Tasan neljä vuotta sitten heräsin hotelli Kämpissä jännittyneenä. Päivää oli suunniteltu pitkään ja kun se vihdoin koitti, aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Toukokuiseen tapaan puissa vihersi tuoreet lehdet ja säätilaus meni nappiin sillä saimme nauttia koko kevään ensimmäisestä hellepäivästä.
Ensin suunnattiin kampaajalle ja sieltä meikkiin ja palattiin hotellille jossa kaasoni Monna auttoi mua pukeutumaan. Puvun olin hankkinut Italiasta, siinä oli sydämen mallinen kaula-aukko, paljon pitsiä ja pitkä laahus. Hääkoruiksi olin saanut anopiltani hänen vanhat kultaiset korut joissa oli pieniä timantteja ja keskellä tummansininen safiiri. Kun oli kirkkoonlähdön aika niin mun vatsassa oli perhosia ihan mielettömästi. Automatka Kulosaaren kirkolle oli oikeaa tunnemyrskyä ja sain pidätellä liikuttumista koko matkan. En muista tuliko jo silloin kyynel poskelle vai selvisinkö pidemmäs.
Hääautona meillä oli mun veljen Porsche Boxster ja hurautettiin sillä kahdestaan Kulosaaren Casino nimiseen ravintolaan, jossa oli häävastaanotto. Casino on aivan upea paikka merimaisemin ja halusin ehdottomasti että juhlapaikka on veden äärellä. Hääkimpussa oli suuria valkoisia avalanche ruusuja ja sormukseksi olin valinnut valkokultaisen flakkareunaisen sormuksen jossa on yksi suuri timantti kruunuistutuksella. Vihkimisen jälkeen jännittävin osuus oli ohitse ja oli aika nauttia juhlasta! Meistä oli tullut aviopari!
Ruoka oli hyvää ja oli ihanaa kun jännitys purkautui ja sai vain nauttia. Hääpäivä on edelleen muistoissa yksi elämäni ihanimmista päivistä, enkä muuttaisi siitä mitään.
Häätanssi tansittiin sen tahdissa kun Monna lauloi ja soitti Tauskin Sinä vain kappaleen. Sen perään tuli varsinainen häävalssi. Illan aikana ohjelmassa oli mm. slideshow johon oli kerätty kuvia meidän molempien kotialbumeista vauvasta nykyhetkeen. Se on meidän perheen sisarusten häissä ollut perinne kaikilla ja todella hauska katsaus oikein tehtynä. Morsiamen ryöstökin oli sillä en ole ”ei mitään ohjelmaa”-tyyppiä. Ihaninta koko päivässä oli se, että saatiin kaikki meidän läheiset ihmiset saman katon alle, se on oikeasti hyvin harvinainen tilanne. Se rakkauden määrä oli aivan upea jakaa ja ne muistot säilyvät ikuisesti.
Tänään miehen herätessä pyysin heti suukon. Hän tuli ihmetellen sen antamaan ja katsoi kysyvästi. Toivotin hyvää hääpäivää ja kysyin että joko vaihdetaan lahjoja? 😀 No ei ollut lahjoja ja itsekin katsoin kalenterista vasta eilen illalla että perskules, huomenna on hääpäivä. Ei meistä kumpikaan muistanut sitä. Olisihan se ihanaa jos olisi sellainen mies joka muistaa kaikki merkkipäivät ja toisi sänkyyn punaisia ruusuja ja kaikenlaisia lahjoja. Sitä ihanampaa on kuitenkin jakaa arki ihmisen kanssa jonka kanssa voi olla oma itsensä, ihan ilman mitään kulisseja. Vähän kiusoitellen sätin että ”etkai sä kulta unohtanut hääpäivää” kun mies kysyi että no missäs hänen lahja 😉 -sanoin että keitin kahvin valmiiksi ja lahja oli se suukko. Näillä mennään ja toivottavasti yhtä pitkään kuin meidän molempien vanhemmat. Ollaan saatu hyvä avioliiton malli. Molemmat ovat edelleen naimisissa ja väittäisin että onnellisina ja autuaina, unohtaen hääpäivät ellei vaimo muistuta.
Postauksen kuvat: Ossi Pietiläinen
Lukijoissa tämän kesän morsiamia? Joko hääkuume on kova? 🙂