Kategoriat
Yleinen

Majakka ja perävaunu

SAMSUNG CSC

 

Viikonloppuna sain viettää kunnolla ystäväaikaa kun lauantaina oli Monnan uudessa kodissa tupaantuliaiset. Karautettiin paikalle yhdessä Saran kanssa ja kaunis juhlien emäntä oli iloisena vastassa!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

 

Juhlahumussa tuli itselle sellainen kauhea kaipuu päästä mukaan illanviettoon ihan pitkän kaavan kautta. Alkuilloissa on aina sellaista tarttuvaa innostusta, eikä millään malttaisi lähteä kotiin. Mutta niin nyt kuin monesti muulloinkin, oli mun lähdettävä ajoissa. Kolme lasta ja pitkät imetysajat on taanneet sen että humppamahdollisuuksia on aika harvoin. Itse asiassa mietittiin et vaikka ollaan oltu ystäviä jo iät niin minä, Sara ja Monna ei olla koskaan oltu yhdessä ulkona niin, että jokainen voisi nostaa maljaa. Oltiin ihan varmoja, et kyllä me oltiin mun polttareissa mut eih, Sarahan olikin silloin raskaana. Sittemmin on ollut kisadieettiä, raskauksia, imetyksiä ja muuten vaan syitä et joku on autolla.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Mun piti päästää mies vielä töihin ja kun kello löi vasta kahdeksan niin olin jo matkalla kotiin. Hetken aikaa harmitti kun ne hetket kun saa olla ystävien kanssa ihan itsekseen on niin harvassa ja meillä oli juuri niin mukavaa. Appivanhemmat oli kuitenkin töissä joten lastenhoitajaa ei olisi saatu ja toiseksi Amos on vasta 9kk eikä ole vielä valmis yökyläilemään.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Kotiintullessa ei mennyt kauaa kun lapset olivat jo unilla. Ulkona oli vielä vähän valoisaa joten päätin ämpärin kanssa kastella istutettua omenapuuta ja kaikki kasveja jotka odottaa vielä ruukuissaan lopullista sijoitusta. Siinä hetkessä tunsin kyllä onnellisuutta siitä, että saan asua täällä ja puuhastella tuon pienen pihan parissa. Ja vaikka lapset ”rajoittaa” omia menoja niin ei tämäkään vaihtoehto ole yhtään hullumpi, varsinkin kun kuulin aamulla että Monnalla murtui sormi ja Sara oli mennyt yöbussilla Mäntsälään 😀 Sunnuntai alkoi rennosti kahvin, mustikkasmoothien ja lehtien kanssa. Päivällä rakennettiin terassia!

SAMSUNG CSC

 

Sen minkä pienten lasten äitinä jää juhlista paitsi on aina silloin tällöin tylsää. Onhan ystävien kanssa mukava viettää aikaa, käydä vaikka grillailemassa tai laulamassa karaoketa, ihan mitä vain! Oon viimeisestä kahdeksasta vuodesta ollut raskaana tai imettänyt melkein kuusi vuotta! Sosiaalinen elämä on siis pakkokin rakentaa sellaiseksi että lapsia voi ottaa mukaan menoihin. Kuulenkin lähes aina kun lähden yksin liikenteeseen kysymyksen, että missä lapset? Monesti ihmiset kurkkii mun olkapään yli ja kyselee, et tulinko tosiaan yksin ja itselläkin on joskus vähän irrallinen olo 😉 Eikö ne olekaan kasvaneet mun takapuoleen kiinni? Ja jos joku huutaa jossain äitiä niin pää kääntyy vaistomaisesti ja vasta sitten muistaa että ei voi olla, kun omat lapset jäi kotiin. En tiedä olisiko tilanne toinen jos lapset olisivat kodin sijaan päiväkodissa?

Onko muita jolla on kasvaneet lapset takapuoleen kiinni ja pieni jono poikasia kulkee vanana perässä?! 🙂

SAMSUNG CSC

 

Ps. Kun sitä kotona postailee näin hienoja kuvia niin ei voi olla huvittumatta siitä, että tätä kirjoittaessa näyttää tältä 🙂

 

Kategoriat
Yleinen

Tuo tuttu tuoksu kahvin

SAMSUNG CSC

Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Paulig

Kahdeksan vuotta sitten keväällä istuin posket punaisina Gustav Pauligin kadulla kahvitehtaan aulakahviossa työhaastattelussa. Olin pukenut päälleni valkoisen Benettonin paidan, että vaikuttaisin siistiltä ja olin nostanut hiukset korkealle ponnarille, jotta se kuvastaisi mun sporttisuutta ja reippautta. Puhuin silloin vielä leveää Oulun murretta ja olin hakemassa kesätöitä elintarvikealalta, jotta voisin tehdä siitä samalla yliopistolle harjoitteluraportin joka kuului opintoihin. Haastattelu Baristassa päättyi hyvin ja mulle tarjottiin työtä tehtaan tuotannossa. Toukokuussa alkoi pesti!

Ensimmäisenä työpäivänä pääsin tutustumaan kunnolla tuotannon tiloihin. Mulle oli valittu pakkauskone ”kymppi” jolla pussitettiin pehmeitä alkuperämaakahveja Ethiopiaa, Kenyaa, Guatemalaa ja Colombiaa sekä tummaa Parisiennea mutta mitäpä minä niistä tiesin, en juonut edes silloin vielä kahvia. Onneksi mulla oli viikon ajan vierelläni perehdyttäjä ja opin kaiken kahvin pakkaamisesta. Päiväysleiman osuminen oikeaan kohtaan, vuotamattomat reunat, toimiva aromiventtiili ja niiden tarkkailu aistinvaraisin menetelmin. Työ tehtaassa oli kesällä lämmintä ja raskasta ja sitä tehtiin kahdessa vuorossa. Ihania oli ne kesäillat, jolloin poikaystävä tuli mua hakemaan töistä ja odotti pihalla autossa. Tuona kesänä kahvipaahtimo jätti pysyvän muistijäljen mun tuoksumuistiin.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin seisoin eräänä iltana täällä uuden kodin pihalla. Hento tuuli idästä toi mieleeni kaikki muistot. Paahdetun kahvin tuoksu leijaili voimakkaana uudelta tehtaalta joka on meiltä vain neljän kilometrin päässä. Sen tuoksun tunnistan heti ja nykyisenä kahvinjuojana se saa kahvihampaan kolottamaan eri tavalla kuin silloin. Vuodet ja vanhemmuus on tehneet tehtävänsä ja usein huonosti nukuttuja öitä korvaa kahvikuppi jos toinen. Jos olisin vielä töissä tehtaalla niin ostaisin henkilökunnan myymälästä ehkä muutakin kuin Frezza Moccaa ja Santa Marian Mojito drinkmixiä. Siinä mielessä yhteistyö uudesta Cupsolo Empirestä tuli oikeaan saumaan sillä osaan arvostaa päivittäistä kahvihetkeä ja siitä on tullut mulle tärkeä. Aamukahvi on kaikista ihanin ja sen jälkeen tulee ehkä kahvihetki meidän uudella terassilla. Kai tekin näette kuvassa pienen posliinikupin jossa on kukkakoristeita ja kultaiset reunat?

SAMSUNG CSC

Nyt arvonnan voittajan julistamiseen! Nimittäin kaksi viikkoa sitten vinkkaamani Cupsolo Isyyspakkaus kisa on päättynyt. Mun blogin osalta palkinnon voittaa Emilian ilmiantama Patrik. Paulig ottaa yhteyttä voittajaan! Suuret onnittelut ja toivottavasti kahvin tuoksu ja makunautinto vie teidät jonnekin kauas lämpimään missä aurinko paistaa, ehkä vielä vähän kauemmas kuin Vuosaareen 😉

Näyttökuva 2015-5-15 kello 20.30.36

Kategoriat
Yleinen

Ihminen joka pyrkii syömään vähemmän, syökin enemmän

SAMSUNG CSC

Oon harrastanut keittiöpsykologiaa ja vuoropuhelua itseni kanssa nyt erityisesti muutaman viikon. Kaikki lähti kaiketi siitä Älä laihduta -päivästä ja siitä että juuri silloin mulla oli hankaluuksia muistaa miksi itse halusinkaan laihtua. Nopeasti laskemaan lähtenyt paino ja kilopäivitykset blogiin kohtasivat haastajansa, sen flown katoamisen. Kun suurin turvotus oli lähtenyt ja jokunen vanha housukin mahtui jalkaan niin se hetkellinen tyytyväisyyden tunne yhdessä hyvän itseluottamuksen kanssa sai mut katsomaan peiliin – Jos vain tyytyisinkin rakastamaan itseäni näin? Mähän olen ihan ookoo just näin, eikä mun elämässä oo mitään mitä muuttaisin.

SAMSUNG CSC

Koin että kirjoittaminen laihduttamisesta ja itsensä hyväksymisestä on aivan järjetön paradoksi. Silloin siis näennäisesti looginen väite johtaa järjenvastaiseen tilanteeseen. Rakastan itseäni näin mutta seuraavalla viikolla haluankin mahtua pienempään farkkukokoon. Onko koko naiseus ja meidän ajatuksenjuoksu jatkuva paradoksi jossa loogisen rytmin luo vain se epälogiikka kummalla jalalla herää? Miten voi olla niin vaikea päättää että on ihan hyvä näin MUTTA.

PhotoGrid_1431773641241

 

Tuskaa ei helpota ranskalainen paradoksi jonka arvoitus on miksi Euroopan maista juuri Ranskassa on vähiten sydänsairauksia vaikka tutkimuksissa tyydyttyneiden rasvojen käyttö on suurinta. Aiheesta kirjoitti mm. Helsingin Sanomat mielenkiintoisen artikkelin reilu viikko takaperin. Postauksen otsikko sen sijaan on ravitsemusasiantuntija Patrik Borgin sanoja. ”Mitä enemmän ihminen kontrolloi ja stressaa syömisiään, sitä enemmän luontainen nälän säätely menee pieleen. On paradoksi, että ihminen joka pyrkii syömään vähemmän, syökin enemmän kuin olisi tarpeen” hän kirjoittaa.

Borgin mielestä syömisestä pitäisi riisua kaikki ”ajatushärpäkkeet” ja syödä sen verran kuin haluaa hyvällä mielellä. Laihduttajan on lähes mahdoton ymmärtää, että laihtuminen ei vaadi kyttäämistä tai ruoan syömistä määrällisesti vähemmän.

– Toki ne nopeuttavat laihtumista, mutta koska ne sekoittavat nälänhallinnan, painon takaisinnousu on liki taattua – myös lihominen myöhemmin on todennäköisempää, Borg sanoo.

Borgin mielestä taustalla on yksinkertaista psykologiaa: kun stressaat syömisestä, ajatus oikeasta nälästä ja kylläisyydestä ei mahdu enää päähän.

– Oikeaa nälän kohtaa ei enää silloin tunnista ja syöminen alkaa liian myöhään. Myös viesti kylläisyydestä tulee silloin vasta täytenä vatsana. 

Oikein olisi, että aivot lähettäisivät viestin, ettei enää tee mieli syödä. Se olisi paljon aikaisempi viesti kuin täysi vatsa.

Kun Borg neuvoo omia asiakkaitaan ottamaan rennosti ja syömään sen verran kuin mieli tekee, suurin osa kauhistuu.

– Silti se on ainoa oikea tie. Kieltäymysten kautta ei tuloksia saa.

Moni yllättyy, kuinka aikaisempaa rennommin ottamalla löytää uusia tuntemuksia – ja kuinka vähempi syöminen yhtäkkiä riittää.  ILTALEHTI

SAMSUNG CSC

 

Mutta miten olla yrittämättä kun yrittää olla yrittämättä? Tiedän toisenkin paikan jossa se sanotaan usein. Lapseton lapsenyrittäjä saa kerta toisensa jälkeen kehoituksen lopettaa yrittämisen vaikka hän pyrkii siihen kaiken aikaa. Pitääkö luopua toivosta, antaa olla ja tuntea se tuska ettei tulosta koskaan ole eikä tule? Millä tavalla painonsa kanssa kamppailija saa vapautuksen muutaman kilon tiristämisestä kerta toisensa jälkeen? Ja miten siitä selviää kun kirjottaa aiheesta blogia? On aina joku joka odottaa inspiraatiota omaan projektiinsa sillä vain harva meistä on aina vartaloonsa tyytyväinen.

Ajatuksia?