Ihan pikaisesti ajattelin avautua huolista ennen nukkumaanmenoa. Oon ollut sieltä viime viikonlopusta saakka aika huonovointinen. Pahoinvointi tuli vähän niinkuin takaisin ja oon kärsinyt kovasta päänsärystä. Sunnuntain ja maanantain PT-ohjauksetkin oli todella vaikeat ja eilen kun tulin töistä kotiin niin purskahdin itkuun kun olo oli kotimatkan jälkeen niin huono. Epäilin itse jo kaikkea toksemiasta paniikkikohtauksiin mutta kotoa löytynyt verenpainemittari (jonka olemassaoloa en muistanut, miehen ostos) rauhoitti mieltä. Verenpaineet oli normaalit vaikka ei kauhean matalat (n.130/80) mutta leposyke mulla ei meinaa laskea alle 80 kun oon useampana iltana kokeillut. Illalla päädyin siihen että parin päivän päänsärky on selkeästi muuttunut migreenikohtaukseksi.
Luin netistä, että yleensä migreeni helpottuu raskausaikana mutta itse en kuulu siihen ryhmään. En tiedä miten on mahdollista mutta mun kohdalla migreeni on raskausaikana jokaisessa raskaudessa ollut melkein viikottaista, vähintään kaksi kohtausta kuukaudessa ja se on paljon enemmän kuin mulla yleensä. Jos tiedät millainen paha migreenikohtaus on niin valitettavasti tiedät sen tunteen kun päässä jyskyttää niin että tuntuu kuin aivot heiluvat puolelta toiselle pienestäkin liikkeestä ja jos et tiedä niin oot onnekas ja toivotaan että sun ei tarvitsekaan koskaan kokea sitä…
Kyynelsilmin selvisin eilisestä, eikä olo ole vieläkään normaali. Olo tuntuu raskaalta ja hengästyneeltä pienestäkin. Harmittaa että neuvolakäyntejä on niin harvoin ja tietysti pahimmat olotilat iskee aina iltaisin jolloin vasta tulee mietittyä että mihin sitä voisi soittaa. Nyt kun olo on eilistä kuitenkin parempi niin ajattelin että selviän vielä huomiseen jolloin mulla on kauan odotettu np-ultra. Toivottavasti siellä voin kysyä tästä kun seuraava neuvola on tosiaan vasta 9 viikon kuluttua. Korkeaa verenpainetta epäilin tai voisiko matala hemoglobiini tehdä tällaista, en tiedä.
Joka tapauksessa huominen pelottaa mua ihan älyttömän paljon. Kuuntelin nyt äsken vielä kotidopplerilla sydänääniä ja kyllä siellä jonkun pitäisi asustaa. Oon lukenut vaan netistä ihan liikaa surullisia tarinoita ja kuullut vaikeita juttuja niin en tiedä miten saan tänä yönä unta. Onneksi pappa ottaa Linnean hoitoon huomenna niin mies pääsee mukaan ultraan, kun sinne ei saa mennä lasten kanssa.
Huomista siis odotellessa ja toivottavasti olo helpottuu pian, en tiedä miten oon yht’äkkiä näin huonovointinen ja kipeä. Jos ultrassa on kaikki hyvin niin ehkä henkinen taakka helpottuu ja sitä kautta vointi kohenee? Mä painun nyt järkyttävien leposykkeideni kanssa nukkumaan ja toivon että voisin vaikka herätä heinäkuussa kun raskaus on ohi 😉
Sain muuten ihanan uuden yhteistyökumppanin blogilukijasta joka omistaa äitiysvaatteiden verkkokaupan. Siitä lisää vielä myöhemmin mutta täähän sopii mulle kuin nenä päähän. Poissa on fitness biksujen mainokset ja tilalla jotain muuta mulle ajankohtaista. Näillä mennään elämäntilanteiden muuttuessa 😉 Jäämme odottamaan mainoksia talopaketeista, maalämmöstä tai vaikkapa minibusseista kun perhekoko lähentelee jalkapallojoukkuetta. Eihän sitä koskaan tiedä 😀