Kävin sunnuntaina ihan ex-tempore reissulla Messukeskuksessa Lapsimessuilla ystäväni Annin kanssa. Olin ajatellut, että messuilla voisi käydä mutta unohdin melkein koko messut kunnes sunnuntaina lasten mennessä mummolaan muistin ajatuksen. Ajattelin että voisin käydä messuhulinassa ihan itsekseni katsomassa vaatetarjontaa ja kun sain kaverin mukaan niin se oli menoa.
Messukeskus oli täynnä vielä viimeisenäkin päivänä ja parituntinen meni todella nopeasti. Katseltiin paljon vaateosastoja ja käveltiin läpi myös muu tarjonta. Reissulta tarttui mukaan mm. Vimman vaatteita itselleni ja lapsille ei oikein löytynyt mitään mitä ei muulloin saisi. Yksi itselleni ostamista tuotteista oli tämä Vimman poolokaulusmekko, joka oli mukava löytö. Mekko on melko tiukka ja paljastaa muodot ja muhkut mutta kangas joustaa. Siinä on ihanan pitkä helma ja korkea kaulus. Todella kiva viileään alkukesään ja hintaa oli vain 25 euroa.
Kiitos Annille mahtavasta messuseurasta! Meillä oli team raitapaidat liikenteessä ja hauskaa niin kuin aina. Ensimmäisessä kuvassa on kevään ensimmäiset terassikahvit, jotka nautin toisen ystäväni Jarnan kanssa tuossa joku päivä taaksepäin kun aurinko paistoi niin että siirryttiin pihan puolelle. Tästä se kesä alkaa ja terassikahvit naapurin kanssa.
Oltiin päätetty juhlistaa kunnolla meidän esikoisemme 10-vuotispäivää, sillä tuntuu erityisen hienolta kun lapsi täyttää ensimmäistä kertaa pyöreitä. Ensimmäistä kertaa varattiin juhlintaa varten myös ulkoinen paikka ja valintaa tehtiin hetki. Olisiko liikunnalliset juhlat jossain vai mikä olisi mukava teema? Nopeasti esiin nousi ajatus Megazone synttäreistä, sillä olen itsekin ollut nuorena ihan hulluna Megazoneen.
Paikalle oli kutsuttu 12 reipasta lasta, jotka koostuivat koulukavereista, serkuista ja naapurissa asuvista ystävistä. Tilasin tarjoiluksi Hodarimenuun ja vein paikalle myös Frödingen mansikkakakun. Miinusta voisi sanoa siitä, että HopLop synttäreissä tilaan tuodaan vanhemmille kahvitarvikkeet ja kaffet ja se on kiva bonus. Ei ole niin hauskaa istua koko juhlaa kuivin suin kun niitä mukejakin on sitten tasan kahdelletoista joista on maksettu (yht. 360€). Meidänkin juhlissa osa juhlijoista tuli Turusta saakka joten vanhemmat odottivat ja olivat synttäritilassa taustalla mukana pelien jälkeen.
Kuvasaldo jäi valitettavan epätarkaksi sillä otin kuvat niin kiireessä ennen juhlavieraiden saapumista. Näitä katsoessa ikävöin myös järkkäriäni joka hajosi alkuvuodesta! Olen kuvannut nyt ”hätätilanteessa” puhelimella ja tämä hätä on jatkunut jo luvattoman pitkään. Näistäkin kuvista olisi tullut järjestelmäkameralla aivan erilaiset. Kuvista kuitenkin siihen, että lapset tykkäsivät juhlista oikein paljon. Pelit olivat mukavat mutta yhtään tätä nuoremmille en lähtisi suosittelemaan. Esimerkiksi meillä lapsista suurin osa ei ollut osannut katsoa omaa (vieraskielistä) pelinimeä aseista ja siksi tulosten tarkasteleminen jäi joukkuetasolle.
Olin etukäteen laittanut paikkaan s-postia, infonnut meidän poppoosta ja pyytänyt jos ohjeistukseen saisi enemmän aikaa kun mukana on erityislapsia (9/12 vieraasta kuulovamma) ja se järjestyi jotenkuten. Pääsimme omaan peli-infoon hieman muita aikaisemmin ja olin itse tilannut paikalle kaksi tulkkia, jotta he pystyivät kääntämään ohjeet viittomakielelle. Kuitenkin kun ohjeistusvideo lähti käyntiin infotilassa suljettiin tilan ovi ja siitä tuli pilkkopimeä! Tulkki viittoi siis viiden minuutin opastuvideon pimeässä huoneessa. Siitä ei paljon näkynyt. Tällaisia asioita ei varmaan tulla ajatelleeksi mutta valot olisi ollut kiva saada jotta tulkin kädet olisivat näkyneet paremmin mutta siinä vaiheessa kun video oli jo käynnissä, en itsekään ehtinyt viereen pitelemään taskulamppua. Siitä syystä osa ohjeista meni monelta varmasti ohi.
Näistä ohjeistusasioista huolimatta juhlat olivat mukavat ja mikä parasta, meidän esikoinen on täyttänyt kymmenen! Meidän rakas, iso poika <3
Mulla piti olla tänään yksi työjuttu, joka peruuntui ja mulla jäi kalenteriin aikaa kun olin jo lähtenyt liikenteeseen. Mun piti kokeilemaan sellaista hiushoitoa mutta se siirtyi ensi viikkoon sairastapauksen vuoksi, mikä ei toki haitannut meikäläistäkään sillä olen itsekin ihan kamalassa köhässä. Kun olin kuitenkin varautunut raivaamalla aikaa kalenterista, niin ajattelin sitten istahtaa Fazer Cafen lounaalle tekemään muita hommia.
Olen pyöritellyt ajatusta työnhausta mutta nyt kesää vasten se on vähän hankala idea sillä nopean aloittamisen uhka on lastenhoidollisesti vaikea tilanne. Voi siis olla, että en vielä etsi aktiivisesti päivätyötä omalta alalta vaikka sellainen kiinnostaa kovasti.
Nyt työnhakua pohtiessa olen myös huomannut ajattelevani paljon sitä, että bloggaaminen on ollut mulle merkittävä työ vaikka en ole sitä koskaan mieltänyt sellaiseksi. Olen ajatellut että bloggailen korkeintaan ”puoli”ammattilaisesti jos niin voi sanoa, vaikka onhan blogi mahdollistanut mulle paljon vuosien aikana. Huomaan myös miettiväni sitä, että olen tottunut jo pitkään tekemään omat aikatauluni ja pidän siitä. Voisiko olla, että päivätyö toisen firmassa tuntuisikin vieraalta? Mitä jos huomaan haluavani palata takaisin täysipäiväiseen bloggaamiseen ja panostaa tähän entistä enemmän? Olen selkeästi risteyskohdassa, jossa pohdin minkä suunnan valitsen seuraavaksi ja se jännittää.
Blogityö ja sosiaalisen median työ jota teen tämän lisäksi on siitä niin ihanaa, että se kulkee mukanani minne vain. Pääsen tuottamaan luovaa sisältöä ja tekemään siitä omannäköistäni. Kun katson työpaikkailmoituksia tai keskustelen ystäväni kanssa, joka tekee rankkaa vuorotyötä niin pohdin, että olenko ollut unelmaduunissani jo kaiken tämän ajan? Enkö osaa arvostaa sitä mitä minulla jo on vai onko kutina totta, että edessä on jotain enemmän.
