Apua, nyt alkaa mitta täyttymään pikku hiljaa vaikka en tiedä saako näin sanoa kun ei olla edes ohitettu laskettua aikaa! Tultiin eilen mökiltä kaupunkiin ja voi luoja täällä on kuuma. Ikkunat on auki läpivedolla mutta mitä tuo auttaa kun lämpötila ei laske edes yöksi kunnolla ja mun mahassa pyörii patteri täydellä teholla. Päivän sana on jääkaapissa viilennetty vesi, ananas ja suihku ja päivän olo turvonnut, lihava ja hikinen. Tasan ei käy kesäodottajan onnen lahjat!
Mun päiviäni ilostuttaa aivan mahtava mammaryhmä jossa meitä on saman kuun odottajia yhteensä 66. Vauvoja alkoi tupsahtelemaan kesä-/heinäkuun vaihteessa ja tällä hetkellä noin 50 odottajaa on saanut jo omansa. Meitä loppukuun odottajia ryhmässä on hieman vähemmän ja just nyt fiilis on se, että yksi toisensa jälkeen muut muuttuvat takinkääntäjiksi. Nuo petturit menevät synnyttämään ja ryhmän sivuille tupsahtelee toinen toistaan ihanampia vauvakuvia milloin suloisista kaulamakkaroista ja milloin nukkuvista nyyteistä. Mun vuoro ei tule ikinä!!!
Yöt ovat ehkä päiviä pahempia. Unihukka on syönyt Nukkumatin ja vihlonta ja muut epämääräiset selkäsäryt ja supistukset pitävät huolen siitä että jos satun nukahtamaan niin uni ei ole sikeää. Aamulla olo pettynyt ja turhautunut. Voisin eristäytyä kokonaan ulkomaailmasta, jättää puhelimeen vastaamatta ja erakoitua. En jaksa ihmisiä yhtään! Tänäänkin mulle oli suuri ponnistelu saada lapset Saran luokse juhlimaan heidän 4-vuotiasta kuopusta vaikka aihe oli iloinen ja ihmiset siellä mulle rakkaita. Onneksi menin, sillä se piristi mieltä ja päivää <3
Nyt illalla käytiin miehen ja lasten kanssa tuossa Katri Valan puiston leikkipaikassa. Minä istuin penkillä ja katsoin kun he leikkii, sillä en juurikaan jaksa ponnistella lasten leikeissä. Jalat on ihan tuhannen turvoksissa ja enkä muista aikaa jolloin mulla mahtui vihkisormus sormeen tai kello ranteeseen. Olo on malttamaton vaikka yritän kuinka odottaa! Kolmannen lapsen kohdalla tämä viimeisten viikkojen odotus ei tuo yhtään mitään uutta enkä kertakaikkiaan jaksaisi enää tätä olotilaa. Vain yksi asia saa mut odottamaan innolla huomista ja se on: ”ehkä se päivä on jo tänään”.
16 vastausta aiheeseen “Puolitoista viikkoa ennen laskettua aikaa”
Tsemppiä viimeisiin viikkoihin (tai päiviin :))!
Mun on pitänyt monta kertaa kommentoida näitä sun loppuraskauspostauksia, mutta se on aina vain jäänyt… Eipä nytkään mitään järin uutta sanottavaa ole, mutta mä tiedän (ja varmaan moni muukin useamman lapsen äippä tietää) miltä susta tuntuu 🙂 Tosi mukavaa, että olet jaksanut postailla, vaikka olo on taatusti tukala olo. Tsemppiä ja kaikkea hyvää synnytykseen <3
Kiitos Anneli, toivotaan että loppu häämöttäisi jo pian 🙂 Vauvankaipuu on kova <3 Ja mitäs mä muuta kun postailen välillä, ei tässä oo muutakaan 😉
Tuleepa elävästi mieleen, kun 3 vuotta sitten olin paksuna ja kuuma kesä kuumimmillaan. Ei herkkua ei. Ja valitettavasti se olo ei hirveästi helpottanut edes synnytyksen jälkeen, sitten haisi vain hien lisäksi myös maidolle 24/7. Mullakin oli jalat ihan järkyttävän turvoksissa, siihen näkyyn tottuikin jo niin, että kun turvotus sitten lähti laskemaan, niin monesti vain tuijottelin ja ihastelin mun nilkkoja, kun en muistanut omaavani niin sirot nilkat. Ja kun turvotus tuntui olevan ristiäisten aikaan jo poissa, ostin uudet ihanat ja kalliit korkkarit. Harvi vain, ettei niitä korkkareita voinut toista kertaa käyttää, ovat nimittäin numeroa liian suuret. Että taisi sitä turvotusta olla vielä tuolloinkin jonkun verran… 🙂
Mä oon aina kans jo synnärillä ihastellut jalkoja et noinko pienet ne nilkat oli 😉 Meidän tyttöhän on kans heinäkuun lapsi kolmen vuoden takaa joten kokemusta on. Tuntuu ihan hassulta kun eläisi samaa kesää uudelleen!
Voi että, tsemppiä tosi paljon! En tajua, miten oma äitini on käynyt läpi tuon saman kuusi kertaa! Tosin vain esikoinen on syntynyt keskellä kesää heinäkuussa, ja me kaikki muut joulu-huhtikuussa, joten ehkä se rupesi taktikoimaan ekan kerran jälkeen ;).
Eikä näistä helteistä niin innostu, vaikka ei lasta odotakaan. Kuumat yöt käyvät hermoille jo ihan eläintenkin puolesta, kun koko kämpässä ei ole viileämpää koloa.
Voi kun olisi ollut noin hyvä tuuri! 😉 Meillä esikoinen syntyi huhtikuun alussa ja se oli kyllä mukavaa aikaa odottaa! 🙂
I feel you! Täällä eletään ihan samoissa tunnelmissa, laskettuun aikaan enää 6 päivää mutta epätoivo on ollut läsnä Jo viikon päivät.Kaupunkiasunto lämpiää lämpenemistään ja kaikki mahdollinen ärsyttää. Onneksi en ole asian kanssa yksin 😀 Tsemppiä näille kitupäiville!
No voi hittolainen, siellä kans varmasti tukala olo! Mut enää ei voi mennä pitkään! <3 Voimia! <3 🙂
I feel you! Tuleepa niin mieleen kesä kuusi vuotta sitten! La 26.7. ja synnytys käynnistettiin 9.8. vk:lla 42. Olin niiiiiin iso ja turvoksissa, oottaminen kävi enemmän ko työstä! Toivottavasti teijän beibi haluais tulla mahd. pian ulos nauttimaan ihan ite näistä ihanista kesäilimoista 😉
Juu ei yhtään houkuttele jos menee pitkälle elokuuhun mutta mistäs sen tietää! Varmasti sullakin oli pitkät viikot tuossa vaiheessa jo 😀
Mä muistan tuon ajan, ku en jaksanu edes puistoon kävellä viime kesänä esikoisen kanssa rv 38, sinne 1 km matkaa ja pyörällä ajoin kyllä rv 37 asti ison mahan kanssa, odotus palkitaan pian jaksamista<3
Nää lämpimät ilmat kyllä heti vaikuttaa jaksamiseen ja vie sitä puhtia pois! Muutama viikko takaperin rehkin vielä muuton kanssa täysillä mut nyt ei ois puhettakaan… Palkintoa odotellessa 🙂 <3
Oih, muistan kyllä hyvin kun esikoiseni syntyi 12.7, miten raskas oli se kesä. Toki esikoisen kohdalla vaivat oli ehdottomasti pienimmät. Olin vielä nuorempi ja hyväkuntoinen:) Mut raskastahan se helle on, oletko käynyt uimassa ahkerasti? Itselläni se auttoi paljon!
Ei sulla kauaa enää ole jäljellä! Vitsit täällä jännätään sua, mutta myös varovaisesti omaa kohtaloa nimittäin sain plussan lauantaina…1.5 vuoden (ainakin) odottamisen jälkeen. Superdieetti laittoi kroppaan potkua ja normalisoi hormonitoimintaa:) oliko sulla hyviä vinkkejä pahoinvointiin? Mikään rahka ei tahdo maistua, lähinnä kaikki hiilarihöttö ja siitäkin tulee lopulta vain turvonnut olo. Yritän jotain niistä sd:n kevyemmistä (miesten?) ohjeista ottaa nyt käyttöön ettei paino lähtis nousemaan:)
Voi että! <3 Onnea plussauksesta ja nyt laitan varpaat ja sormet ristiin teidän puolesta et pysyy matkassa 🙂 <3 Ihanaa!
Mökillä oon uinut saunan yhteydessä kun oltiin mutta muuten en. Rannoilla ei tee mieli olla auringossa. Just kun oltiin kaks päivää sitten niin mies ui lasten kanssa ja mä istuskelin vaan varjossa ja nautin maisemista. Nyt oon niin iso et kaikki liikkuminen käy ihan työstä tuolla helteessä. Sais olla hiukan viileämpää 🙂
Tsemppiä pahoinvoinnin välttämiseen! Mitään suurempia vinkkejä mulle ei oikein oo! Karseeta oli ainakin omalla kohdalla :/ Mutta aika auttoi!
Pystyn samaistumaan, tänään 37+1, onneksi meillä alakerrassa ilmalämpöpumppu, sillä saa viilennettyä oloa. Painoa tullut yli 20 kiloa, joten siinäkin suhteessa samassa veneessä ollaan. En ole kovin ahkera kommentoimaan, vaikka olenkin seurannut blogiasi jo pari vuotta ja ihana kun olet sellainen kuin olet! Tsemppiä viimeisiin hetkiin, toivotaan, että helpotus koittaisi pian, meille molemmille! 😀
Kiitos kivasta viestistä ja vertaistuesta =) Onhan tää kuitenkin tosi jännää ja ihanaa aikaa kun ihan näillä näppylöillä raskaus kuitenkin loppuu! <3
Voimia helteisiin 🙂