Onneksi tänään pääsee mökille. Tuon kolmen viikon labrakurssin ja muiden kouluhommien saattelemana olen ihan puhki. Huomaan että tarvitsen aina aika ajoin etäisyyttä ja omaa aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Silloin on hankala tuottaa tekstiä ja olla luova kun ”ajatuksille ei jää tilaa”. Vappu tulee siis todella ihanaan saumaan ja luonnon keskellä pystyy lataamaan akkuja aivan eri tavalla kuin kaupungissa.
Vappupallojen lisäksi meille kotiutui muutama päivä sitten suvussa kulkenut yli 100 vuotta vanha sohva, josta sukulaiseni halusi luopua. Mies ei ole samalla tavalla innostunut näistä perintökalusteista kuin minä joten täällä arvotaan vielä mihin sohva tulee sijoittumaan. Jääkö se alakertaan vaiko kenties yläaulaan. Sohva ei ole tyyliltään siis lainkaan samaa 50-lukua mitä meidän moni muu kaluste on niin onhan täällä nyt oikea tyylien sekamelska. Pitää hetken aikaa rauhassa pohtia ja pyöritellä vaihtoehtoja, kierrätyskeskus ei kuitenkaan ollut minusta oikea ratkaisu. Sohva pääsee viimeistään sinne mun haaveilemaani vapaa-ajan asuntoon tuomaan historian havinaa ja tunnelmaa. Sohva on alunperin isoäitini isoäidin ja hankittu Jämsään Kelhän pappilaan, josta myös Linnean sänky on peräisin. Siellä iso-isovanhempani asuivat iso-iso-isoisäni toimiessa pappina Jämsässä. Minä rakastan tarinoita ja nyt aikuisiällä olen kiinnostunut oman sukuni vaiheista enemmän. On ihanaa että meille jälkipolville on säilynyt esimerkiksi näitä kauniita kalusteita, joilla on myös suuri tunnearvo.
Ikean nahkasohva nököttää nyt surullisena eteisessä. Miehen mielestä se oli paljon parempi. Sovittiin että kumpikin pidetään 🙂 Nyt vain mietitään mikä menee mihin. Tulipa muuten mieleen, että myisiköhän se Jämsän seurakunta mulle koko pappilan? Ratkeaisi ongelma mihin näin kauniit kalusteet sopivat 😉
Olisitteko itse pelastaneet sohvan kierrätyskeskukselta vai kammoatteko vanhoja kalusteita?
