Kotiinpaluu

Kotona ollaan! Meillä oli ihana loma näin alkukesän kynnyksellä. Paluu arkeen on ollut tahmea, sillä reissusta tuotu kurkkukipu ja yskä on vaivannut meistä yhtä sun toista. Samoin yölento Suomeen (perillä 03.30) oli aikamoinen rytminmuuttaja ja ollaan korjattu sitä parhaamme mukaan. Kaikesta huolimatta itse matka meni hyvin ja rentouduin täysin kouluhommista, joita viime lukukausi oli pullollaan. Nyt olisi vielä yksi tentti ja muutamat tehtävät eli ihan kesälomalla tässä ei vielä olla, vaan arki jatkuu taas. Mallorcasta jäi kauniit muistot ja uskon, että tullaan vaalimaan näitä koko perheen reissuja vielä pitkään. Tätä matkaa oli odotettu helmikuusta saakka.

Parasta reissussa oli kaunis Playa de Muron hiekkaranta, joka oli kaunis 10 kilometrin pituinen ranta. Rannan hiekka oli kauniin vaaleaa, mikä korosti meren turkoosia sävyä ja ranta oli upea ihan joka säässä. Yhtenä iltana käytiin rannalla etsimässä simpukoita juuri auringonlaskun aikaan, kun olimme syöneet illallisen rantaravintolassa jossa illallista sai nauttia istuen pöydissä, joista näkyi merelle.

Säät olivat lämpimämmät mitä odotin, sillä pelkäsin että reissussa olisi voinut olla viileääkin vielä näin toukokuun puolella mutta kaikki kuoritakit mitä meillä oli iltoja varten mukana jäivät koko reissun ajan käyttämättä. Iltaisinkin oli niin lämmin, että riitti jos jossain vaiheessa heitti lapsille hupparit päälle shortsien kaveriksi. Meidän vakio-ohjelmaan kuului iltaisin ensin ruokailu ja sitten katsomaan hotellilla järjestettävää ohjelmaa jota oli ensin suunnattu lapsille ja sitten koko perheelle.

Matkakuume on vähän niin kuin vauvakuume, että siihen ei melkein auta matka eikä vauvakaan sillä se voi olla krooninen. Meillä on onneksi kesäkuussa odottamassa reissu siskoni perheen luokse Kaliforniaan mutta sitten ei ole mitään. Matkanjärjestältä tippuu jo sähköpostiin ehdotuksia seuraavaan lomaan ja kyllähän se mielessä kävi, että minne seuraavaksi. Samaan kohteeseen en lähtisi uudelleen sillä haluan nähdä ja kokea muitakin paikkoja.

En tiedä mistä kumpuaa tunne, että vain silloin voi ottaa rennosti kun takataskussa on jo seuraavat lentoliput jonnekin. Ehkä voin syyttää tästä äitiäni, joka on aina ollut menossa ja tartuttanut innon meihin muihinkin 😉 Maailmalla sitä kuitenkin tajuaa sen, että miten vähän ehtii elämän aikana näkemään, sillä nähtävää on niin paljon. Yhtä ihanaa on kuitenkin tulla kotiin ja tajuta, että asuu maailman parhaassa paikassa ja että on kaunis koti joka odottaa. Oma sänky ja puhtaat lakanat, maailman rakkaimmat koirat ja kirsikkapuiden suloiset kukat. Ehkä on turhaa myös verrata sitä mitä reissuissa on verrattuna kotiin. Onnea ei voi jahdata maailmalta sen enempää kuin täältä Suomestakaan, sillä pitää ymmärtää, että se kulkee mukana sydämessä sinne minne ikinä tie vie.