Perästä kuuluu! Arvonta on vihdoin suoritettu arvon ladyt ja herrat. Jos muistatte niin postauksessa Eväsboxin paikka, julkaisin arvonnan jossa on palkintona:
Viisi (5) kappaletta kahden Frozzypackin settiä joka sisältää yhden original ja yhden No.2 -kokoisen rasian.
Voittajat ovat:
Anu
TerhiKoo
Jonna/Lady Mustavalkoinen
Sunny
ja Anna Vee
Voittajia pyydään laittamaan sähköpostia toobigtobeme(at)gmail.com siitä osoitteesta mistä osallistuitte arvontaan. Käykää katsomassa Mastemark Brandsin sivuilta täältä, missä väreissä haluatte rasiat (ja ehkä kannattaa katsoa myös onko väriä saatavilla). Laittakaa mulle sitten tiedot siitä ja omat postiyhteystiedot puhelinnumeron kera! 🙂
Kiitos kaikille osallistumisesta. Ensimmäistä kertaa blogin historiassa osallistujia oli noin paljon! Kommentteja tuli 556 (joista muutamassa jäänyt viesti kesken) mutta kuitenkin noin 550 osallistujaa, ihan hurja määrä! 🙂 Myös musta oli todella mukava lukea teidän syyskuulumisia ja arkisuunnitelmia joten vaikka voitto ei osunut kohdalle niin täällä päässä oli todella mukava kuulla ketä kaikkia siellä toisella puolella on <3
Nyt mä meen kahvin keittoon, sillä tänään on ihana ja rauhallinen aamu. Isommat lapset menivät mummolaan eilen illalla yökylään ja sain olla rauhassa Amoksen kanssa kotona. Me nukuttiin pitkään ja nyt on pian jo päiväunien aika. Haaveissa olisi siis palata blogin pariin vielä tänään uudelleen. Treeni- ja talojuttuja olisi molempia tältä viikolta! Katsotaan kuin käy! 😉
Mä kirjoitan nyt nopeammin kuin arvaattekaan, sillä täällä ei kerrankin roikuttu rinnalla ihan koko iltaa. Vauvan kanssa arki on ollut tosiaan kiireisempää kuin aiemmin ja iltaisin sitä omaa nettiaikaa ei ole. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että edelleen sopeudutaan näihin muutoksiin joita loppukesästä tapahtui. Muutto pieneen asuntoon, vauvantulo ja nyt tuo rakennusprojektin alkaminen käytännössä on täyttäneet meidän vanhempien kalenterin. Välillä on sellainen fiilis, että seinät kaatuu päälle ja oma elämä pyörii niin perusaskareissa kuten huoliessa siitä riittääkö harsot seuraavaan pyykkivuoroon asti, minä päivänä vauva on viimeksi kakannut ja pitäisikö isommille keksiä parempaa ohjelmaa kuin toistensa kiusaaminen sisätiloissa. Nämä kaikki ensin ja sen jälkeen tulee minä ja oma treeni. Otanko vauvan salille, syötänkö ensin vai käynkö yksin tekemässä juostenkustun treenin? Uskallanko lisätä jo painoja kunnolla, voinko tehdä jalkatreeniä ilman että selkä katkeaa ja kuinka paljon jomottaa häpyluuhun sen jälkeen kun olen sen treenin tehnyt..? Olo on ihan avuton mutta kerta toisensa jälkeen olen salille vääntäytynyt (kerran jopa korkkareiden kera) ja toivonut että ehkä jo ensi kerralla on helpompaa.
Niin kuin edellisen postauksen kommenteissa jo puhuttiin niin uskon kyllä, että moni on kaivannut treenipostauksia. Mulle koko treenaamisen aloittaminen on ollut vasta ihan linnunaskelia. Tunnen oloni orvoksi ja treenaaminen tekee kipeäksi. Alaselkä ei ollut raskausaikana ollenkaan kipeä mutta samaa ei voi sanoa nyt ajasta raskauden jälkeen. Tuntuu siltä kuin kaikki nikamat hakisivat paikkaansa ja jo pieni väärä muuvi saa selän lihakset ihan kramppiin. Samoin tuo ainoa kohta johon sain pari tikkiä alkaa jomottamaan aina iltaisin treenin jälkeen… Ei mikään kiva tunne ja kipu onkin hyvä treenin rajoittaja. Usein sanotaankin, että voi tehdä kivun sallimissa rajoissa ja omalla kohdallani se tarkoittaa että ei vielä kuntopyörää tai liikaa verenkiertoa tuonne alaosastolle. Oon treenannut jalat sen vuoksi vasta kerran.
Ruokavalio on edelleen aika surkea. Epäsäännöllinen, iltapainotteinen ja sokerikoukku ei meinaa hellittää. Paras lääke siihen on tähän mennessä ollut treeni! Tottakai treeniä ennen tulee syötytä järkevämmin, palkkari tietty treenin jälkeen ja joku palauttava ateria kuuluu asiaan. Heti menee puoli päivää jo paremmin 🙂 Oikeastaan sen huomaa vasta silloin kun liikunta jää syystä tai toisesta pois, kuinka paljon se vaikuttaa ruokavalioon. Treeni motivoi myös syömään paremmin ja ilmaan liikuntaa voi joutua melkein oravanpyörään. ei liikuntaa->syö->masentaa->ei halua liikkua->ruoka lohduttaa->lihoaa->ulkomuoto masentaa jne. Pienin askelin oon saanut takaisin vanhoja rutiineja kuten aamupuuro alkaa jälleen maistua ja välipalaksi uppoaa silloin tällöin leipien sijaan rahka ja hedelmäsose, kiitos Bonnen pienestä lähetyksestä. Höttöherkkujen tilalle olen sen raakakakku workshopin jälkeen kokeillut leipoa raakakkua ja raakasuklaata (GreenStreet tuotteet itse ostettu). Hyviä ne kyllä on mutta niitäkin voisin syödä vaikka kuinka! En tiedä missä mun ”ei enempää tunne” on :/
Mutta kuten asiaan kuuluu pitää totuus kohdata ennen kuin asian voi muuttaa. On jälleen uusien aloituskuvien paikka. Lähtötilanne 100kg/172cm. Tähän pari julkaisukelvotonta sanaa itselleni…
Tästä siis lähdetään palauttamaan kroppaa raskaudesta ja kamalasta määrästä liikakiloja. Toivotaan että tuolla alla on se Anna jonka kropassa oli hyvä olla! Sitä kaipaan kaikkein eniten <3 Oma ulkomuoto on tällä hetkellä kuitenkin ehkä se suurin harmaa hius tässä päässä, asia joka kaipaa kipeästi korjausta. Ei mitenkään tuli *erseen alla mutta ajan kanssa.
Jos vaikka näistä sitä omakuvaa sinne jääkaapin oveen! 😉
Onko muut kovia messuilemaan? Mä itse käyn säännöllisen epäsäännöllisesti messuilla jotka ovat melkein aina aiheelta koti/rakentaminen tai sisustusmessuja. Monet muutkin messut saattavat kuulostaa kivoilta mutta ei kuitenkaan niin paljon, että tulisi ostettua lippua. Ilmeisesti tuo rakentaminen ja sisustus on kuitenkin sellaisia juttuja, että ne on ylitse muiden! Ollaan jo vuosia käyty miehen kanssa tässä pääkaupunkiseudulla kaikenlaisilla talomessuilla mitä on ollut. Habitareen olin viime vuonna vähän pettynyt, mutta tänä vuonna messut oli mun mieleen! Mulla riitti niin paljon katseltavaa ja kysyttävää, että luulen että suunnilleen puolet jäi vielä kokonaan katsomatta. Esimerkiksi sisustusosastolle en ehtinyt ollenkaan, puhumattakaan Antiikkimessuista joille oli pääsy samalla piletillä. Viime vuoden Habitarepostaus löytyy tuosta ja silloin arvioin näin: ”Tässä vaiheessa kun talon suunnittelu on ihan alkutekijöissään niin kaikki liian yksityiskohtainen sisustaminen tuntuu aika kaukaiselta, eikä nykyiseen asuntoon halua sijoittaa enää penniäkään.” Tänä vuonna rakentaminen on jo paljon pidemmällä niin ehkä siksi kiinnostavia pisteitä riitti!
2014
Kuplat valaisimeen oli tullut kolmas koko. Keskellä oleva ihan pieni! Oli reilun kämmenen kokoinen halkaisija.
Innoluxin osastolla esiteltiin mm. Kuplat perheen uusinta jäsentä, ihan pientä valaisinta. Meillä on lasten huoneissa isommat noista: toinen valkoinen ja toinen harmaa. Molemmille löytyy varmasti uudesta talosta paikka ja luvassa on paljon lisää valaisinhankintoja sillä muutossa hankiuduttiin eroon parista vanhasta Ikean lampusta ja nyt varastossa odottaa vain vähän arvokkaammat kattovalaisimet.
Marimekon piste teki poikkeuksen viime vuoteen, sillä silloin pidin messuosastosta vielä enemmän kun siellä soi musiikki ja oli taianomainen tunnelma. Nyt Marimekko esitteli Siirtolapuutarhasarjaa jonka kankaat ja posliiniesineet ovat. Kattauksessa ne oli ryhditetty Sukat makkaralla-sarjan lasiesineillä jotka toivat kattaukseen vähän juhlavuutta. Nuo Sukat makkaralla jalalliset lasit on kyllä ihanat! Ne ovat päivällisvieraspöytään oivat hienommat ”mehulasit” ja jalasta on hyvä pitää kiinni. Itse tykkään hirmuisesti jalallisista ns. tavallisista laseista. Mutta itse messuteemasta nostaa esiin Siirtolapuutarha mulla oli tuli nolosti mieleen kohu-Maija ja että halutaan antaa suunnittelijalle myös positiivista mediahuomiota. Toivottavasti olen ainoa joka ajatteli näin, sillä Maija on aivan ihana ihminen ja mun vanha lukion luokkatoveri. Hän on selvästi hyvin lahjakas ja saavuttanut jo paljon, ollaan kuitenkin samanikäisiä 🙂
Keittiöosastoihin en messuilla törmännyt lainkaan, paitsi virolaiseen Diapoliin joka toimittaa kivitasoja ympäri Eurooppaa. Meidän ensimmäisessä omistusasunnossa laitettiin keittiöön tammitaso joka petsattiin tummaksi ja öljyttiin. Se oli ihan nätti mutta seuraavaan haluttiin kivitaso sen kestävyysominaisuuksien vuoksi. Kivitasosta tykättiin kyllä enemmän! Messuilla Diapol esitteli keittiösaarekkeen jossa kaasuhellat oli leikattu suoraan tasoon, niin että erillistä hellalevyä ei tullut. Keskelle saareketta oli upotettu paikat viinille, öljylle, veitsille ja yrteille! Ihan magea jos haluaa näyttävän kokkauspisteen keittiön ja olohuoneen väliin mutta ei meidän juttu 🙂 Kivitasoja tosin mielin uuteen taloon.
Kahvit me juotiin mun tädin kanssa joka oli mun messuseuralainen tuolla messualueen kahviossa joka oli todella hauska ja viihtyisä! Ne tylsät kahvilakalusteet oli poissa ja kahvila oli sisustettu Jackpointin kalusteilla. Oli mukava valita minkälaiseen pöytään halusi istumaan, keinuvaan korituoliin, tyynyillä varustettuun terassisohvaan vai ihan pöydän ääreen. Viihtyisästä messukahvilasta ehdottomasti pisteet! En ikinä jaksa messuilla käydessä kävellä sinne keskikäytävälle kahville kun siitä mun silmään pistää vaan ne pikaruokapaikat. Musta siinä ei ole samanlaista katseltavaa kuin messupuolella jossa on mukava seurata ihmisvilinää.
Kahvin jälkeen tutustuttiin Pergon lattioihin. Meille on tulossa eteiseen ja keittiöön todennäköisesti laatta mutta muun talon lattiavalinta mietityttää. Mä rakastan parkettia mutta nuo koirat naarmuttaisi sen puolessa vuodessa ihan karmean näköiseksi. Molemmissa meidän edellisissä asunnoissa oli laminaatti mutta en edelleenkään pidä siitä 🙁 Se on niin hengetön ja kaiken lisäksi siitä kuuluu koirien kynsiestä epämiellyttävä ääni. Yhtenä kompromissina voisi olla vinyyli joka kestää mutta on hiljainen. Kenelläkään kokemusta viinyylilattioista? Myyjien mukaan sen suosio on räjähtämässä ja ulkomailla se on nyt todella kovassa nosteessa.
Mutta sitten Tulikiven pisteeseen joka oli mulle kaikista mielenkiintoisin, koska talon takkamallit on vielä auki. Oli todella mukava nähdä takkoja ihan luonnossa, eikä ainostaan kuvastosta. Viihdyin tuolla pitkän tovin ja jätin tarjouspyynnön kahdesta takasta! Mulle tuli ihan yllätyksenä, että mun haave leivinuunitakasta voi sittenkin totetua. En edes tiennyt, että nykyään on olemassa noin moderneja takkoja joissa yhdistyy ruoanlaitto ihan tavalliseen takkaan! Tulikiveltä ihastuin ihan älyttömästi malliin nimeltä Jalanti. Siinä tulisi meidän pohjapiirustukseen sopivasti leivinuuni takan vasemmalle sivulle eli juuri keittiöön päin ja itse tulipesä olohuoneeseen. Ihana! Vesi herahtaa jo kielelle kun mietin mitä kokailen tuossa, mun unelmieni keittiössä!
Yläkertassa meillä on takalle paikka vanhempien makuuhuoneessa ja sinne katsoin kapeaa Vaala tai Nuuta -mallia takoista tai sitten Kaira kamiinaa. Makuuhuone on sen verran pieni, että sinne istuu joka sirompi malli.
Nyt sitten odotellaan mitä tuollaiset ihanuudet tulisivat kustantamaan vai muurataanko itse harkoista joku surkea kyhäelmä tai jäädään ilman 😀
Siinäpä messupostausta täysin omasta vinkkelistä ja siitä mihin meidän perhe haki ideoita. Yhden pienen tuliaisen sain messuilta kuitenkin mukaan eli aivan ihanan Loviisan aitan messupisteellä oli La case de cousin Paul merkkisiä valosarjoja monessa eri värissä! Oon jo pitkään halunnut tuollaiset valot mutta en oo missään törmännyt. Ne oli niin ihania, että olisin halunnut kaikki! Katsotaan tuleeko meidän uudesta talosta sitten ympärivuotinen joulukuusi kun innostun noiden kanssa 😉
Yksi pieni juttu tänne vuokrakaksiota piristämään, kuin muistutukseksi siitä että haaveesta on tulossa totta ja kohta nämä ripustetaan omaan ensimmäiseen taloon. Sitä odotellessa on hyvä unelmoida iltaisin kun sulkee silmät ja katsoa noita lamppuja <3
