljon helpompaa kun se oli joku vuosi sitten. Olemme vanhempina kasvaneet tilanteeseen ja oppineet vuosien aikana paljon. Yksi yksinäisyydentunnetta aiheuttava asia on varmasti tämä leijonaemon osa, joka annetaan sitä tilaamatta. Se onneksi tulee vaistomaisesti ja yhdistää kun vain hakeutuu kaltaistensa pariin. Silti kaipaan jatkuvasti ohjausta ja apua että osaisin olla se paras äiti. Itse asiassa tässä hieman hiljaisemman blogielon aikana olimme taas kuntoutus-& perhekurssilla viikon ja siihen yksi syy oli kaipaamani vertaistuki. Olikin hauskaa kun ensimmäisenä tai toisena päivänä yksi äiti kysyi olenko se Anna jolla on se blogi vai olenko kaksoisolento 🙂 Tiedän siis, että teitä on sielläkin paljon joilla on samanlaisia haasteita.

IMG_20140513_224725

Kurssiviikot on raskaita vaikka ne antaakin paljon. Silloin sitä vain tulee huokaistua, että mitä jos koko tämä maailma ei koskettaisi minua. Mitä ajattelisin vammaisista lapsista ja mitä tietäisin erilaisista ihmisistä. Vaikea sanoa, sillä juuri sitä minä en tiedä. Maailmankatsomukseni muuttui lopullisesti jo kun saatiin esikoisemme. Meillä ei varmasti ole niitä haasteista suurimpia sillä emme kamppaile epävakaan terveyden kanssa, eikä meillä ole minkäänlaista kehitysvammaa jos se kiinnostaa mutta onhan sitä maailmassa haastetta ja puutetta muutakin joista jakaa huolehtiville harteille. Paljon elämä vaatii niin aikuiselta kuin lapselta oppimista jotta pysyy niiden perässä joiden vauhdilla maailma menee!

IMG_20140513_225256

 

En tiedä onko tässä syytä siihen kun kerroin että toiveista huolimatta tähän kolmanteen raskauteen suhtautuminen on ollut vaikeampaa kuin aiemmin. Omat voimavarat on välillä niin lopussa, että etenkin raskauden konkretisoituessa ensimmäisissä ultrissa se varmasti iski haaveilun sijaan sinne tajuntaan asti. Nyt on sitten jaksettava! Niinpä siis on esimerkiksi mun henkinen vointi nyt raskausaikana taas jälleen kerran hyvin stressiherkkää ja pelkäänpä että lievitän myös näitä pelkojani syömällä vähän enemmän kuin tarvitsisi. Ruoka tuo hyvän mielen samantien joten olen lohduttautunut jätskipurkilla jos toisella. Voi olla pakoilen sillä pelkojani ja jos antaisin niille vallan niin romahtaisin aivan totaalisesti.

Täytyy silti vain uskoa siihen että meille kaikille annetaan sen verran kuin jaksamme kantaa ja kaikella on tarkoituksensa. Ehkä vaikka pelkoni osoittautuisi kuinka toteen, se olisikin se rooli joka minulle on tarkoitettu ja vasta myöhemmin ymmärtäisin sen. Ehkä pelko onkin suurempi rakkaus jonka tunnen nyt pelkona kun en vielä ole sitä rakkautta kohdannut. Ehkä en näitä edes miettisi jos en olisi erityislapsen äiti…

Kaksi aiempaa samaa aihetta koskevaa kirjoitustani löytää tuosta: Leijonaemo ja Mestaripiirros.