Kategoriat
Ruoka

Maistuvaa syksyä sadonkorjuun aikaan

Saatiin mun suosikki omppuja ystävän anopilta

Voi että miten ihana yllätys oli kun hyvän ystäväni anoppi toi meille heidän pihan omenoita! Saatiin kaunis, iso korillinen Valkeaa kuulasta, joita ollaan nyt onnellisen popsittu poskeen. Syksyn omenat on mulle joka vuosi yhtä suuri heikkous ja meillä tehdään niistä monenmoista. Hillo- ja soseomenalajikkeet eivät ole vielä kypsiä, joten niitä odotellaan hetki. Istutin meille Valkeaa kuulasta vasta viime vuonna, joten se ei tuottanut omenoita. Punakanelista saadaan muutama ja loput puut menivätkin meillä jänisten suihin, kun hankien kanssa suojien korkeus ei riittänyt. Menetetiin siis kaksi ihan ensimmäisenä kesänä muuton jälkeen istutettua puuta, mikä on tietysti harmi kun ne olivat ehtineet kasvaa meillä jo kolme vuotta.

Mitä ollaan syöty ja mitä on loppuviikolla tulossa?

Ruokakuvat on meidän Italian reissulta elokuun alusta mutta oon ollut todella innoissani syksyn alusta ja kasviksista joita on nyt kaupoissa. Ollaan syöty paljon kaaleja ja porkkanoita sekä huomasin juuri, että hyllyihin oli tullut monenlaisia kurpitsoja. Niistä teen paljon syksyisin keittoa, joten se tuleekin tämän viikon ruokalistalle, sillä oikein pehmeä kurpitsakeitto on taivaallista. Viime viikolla tein todella hyvää kanakeittoa, jonka bongasin Yhteishyvän facebook-sivuilta. Kannattaa kurkata tästä Vartissa valmis kanakeitto reseptin ohje ja vähän viimeistellymmät kuvat, oli nimittäin todella helppo ja maukas keitto.

Miten tämä keittiössä touhuilu maistuu syksyllä niin paljon paremmin kuin kesällä?

Kategoriat
Ruoka

Lapsiperheen Chili con carne (sin chili)

Lällympi versio tulisesta kastikkeesta maistuu myös lapsille

Kasvissyöjille tuttu chili sin carne eli vegeversio rakastetusta chili con carnesta taipuu lapsiperheessä miedosti maustettuun versioon, joka ei ole yhtä tulinen kuin alkuperäinen resepti. Chili con carne -sin chili, valmistetaan nimensä mukaisesti lihasti mutta siinä jätetään reseptistä suurin osa tulisesta chilistä pois. Vaikka tämä lällympi versio ei ole meidän vanhempien suosikki, ovat lapset äänestäneet jaloillaan enemmän potkua sisältävän kastikkeen kanssa sen verran usein, että nautimme tästä miedosta versiosta siihen saakka, että heidän makunystyränsä tottuvat tulisiin mausteisiin. Chili con carne valmistuu meillä värikkäänä jauhelihakastikkeena, unohtamatta kidneypapuja sekä maissia ja se tarjoillaan riisin kera.

Paljon kasviksia!

Paprikaa, kevätsipulia ja reilusti tomaattimurskaa luo pohjan tähän kastikkeeseen. Paista kasviksista paprika ja sipuli, sen jälkeen ruskista jauheliha ja lisää päälle kidneypavut ja maissi. Kun kaikki ovat lämpimiä ja sekaisin, heitä mukaan fondia, suolaa ja pippuria sekä tomaattikastikkeet (meillä 1 arrabiata ja 1 paseerattu tomaatti). Tämän jälkeen soossi voi porista kasaan kun katsot riisin perään. Oma vinkkini on ostaa tomaattikastike arrabiatana, jossa on chilipaprikaa ja valkosipulia jo valmiina. Se tuo kastikkeeseen juuri sopivasti makua mutta se maistuu myös lapsille, sillä tulisuus ei hyökkää päälle.

Täältä: Lempiruokia: Chili con carne voit tsekata reseptin perinteisenä chilin kera luomulihalla valmistettuna ja ohjeet salaattiin, joka sopii tämän aterian kylkeen.

Värikästä ja maukasta loppuviikkoa!

 

Kategoriat
Kauneus Lifestyle Perhe & suhteet

Porin hääreissu kuvina

Sukulaisen häät menivät nappiin!

Lauantaina suuntasimme Poriin miehen serkun häihin ja koko päivä oli todella hieno. Nuori ja kaunis morsiuspari sai toisensa Keski-Porin kirkossa ja hääjuhlaa vietettiin lämpimissä tunnelmissa, joihin kuului todella hyvää ruokaa ja ihanaa live-musiikkia.

Oma mekko Amerikasta

Oman mekkoni löysin viime vuonna Kaliforniasta kun olimme siskoni luona kylässä. Mekko on ihan jostain marketista, olisko Targetin naistenvaateosastolta ja pidän siitä itse. Mulla on melkein samaa kuosia oleva toppi ja sitä olen käyttänyt todella paljon. Mekon flamenco-tyyliset hihat on kiva yksityiskohta eikä mekko tunnu niin paljaalta sen vuoksi. Kirkossa ja illalla viileyden tullessa pidin tuossa päällä jakkua.

Minun silmään kaikki meni hääjuhlassa hienosti ja me nautittiin siitä, että saimme olla vieraita. Mies jäi vielä juhlimaan kun itse lähdin hieman ennen puoltayötä ajamaan kohti Helsinkiä. Oltiin sovittu anopin kanssa, että tullaan yöllä ja päästetään hänet lastenhoitovuorosta. Ajomatka meni noin kolmessa tunnissa mutta sain kyllä yön pimeydessä jamitella musiikin tahtiin ihan kunnolla, ettei väsy iskenyt. Vasta Vihdin jälkeen ei enää jännittänyt ajaa, kun tuli katuvalot. Porintie on aika synkkä yön tunteina kun valoja on tosi harvassa! Jäniskin jäi auton alle matkan varrella kun se tuli jostain pimeästä kulmasta suoraan renkaan alle, ilman että ehdin lainkaan reagoida. Hiljakseen sai ajella, ettei tielle tullut hirviä tai muita eläimiä, tuhottoman monista kameroista puhumattakaan. Miten nekin aina säikäyttää vaikka ajelisi rajoitusten puitteissa! Joka kerta sai tarkistaa, että oliko se oma nopeus mitä pitikin.

Sunnuntaina väsytti ja vasta tänään tuntuu normaalilta kun ei ole valvonut yömyöhään. Viikko alkoi mukavissa merkeissä kun sain perjantaille kutsun työhaastatteluun. Toivottavasti nyt tärppää! Kerron siitä lisää myöhemmin kun tiedän miten haussa käy.

Kiitos vielä Janille ja Lauralle ihanista häistä. Onnea, rakkautta ja pitkää ikää avioliitolle!