Kategoriat
Ura

Gradu aloitettu

Syksy tuntuu minusta ihanalta, eikä yhtään haittaa että lokakuu alkoi. Lokakuut ovat Helsingissä vielä kauniita kun puissa on ruskan lehdet ja aurinkoa riittää vielä päiväsaikaan jonkin verran. Lasten talvikamppeet on aikalailla hankittu, mutta ne saavat odottaa hyllyissä vielä hetken. Yliopistolla ensimmäinen periodi lähenee loppuaan ja se vaihtuu vielä lokakuun aikana. Nyt on se aika kun kaikilla kursseilla aikataulu tiivistyy ennen tenttiviikkoja ja kotitehtävinä on kaikenlaista palautettavaa yksilö- ja ryhmätyötä.

Kesän lopussa haaveilin kovasti Wieniin lähdöstä kun tämän vuoden opintosuunnitelma oli vielä vähän epäselvä. Nyt palaset ovat loksahtaneet kohdalleen aika hienosti ja näyttäisi, että opiskeluni loppuu enemmin kuin arvaankaan. Pakollisia kursseja minulla on enää koko tutkinnosta jäljellä tämän jakson jälkeen noin viisi (mutta käyn kyllä innokkaana pari ylimääräistä, koska ne kiinnostaa ;). Näyttäisi siltä, että Wieniin lähtö ei ole enää kannattavaa opiskelun näkökulmasta, sillä se vain viivästyttäisi valmistumista. Toki sieltä saisi reppukaupalla uusia kokemuksia, joten oloni on aika ristiriitainen. Aloitin nyt syksyllä myös gradun kirjoittamisen, sillä löysin mielenkiintoisen aiheen ja sain siihen ihanat ohjaajat. Aloitan graduni kokeellisen osion nyt keväällä täällä Suomessa, joten epäilen että lähden enää vaihtoon näihin opintoihin liittyen. Jos haen jatko-opiskeluoikeutta niin voisin lähtee niiden aikana vaihtoon ja sisällyttää ulkomailla opiskellut tohtoriopinnot jatkotutkintooni.

Gradunkirjoituskurssi on ollut ihan mahtava ja olen saanut omaakin tutkielmaani hieman alkuun. Työpöydällä on nyt oma kansio gradua varten ja se täyttyy linkeistä ja pohdinnoista. Lähinnä kirjoittaminen on tässä vaiheessa lennokasta suunnittelua ja tajunnanvirtaa kuten tiivistelmän luonnostelua mitä se voisi olla sekä sisällysluettelon luontia, joka antaisi minulle itselleni suuntaviivoja siitä mitä aion kirjoittaa. Gradun alkuun tulee kirjallisuuskatsaus aiheesta ja se minulla nyt tämän loppuvuoden työlistalla, jotta perehdyn aiheeseeni ennen laboratoriokokeiden suorittamista ja omaa tutkimusta, mikä on meillä tärkeä osa tutkielmaa. Kaikissa aineissahan ei tehdä omaa tutkimusta mutta luonnontieteissä se taitaa olla kaikkialla aikalailla pakollinen juttu, eikä pelkkä kirjallisuuskatsaus riitä.

Loppuvuosi menee siis täysin näiden pakollisten kurssien suorittamisen kanssa ja viimeinen kurssini on vielä III periodissa joka alkaa tammikuussa, jos en enää ota lisäkursseja. Vaikka olen opiskellut ikuisuuden ja tuo gradukin on aivan alkutekijöissä niin mietin, että miten tämä aika sittenkin hurahti näin nopeasti. Juuri kun pääsin opiskeluun sisään 😉

Kategoriat
Lifestyle

Kahvia, kavereita ja viikonloppulehti

Kaivelin tänään kameran pitkästä aikaa laatikosta ja latasin sen tyhjentyneen akun. Huomaan että arkeni on muuttunut vuosien takaiseen, enkä pakkaakaan kameraa mukaan enää joka paikkaan. Oli vuosia kun kuljin kamera kaulassa ihan joka päivä ja blogi päivittyi aina iltaisin. Nykyään rojahdan sänkyyn niin että päivän kuvasaalis on joko nolla tai sitten lapset ovat leikkineet puhelimellani ja siellä on kuvia pienistä varpaista, lattioista, seinistä tai jostain muusta yhtä hauskasta. Se, että en kuvaakaan jokaista ateriaani tai liikettäni on ollut oikeastaan aika vapauttavaa ottaen huomioon sen, että blogi on ollut iso osa arkeani jo pian kuusi vuotta! Sillä tavalla ymmärrän itseäni, että olen tarvinut taukoa.

Kuvilla tai ilman, on elämäni noudattanut aikalailla samanlaista kaavaa jo pitkään. Pienimmät lapset ovat eskarissa ja päiväkodissa arkisin kun esikoiseni on koulussa. Viikonloppuna tehdään asioita enemmän yhdessä ja nautitaan siitä, että ei ole menoa minnekään. Laitan kahvin tippumaan, haen viikonlopun hesarin postilaatikosta ja keittelen aamupuuroa koko poppoolle. Sen päälle tulee yleensä minun itse tekemää mansikkahilloa tai sulatan kylkeen pussillisen marjoja.

Nyt viikonloppuna kahvittelin kesällä naapuriin rakentaneen rouvan kanssa ja huomattiinkin että meillä oli kymmeniä yhteisiä tuttuja ja ystäviä. Meillä on myös nuorimmat lapset samassa päiväkotiryhmässä 🙂 Täällä on ollut kyllä ihan superhelppo viihtyä kun naapuriin on rakentanut ja muuttanut niin paljon mukavia ihmisiä. Tuntuu, että olen saanut viimeisen parin vuoden aikana todella paljon uusia ystäviä ja se on kyllä ihana tunne. Olen nimittäin välillä kärsinytkin siitä, että en oikein helposti löydä kavereita. Tänne pientaloalueelle muutto on tuonut kuitenkin paljon uusia ihmisiä elämääni, joista olen löytänyt samanhenkistä seuraa ja uusia ystäviä.

PÄIVÄN ASU:

Shaali: Marimekko

Paita: Lindex Premium Quality Silkkipaita (*saatu) Tuote on osa LindexPink mallistoa, josta 10 % lahjoitetaan Roosa nauha -keräykseen.

Leggingsit: Vimma

Kengät: Esmara by Heidi Klum

 

Hiusprojektista voisin kirjoittaa ihan omankin postauksen mutta kuten kuvista näkyy niin kävin niitä viikko takaperin leikkauttamassa taas tauon jälkeen. Nyt latvassa on enää 0-10cm värjättyä hiusta riippuen paikasta. Niskasta kasvavat ovat jo kokonaan omaa väriä mutta noissa pisimmissä hiuksissa jotka alkavat otsalta tai keskeltä päätä, jäi vielä jokunen sentti sellaista joka ei ole kokonaan omaa väriä. En lähtenyt kasvattamaan omaa väriä mitenkään suurella paatoksella mutta loppujen lopuksi projekti imaisi minut mukaansa niin, että päätin tehdä sen loppuun asti. Uskoisin, että seuraavan kampaajakäynnin jälkeen ollaan sitten täysin luomu sävyn suhteen. Se tuntuu aika kivalta, vähän niin kuin olisi lapsi jälleen kun olen värjännyt hiuksia 15-vuotiaasta saakka!

Kategoriat
Perhe & suhteet

Ihania vauvauutisia suvussa

Meillä on ihanan kotoista sisällä, kun kesän ulkona rullalla olleet alakerran matot on pesty ja tuotu takaisin sisään. Tunnelma on taas syksyisen lämmin, kun jalan alla on pehmä matto. Tänä vuonna meillä ei käyneet matot pesulassa, vaan ne pestiin miehen hankkimalla Kärcher tekstiilipesurilla. Tehokas vehje!

Kolme päivää sitten sukuumme tuli uusi tulokas, kun lapset saivat ensimmäisen serkun isän puolelta. Miehen sisko nimittäin sai esikoisensa, ihanan ja suloisen pienen pojan. Kävimme eilen viemässä heille kukkia ja suklaata ja lapset pääsivät tapaamaan pientä serkkupoikaa. Voi vietävä miten pieniä tuollaiset muutaman vuorokauden ikäiset vauvat ovat ja miten iso ilo tämä meille on. Miehen sisko on todella ihana ihminen he asuvat miehensä kanssa ihan meidän lähellä. Todella ihanaa, että suku kasvaa miehenkin puolelta. Kamerastani loppui akku juuri ovesta astuessa joten en saanut kuvaa teille edes varpaista. Suloinen hän kuitenkin on! Vauvauutisia on muuallakin ainakin tulossa, sillä Espoossa asuva veljeni kertoi, että odottaa vaimonsa kanssa toista lasta <3

Kuun lopussa päästään käymään Oulussa minun perheen luona, kun juhlimme siskoni valmistumista oikiksesta. Hän palautti gradun hetki sitten ja tempaisi tosiaan koko oikiksen kahdessa vuodessa. Tämä on asia, miten tällainen ikuisuusopiskelija ei ehkä ikinä ymmärrä 😀 Mutta toden totta, ihan loistava syy juhlia! Kyllä tässä perästä tullaan.