Tyttö vai poika?

Oi miten ihana päivä eilinen oli! Meillä oli puolenvälin kunniaksi rakenneultra ja vaikka on ennestään lapsia niin se on ihan yhtä jännittävää joka kerta. Jo hississä meitä tuli vastaan vastasyntyneitä vauvoja kaukaloissa tuoreiden vanhempien kanssa ja voi että miten sellainen muutaman päivän ikäinen on ihmeellisen pieni paketti kaukalon pohjalla! Kun astelen kätilöopiston sairaalaan niin tunnistan sen tuoksun jo samantien. Siinä on ehkä sitä sairaalahajua mutta sen lisäksi käytäville kuuluu monessa kerroksessa vauvanitkua ja ilmassa on ihan erityistä tunnelmaa. Oon itse synnyttänyt molemmat lapset tuolla ja senkin ansiosta luon paikkaan jo tietynlaisen tunnesiteen sillä oon kokenut siellä elämäni mullistavimmat hetket eli äidiksitulemisen ja sen kun saan vastasyntyneen syliini. Oon elänyt vielä jotenkin sellaista alkuraskauden tunnelmaa ja tuolla sairaalassa käynti saa vauvantulon taas paljon konkreettisemmaksi. Perusultrat on nyt ohi ja seuraavalla kerralla ollaan ehkä siellä vasta kun mennään synnyttämään!

Mutta miltä siellä masussa sitten näytti? Kaikki oli erinomaisesti ja näytti siltä miltä näillä viikoilla pitääkin. Vauva painoi muistaakseni noin 350g ja pituutta oli yli 20cm. Pienet jalkapohjat olivat 3,3cm pitkät 🙂 Sydämen rakenne oli normaali ja syke 153. Mitään poikkeavaa ei näkynyt ja saamme odotella hyvillä mielin!

Ultran jälkeen olo oli todella onnellinen! Kurvattiin Käpylän ABC:lle tankkaamaan ja käytiin pullakahvilla ihanien uutisten kunniaksi 🙂

Nyt kun on ennestään jo tyttö ja poika niin sukupuolella ei toden totta ole lainkaan väliä jos sillä ei ennenkään ollut. Vähän ehkä karsastan myös sanontaa että pääasia että lapsi on terve koska erityislapsen vanhempana se on ihan yhtä rakas oli sitten terve tai ei. Toki lapselle toivoo aina parasta mutta joskus pienet pulmat eivät ole lainkaan hullumpi osa elämää vaan se voi olla jopa rikkaus. En usko että olisin koskaan oppinut näin paljon arvostamaan arjen onnea ja saanut samanlaista perspektiiviä asioihin jos me ei olisi kuljettu kivikkoisia polkuja. Molemmilla lapsilla on meillä omat pulmansa, toisella hieman enemmän ja toisella vähemmän mutta mitään se ei muuta ja eletään täysin normaalia elämää. Uskon että näissäkin asioissa auttaa se, että annan lapsille erityisen paljon aikaani ja rakkautta. Esikoinen on syksyllä jo koulun puolella eskarissa mutta kolme vuotta täyttävä tyttö on edelleen kotihoidossa ja jatketaan samaan malliin kun kuopus syntyy.

 Ja sitten siihen sukupuoleen eli kätilö kysyi alussa halutaanko tietää ja vastattiin kyllä. Ensin katsottiin niitä rakenteita ja yht’äkkiä otollinen paikka löytyi ja kenellekään ei jäänyt epäselväksi mitä siellä näkyi. Meille on tulossa pieni poika! <3 <3 <3 Ihan samaa mitä mun isä veikkasi kun viikkoja oli vähän päälle 16. Se oli kuitenkin niin aikaista että ei uskallettu luottaa vielä arvioon kovin vahvasti.

Ihan alkuraskaudessa olin varma että tulokas on tyttö sillä voin yhtä huonosti kuin tytön odotuksessa mutta kun viikot kääntyivät kaksinumeroisiksi niin en ollutkaan niin varma. Kaikille jotka on myöhemmin kysyneet omaa veikkaustani niin olen sanonut että en osaa yhtään arvata. Jostain syystä en oo ennen tätä tietoa osannut edes tehdä mitään hankintoja enkä ole ostanut tulokkaalle vielä ainuttakaan vaatetta tai tarviketta. En osannut edes perusbodeja ostaa kun mietin että otanko vihreitä, keltaisia, vaaleanpunaisia vai sinisiä! Todella paljon meiltä löytyy jo tavaraa eli se mitä tarvitaan on kulutustavaraa eli tutteja tai vaikkapa sukkahousuja. Vaunuja on Teutonian yhdistelmät, Quinnyn matkarattaat ja Emmaljungan isommat rattaat. Sama Maxi-Cosin turvakaukalo menee kaiketi vielä kolmannen kerran. Jos nyt jotain noista haluaisin uusia niin se olisi että haluaisin uudet vaunut vauva-ajalle sillä nuo Teutoniat on ehkä jo vähän reissussa rähjääntyneet.

Sellaista tänne siis pääasiassa! Esikoista käytettiin myös uudelleen lääkärissä sillä sormi on edelleen todella kipeä. Yölläkin herätään valvomaan särkyä 🙁 Mitään siinä ei vaikuttaisi olevan rikki eli jänne pelaa ja sormi toimii mutta nyt ortopedi laittoi peukalon tueksi lastan jotta sitä ei tarvisi varoa niin paljon. Kipulääkettä haettiin myös lisää. Toivottavasti käsi paranee pian!

Ultran jäljiltä ja kätilöopiston vierailulta jäi käteen ihan hirmuinen vauvakuume. Ehkä suurempi kuin koskaan aiemmin tässä raskaudessa. Mieli alkaa valmistautumaan niin, että kun kevät vaihtuu kesäksi on kuume varmaan jo valtaisa ja olo kärsimätön. Viimeisessä kuvassa on vauvan nurkkaa edellisen odotuksen ajalta 🙂 Toivottavasti mulla ei nyt tän kuumeen myötä lähde valmistautuminen lapasesta sillä ekologisena ja säästäväisenä varmaan kaikki mahdollinen löytyy meidän kellarikomerosta ja uuden hankkiminen ei oo välttämätöntä. Minkähänlaisessa kunnossa mun vaatteet on olleet kun olin viides lapsi..? 😉

Ja ah, miten sitä jaksaa odottaa vielä 20 viikkoa kun katsoo noita synnytyksen jälkeisiä kuvia? Tuo tunne on niin mieletön! Itku tulee jo fiilistellessä <3 Vauvantuoksua odotellessa!