Eilen vietettiin Oulussa viimeistä päivää. Oon huomannut että nyt kun en enää asu kaupungissa niin osaan nauttia siitä eri tavalla. Viime vierailulla käytiin hallissa lohisopalla ja uitiin Edenissä. Tällä reissulla löysin itseni Nallikarista ja esittelemästä lapsille Vauhtipuistoa. Oulu tourism -jos voisi jopa sanoa!
Aavistuksen mulla saattoi olla oma lehmä ojassa kun tultiin Vauhtipuistoon päivää viettämään, sillä puistosta löytyi todella mukana työntekijätäti 😉 Meidän lapsille selitys pienestä Linnanmäestä oli osuva ja molemmat kiljuivat onnessaan tuolla. Uskon että kohderyhmänä alle kouluikäisille muksuille Vauhtipuisto uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
Linnanmäellä pituusraja rajoitti aika paljon laitteita Linnean kohdalta mutta Vauhtipuistossa neiti tuntui viihtyvän. Myös pienemmässä ympäristössä oli helppo antaa lasten seikkailla vapaammin ja itse ehdin jopa kahvit hörpätä niin että kaksikko ei karannut kauas. Laitteista lasten suosikkeja oli ehkä Piste-Pirkko eli leppäkerttukaruselli ja Taika-Karuselli. Eliel tykkäsi kovasti ohjattavista jutuista kuten Pikkupaatit (kauko-ohjattavat veneet) sekä Sähköautot, joilla pystyi itse ajamaan (isommat Lokariautot joista kuva alla oli kuulema vähän pelottava). Linnea viihtyi hyvin myös pienissä leikkimökeissä joissa jokaisessa oli joku teema.
Leikkien lisäksi juotiin mehut Vauhtipuiston kahvilassa, jossa myytiin kaikenlaisia lapsuudestakin tuttuja karkkeja kuten tuubipurkkaa ja tikkareita joita kastetaan kirpeään jauhopussiin. Täytyy myöntää että ikävä tulee myös tuota puistotätiä, mutta oon onnellinen että mulla on taas Oulussa joku ystävä joka odottaa. Tuntuu että kaikki siellä asuneet on muuttaneet pois tai ei olla vain pidetty yhteyttä. Marin kanssa on ollut upea tutustua blogin kautta ja ihan harmittaa että asutaan näin kaukana toisistamme! Kiitokset myös Marin pomolle lippujen blogisponssista!
Lauantailounaan kuvat on mulla myöskin laittamatta. Sitä nautittiin ihanan aurinkoisessa säässä meidän terassilla suvun kesken. Ruokailijoita riitti kun suku oli kokoontunut Ouluun väitöstä juhlimaan.
Aterian kruunasi lasten leipoma hedelmäkakku jonka sisällä oli karamellisoitua säilykepersikkaa. Kuulema supernopea ja kekseliäs resepti. Hyvää se kyllä oli!
Eilen illalla lennettiin kotiin ja täällä odottaa taas tämä työleiri. Matka oli onnistunut ja olin yllättynyt siitä miten hyvin jaksoin raskaudesta huolimatta matkustaa. Lennot meni hyvin ja täytyy kyllä kehaista että pärjään aika hyvin noiden muksujen kanssa! Ehkä mulla on sittenkin joku suurperheen mammageeni, sillä nautin joka hetkestä lasten seurassa. Ihanaa oli myös tulla kotiin kun täällä odotti oma könsikäs ja koirat.
Tällä viikolla on edessä hurja määrä pakkaamista ja ehkäpä jo ensi viikolla aloitetaan muuttoroudaus varastoon ja uuteen asuntoon. Sen jälkeen olisi juhannusreissu ei niinkään kauas kuin 400 kilometrin päähän Kesälahdelle appivanhempien uudelle mökille. Meidän lapset lähtee sinne heidän matkassa jo edeltä että saadaan muuttaa rauhassa joten pakkohan ne on sieltä hakea. Laskettuun aikaan on vielä reilu 5 viikkoa silloin joten kai sitä uskaltaa vielä tuon reissun tehdä. Sen jälkeen kyllä linnoittaudun vain kotiin odottamaan enkä jaksa matkustaa enää mihinkään!
Ehkä mieltä rauhottaisi jos katsoisi vielä mökiltä lähimmän synnytyssairaalan. Osaako joku lukija sanoa?
Nyt poksutaan viikolle 34. Hurrrjaa! Ja hurjan ihanaa! Öitä!
