Kategoriat
Lifestyle Perhe & suhteet Terveys & hyvinvointi Ura

Mammaloma loppui ja gradu esitarkastuksessa

Viimeisiä viilauksia vaille valmis

Täällä ollaan odottavissa tunnelmissa, sillä sain gradun valmiiksi tuossa 1,5 viikkoa takaperin ja lähetin sen ohjaajille kommentoitavaksi. Nyt odottelen heidän vastausta ja teen sen jälkeen työhön tarvittavat viimeiset korjaukset ennen kuin siirrän työn e-thesikseen arvosteltavaksi. Sain gradun tehtyä juuri ennen viime viikon talvilomaa ja me vietettiin aktiivinen loma lasten kanssa. Oli ihanaa, että sain rentoutua kun suurin homma oli ohi. Nyt koulu on alkanut jälleen ja odottelen täällä Linuksen kanssa, että pääsen viimeistelemään gradun. En voi uskoa, että korjausten jälkeen saan palauttaa sen ja että olen oikeasti saanut tätä edistettyä pienen vauvan kanssa! Vielä en uskalla hurrata mutta ollaanhan tässä jo viime metreillä ja valmistuminen on lähempänä kuin koskaan ja se on huikeaa se.

Kotihoidontuelle äitiyslomalta

Tällä hetkellä muuten teen töitä tietysti yrittäjänä ja samalla nautin vauva-arjesta näin kotihoidontuella, sillä äitiyslomani loppui helmikuun alussa.  Onneksi asumme Helsingissä niin kuntalisän ansiosta saan jotain vielä vauvan hoidosta käteen verojen jälkeen, vaikka en sillä kyllä selviäisi ilman toiminimeä.

Linus täyttää ensi viikolla 11 kuukautta! Ihan mieletöntä, että meidän vauva täyttää pian vuoden ja kevät on tulossa. Ehkä kevään tulo tuntuu niin erikoiselta kun talvea ei päästy melkein lainkaan viettämään. Joka tapauksessa vauvavuotta ei ole enää pitkään jäljellä ja esimerkiksi tavoitteeni ainakin  yhden vuoden ikään imettämisestä on pian maalissa. Me tehtiin se Linuksen kanssa, vaikka alku oli niin vaikeaa! Linushan syntyi keskosena eikä saanut rinnasta maitoa ensimmäiseen kuukauteen ja minä pumppasin kellon ympäri. Se onneksi kantoi hedelmää ja imetys lähti sitten sujumaan <3 Meillä on ollut ihana imetystaival ja jos nyt ilmennyt pureminen laantuu niin jatketaan vielä, ilman muuta 😀

Nyt lounaan laittoon ja Linuksen hoitoon, palaillaan taas!

Kategoriat
Lifestyle Perhe & suhteet Terveys & hyvinvointi Ura

Epäonnistumisen CV

Rohkea uskaltaa epäonnistua

Törmäsin vasta nyt todella hauskaan postausaiheeseen, joka oli Juliaihmisen blogissa jo joulukuussa. Aihe on sen verran mielenkiintoinen, että haluan itsekin osallistua siihen. Epäonnistumisen CV on alkuaan lähtöisin neurobiologi Melanie Stefanilta ja Julia oli bongannut ystävänsä facebook-seinältä Princetonin professori Johannes Haushoferin epäonnistumisten CV:n. Yliopistomaailmasta, siskolta ja äidiltäni tutuksi tullut tutkijan työpolku ainakin on sellainen, jossa epäonnistumista on siedettävä. Rahoituksen hakeminen kerta toisensa jälkeen on varmasti monelle tutkijalle tuttua. Monilla menestyneillä ihmisillä on myös taustalla paljon epäonnistumisia. Ehkä he ovat yrittäneet kerta toisensa jälkeen, päästäkseen asemaansa. Siksi mietinkin, että voisin listata myös omia epännistumisiani sillä monenlaista on tullut yritettyä!

Työpaikat joita en saanut

Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana hakenut useita vakituisia paikkoja, jotka vastaisivat elintarviketieteiden tutkintoani ja työkokemustani sosiaalisessa mediassa mutta en ole tullut valituksi. Esimerkiksi Fazerille olen hakenut:

Product Development trainee eli tuotekehityksen traineepaikkaa Helsinkiin,

Tuotekehityksen traineepaikkaa Lappeenrantaan,

Fazer Makeisten Brand Manager tehtävää,

Senior Specialist, Brand and Social Media paikkaa

sekä Digital Content Producer paikkaa

Olen käynyt Fazerilla yhteensä kolme kertaa työhaastattelussa mutta paikkaa ei ole herunut, ainakaan toistaiseksi.

Töitä olen hakenut myös Unileveriltä, Valiolta, Pauligilta(x2), Finnairilta, Keskolta (x2), Nespressolta ja muutamasta pienyrityksestä. Onneksi yrittäjänä on töitä piisannut, muuten olisi matti kukkarossa.

Opinnot jotka eivät ole onnistuneet

Hain ensisijaisesti lukemaan ravitsemustiedettä mutta pisteeni eivät riittäneet siihen koulutusohjelmaan joten päädyin elintarviketieteisiin johon pisteraja oli matalampi.

Hain keväällä 2018 TRANSMED maisteriohjelmaan lääketieteelliseen tiedekuntaan suorittamaan maisteriopintoja mutta en saanut opiskelupaikkaa.

Tein varmaan tiedekunnan ennätyksen käymällä kemian perusteet kurssin 7 kertaa ja orgaanisen kemiankin mukavat 4 kertaa ennen kuin pääsin läpi. Ainoa lohtu on, että tein loppujen lopuksi kemiaa kokonaisen sivuaineen (25 op) verran, vieläpä hyvällä arvosanalla, kun pääsin perusteista kemialliseen analytiikkaan ja fysikaaliseen kemiaan ja elintarvikekemiaan joista nautin ja ne sujuivat paremmin.

Edelleen karvaimpana on ehkä hakeminen musiikkiluokalle kolmannella ala-asteella. En päässyt ja naapurissa asuva ystäväni Vuokko pääsi. Päädyin sitten samaan kouluun kieliluokalle lukemaan ranskaa. Vieläkin harmittaa. Menikö se Hinaja-laulu niin huonosti?

Kilpailut joihin olen hakenut

Vuonna miekka ja kivi olin nuori ja nätti, sekä valmiina valloittamaan mallimaailman. Kävin Marjo Sjöroosin mallitoimiston Ammattimallikurssin vuonna 2006, sain siitä hienon diplomin ja tietysti hurjasti kokemusta mm. mallikävelystä. Tavoitteenani oli Miss Suomi kisat, mutta en päässyt osakilpailuista jatkoon. Vuotta myöhemmin hain Fitnessmallikisaan ja pääsin castingeissa 20 parhaan joukkoon mutta en varsinaiseen kisoporukkaan. Miss Suomi karsinoissa minusta pidettiin mutta sain palautetta, että olisin saanut olla vähintään 4 kiloa kevyempi (63kg/172cm). Hain myös Suomen Robinson ohjelmaan vuonna 2004. Ohjelma oli Nelosella ja siinä kilpailijat evakuoitiin autiolle saarelle. Tässäkin pääsin haastatteluun saakka mutta en itse kisaan. Ehkä tosi-tv ei olisikaan ollut mun juttu.

Siinäpä sitä hylkäyksiä hylkäyksien perään. Raskaimpana on ehkä kolme keskenmenoa esikoisemme jälkeen mutta siitä ei ehkä tulisi kirjoitettua edes näin masentavaan CV:hen. Onni on, että luoja soi meille kuitenkin kolme lasta vielä noiden keskenmenojen jälkeen <3

Missä sinä ole epäonnistunut? Ja jos olet bloggaaja ja postaat aiheesta niin heitähän linkki kommentteihin niin pääsemme lukemaan!

Kategoriat
Lifestyle Perhe & suhteet Ruoka Terveys & hyvinvointi

Vegaanihaasteen kolmas viikko käyntiin!

Vegaanikokeilulle kuin vahingossa

Tässäpä postaus jota en ikinä ajatellut kirjoittavani. Olen nimittäin noudattanut vegaanista ruokavaliota nyt kaksi viikkoa ja se on mennyt kuin hujauksessa. Innostus vegaanikokeiluun lähti mieheltäni, joka päätti terveyssyistä kokeilla ruokavaliota ilman eläinkunnan tuotteita. Olin ideasta todella yllättynyt ja koska ajatus tuli häneltä, niin ajattelin lähteä kokeiluun mukaan tukeaksi hänen matkaansa. Olisihan se helpompaa jos kotona valmistettu ruoka sopisi myös hänelle.

Vasta muutama päivä aloituksen tutustuin vegaanihaasteeseen, joka on haaste jossa tutustutaan vegaaniseen ruokavalioon kuukauden ajan. Päätin ottaa haasteen vastaan ja sitten sen jälkeen voisi miettiä miten jatkaisi tulevaisuudessa. Palaanko sekasyöjäksi, jatkanko vegaanina vai ottaisinko ruokavalioon mukaan esimerkiksi kalan tai kananmunat. Vaihtoehtoja on lukuisia!

Vegaanihaaste vaikuttaa koko perheen jääkaappiin

Meidän vanhempien vegaaninen ruokavalio on muuttanut jääkaapin sisältöä melkoisesti ja kotona on joka päivä ollut tarjolla kasvisruokaa. Lapsille on ajoittain tarjottu myös lihaa ja olemme saattaneet tehdä erikseen heille vielä kanaa tai vaikkapa pastakastikkeen jauhelihasta. Toki heidänkin lautaselle on eksynyt aiempaa enemmän kasvista mutta lapset ovat edelleen juoneet maitoa ja laittaneet leivälleen vaikkapa juustoa ja kalkkunaa. Koulussa he voivat edelleen syödä mitä haluavat valita mutta olemme kotona antaneet aina mahdollisuuden myös kasvisruokaan. Olen päivittänyt lounaani instagramiin lähes joka päivä, joten jos haluat nähdä annoskuvia niin aiemmat on nostettu mun profiilin @annaliljeroos kohohtiin ja löytyvät sieltä.

Täytyy myöntää, että aiemmin ajattelin että vegaaninen ruokavalio on viimeinen ruokavalio jolla pysyisin edes iltaan saakka. Pelkäsin että en saisi tarpeeksi syötävää ja että ruokavaliota olisi liian vaikea noudattaa kodin ulkopuolella. Ajattelin myös että himoitsisin liikaa maitotuotteita ja ruokaa jota olen tottunut syömään. Nyt kahden viikon jälkeen ymmärrän, että huoleni oli turha. En ole nääntynyt ja olen onnistunut syömään ravintoloissa ja jopa herkuttelemaan. Elämää ilman eläinkunnan tuotteita voi sittenkin olla!