Kyllä se näin on et turhamaisuudella on hintansa. Ladasta ei saa Mersua eikä Ferraria pelkillä kilpien vaihdolla vaikka siltä voisi vaikuttaa. Olen siis oman ahneuteni uhri.
Tarina alkaa siitä kun vajaa pari viikkoa sitten kävin ripsienlaitossa. Laittaja on todella hyvä, ripeä ja kokenut mutta pienten väärinkäsitysten summana mulle laitetut ripset oli suoremmat mitä olin tarkoittanut. Tämä oli täysin puhdas väärinkäsitys siis, ja kun minä tarkoitin tavallista kaartuvampaa ripseä niin laitettiinkin tavallista suorempaa 😀 Lopputulos ei ollut siis sähäkkä ja näkyvä räpsyripsi vaan hyvin luonnollinen ja huomaamaton.
Viikonlopun lähestyvä blogigaala sai mut kuitenkin kaihoamaan niitä kaartuvia kaunokaisia ja kun laittaja oli maininnut että ne voi ihan hyvin ottaa poistoaineella pois ja voidaan vaihtaa, niin ryhdyin tuumasta toimeen ja sain varattua ajan. Mielessä oli blogigaalan punainen matto ja fitness classicissa salaa katsovat blogilukijat joiden vahtiva silmä huomaisi eron varmasti. Puhuttiin että aine poistaa ainoastaan ripsipidennyksen ja parin välipäivän jälkeen torstaina koittaisi uusi aika ja Ferrari saisi ansaitsemansa kiillotuksen.
Mutta mitä sitten kävikään? Poiston jälkeen mun omat ripset jotka olivat ennen pidennyksiä ”puhtaat ja pitkät” olikin ihan valkoiset päistä, lyhyet ja harvat. Niin hauraat ettei ne kanna pidennysripsiä 🙁 Syyksi ei löytynyt muuta kuin raskaushormonit. Silloin kuulema voi omat ripset tippua pois noin vain. Mutta oli syy mikä tahansa on lopputulos rumempi kuin luojan luoma. Kuinka olinkin niin tyhmä ja turhamainen? Kuka olisi huomannut että mulla on maskaran sijaan ripsissä minkkiä tai silkkiä? Joku varmasti jos ei mieskään.
Tässä siis tarinaa siitä, että vaikka kaikkien tarkoitus oli hyvä niin joku odottamaton syy voi tulla eteen ja mitä tahansa tapahtua. Syy ei siis ollut laittajassa eikä aineissa tai materiaaleissa. Ripset kasvaa eikä epäonni kestä ikuisesti mutta mitäpä jos jotain kurjaa kävisi kun haaveilet vaikkapa kauniista rinnoista tai vatsanmuotoilusta ja lopputulos on huonompi kuin alkuperäinen? En osaa edes kuvitella miten paljon silloin harmittaisi!
Nyt se kurja anonyymi joka haukkui mut ripsienlaitosta ja hiusten raidoittamisesta voi nauraa partaansa iloisesti. Sain mitä kerjäsin eli pahan mielen joka eittämättä on raskaushormonien ansiosta viimeistään niin kova että itku tulee silmään.
Ladalla siis mennään eikä muuksi muututa. Ilkeästä siskopuolesta ei lasikengällä tullut Tuhkimoa eikä Annasta parilla ripsellä Ferraria. Oma moka ja opetus opittu. Mitä äitikin sanoisi? Turhuuksien turhuus se oikeasti sanoi, kysyi mistä mulla riittää moiseen energiaa kun on kasvava lapsikin mahassa. Kiitos puhuttelusta, mä painun nyt peiton alle!
