Mulla on pyörinyt mielesssä postaus jo pidemmän aikaa aiheesta perhe, onni ja some. Olen huomannut, että blogimaailmassa pätee edelleen sääntö: se kel onni on, se onnen kätkeköön. Sosiaalinen media on melkeinpä julma, jos siellä julkaisee sisältöä joka koskee tavallista perhe-elämää. Mun vähiten pidetyimmät kuvat ovat yleensä kuvia mun lapsista, etenkin jos ollaan jossain leikkipuistossa tai ulkoilemassa. Eihän muiden kersat kiinnosta ketään.
Tämä on ihan totta, oikeasti! Olen monesti päivitellyt Instaa avatessa, että taas rikotaan ”alhaisuus” ennätyksiä vaikka en sillä tavalla tiukasti seuraakaan tykkäyksiä eivätkä ne tee mulle rakkaista asioista merkityksettömämpiä. Olen jo kauan aikaa sitten lopettanut sellaisten asioiden päivittämisen, millä tietäisin saavani enemmän seuraajia ja tykkäyksiä.
Sosiaalinen media janoaa paljasta ihoa tai menestystarinoita. Tavallisen perheenäidin kukkaruukku tai mekkopaita eivät ole kuumaa kamaa tykkäyksien, jakojen tai snäppien maailmassa. Ne ovat melkeinpä päinvastoin. Täysin vastenmielistä ja sen huomaa. Niin kuin tuossa aiemmin mainitsin, niin itse tein jossain vaiheessa tietoisen valinnan siitä, että jaan kuvia jotka ovat minulle merkityksellisiä silläkin ”uhalla” ettei niistä pidetä. Ne ovat mun elämää, enkä halua muuttaa elämääni sen mukaan että olisin menestyvä ja pidetty sosiaalisessa mediassa. Tykkäyksiä ja seuraajia ropisee eniten silloin kuin laitan kroppakuvia joissa pullistelen peilin edessä, ei silloin kun istun HopLopissa kolmen mukulan kera.
Huomaan, että nykyisellä tyylillä mun seuraajamäärä ei esimerkiksi Instagramissa nouse hurjaa tahtia. Kun laitan kuvan lapsista, yleensä noin 20-30 lopettaa seuraamisen. Se on kylmää kyytiä, jos seuraajien määrä on itseisarvo. Sillä ei myöskään ole mitään merkitystä, jos ajattelee että ehkä lopettajien kanssa kemiat ei vain kohtaa. Molemmille parempi, kenties!
Kiillotetussa täydellisessä sosiaalisen median maailmassa on myös rako niille, joille liikaa on liikaa. Kauniita kuvia ja ihmisiä on tietysti ihana katsoa mutta aina joskus tavallisuus on tervetullutta. Se että kauniissa blogikodissa onkin snäpin kautta nähtävissä enemmän sotkua kuin siisteyttä tai siinä, että se aina niin virheetön ihminen onkin livekameran edessä vähän muotopuoli kasvoiltaan ja sen piilossa olleet alahampaat ovatkin vähän vinossa. Sympaattista ja persoonallista vain!
Jotenkin tekisi mieli ravistella ihmisiä, jotka roikkuvat päivän aikana tunteja puhelin kädessä, että muistakaa elää omaa elämää! Ja kun jaatte jotain niin älkää hyvät hyssykät seuratko silmä kovana kuinka moni tykkää tai jättää tykkäämättä. Toki oman sanan esille saaminen tuntuu aina hyvältä ja oman onnen jakaminen tuplaantuu kun muut yhtyvät siihen, en halua väheksyä sitä. Siksi kannustan siis aina homman kolahtaessa kohdalle tykkäämään muiden tarinoista, kuvista jne. Mutta jos kukaan ei tykkääkään sinun vaivalla väsäämästä kakusta, tai omasta pienestä mussukasta, niin pitäkää mielessä tämä: sinulla on sille merkitystä ja mitä itse ajattelet on kaikista tärkeintä. Sosiaalinen media ei ole totuus siitä mitkä asiat elämässä ovat hienoa. Se rakastaa kun sinä rakastat sitä, mutta jos rakastat lähimmäisiäsi ja keskität elämäsi heihin, on sosiaalinen media kääntämässä takkinsa. Siellä menestyy teemat: laihuus, lihaksikkuus, narsismi, röyhkeys jne. Vai onko väylä kasvamassa siinä että myös luonnollisuus, erilaisuus, persoonallisuus ja aitous ovat kaivattua? Ainakin snäpissä asia vaikuttaisi olevan näin.
Ehkä tulevaisuuden somessa on vielä toivoa?
T. Somensapahoittaja
/kuvat Instagram: @annaliljeroos
/SnapChat: @annaliljeroos
/Facebook: @Toobigtobeme
49 vastausta aiheeseen “Somensapahoittaja”
Musta on kiva seurata tottakai laihistelu ja pullistelu juttuja koska ne on lähellä sitä mihin itse ns tarvitsen inspiraatiota, mutta itse luen kyllä oikeastaan kaikki no esim sun lapsijutut ja kotijututkin. Nekin kiinnostaa sillä antavat juurikin kokonaisemman kuvan. Henk koht en omaa lastani halua hirveästi somessa vielä näin vauvana esitellä mutta se taas on joka äiskän ihan ikioma valinta. Enkä myöskään osaa oikein muita kuin laihisjuttuja kirjoittaa enkä kyllä haluakkaan… se taas kertoo että ehkä en ole yhtä lahjakas kirjoittaja mutta ei kaikki voikaan olla.
Siitä oon kyllä samaa mieltä että ei kannata itseään muuttaa tykkäyksien toivossa se yleensä paistaa läpi ja on lähinnä ärsyttävää. Itse saatoin juurikin ampua itseäni jalkaan sillä vaihdoin esim blogini nimen ja osoitteen vahaan, kun en halua tosiaan muita kuin laihisjuttuja kirjoitella paitsi ehkä ihan silloin tällöin. se on kuitenkin tosiaan enemmän ’minua’. Kaikki ei pakosti löydä tms mutta ainakin kuljen taas mulle oikeaa polkua. Sitä joskus mietin sun kohdalla että onko ihan jäätävän rasittavaa kun alunperin tulit kuitenkin tunnetuksi laihis annana ja moni varmaan odottaa paluuta vaikka paluuta ainakaan samaan ei ole tiedossa jos oikein olen tilannetta lukenut?
Terkuin hanna
Bodyprojektihanna.blogspot.fi
Ps kyllä sun kotia ja lapsia kehtaa esitellä. Nehän on vallan hurmaavia ??
Toki kaikki tyylillään ja varmasti pelkkä treeni- ja laihisblogikin on hyvä. Niitä seurataan todella paljon. Tämän mun esimerkin keskiössä oli ehkä blogia vielä enemmän Insta ja Face, joissa se näkyy selvemmin. On toki raskasta yrittään antaa jotain mikä ei ole helppoa. Enkä mä varmasti fitness-Annaksi olekaan muuttumassa, se elämänvaihe taisi mennä menojaan. Olen ihan tyytyväinen näin, vaikka toki terveyden kannalta painonpudotus olisi suotavaa 🙂
Eiköhän se suurin syy siihen että perhettäsi koskevat jutut eivät kerää tykkäyksiä ja karsii seuraajia ole yksinkertaisesti se että blogisi oli alun perin laihdutus, Fitness- suuntautunut ja seuraajiin valikoitui ihmisiä joille nämä asiat ovat tärkeitä. He odottavat postauksia näihin liittyen. Itsekin alun perin lähdin seuraamaan blogiasi saadakseni motivaatiota laihdutusurakkaan ja elämäntapamuutokseen ja edelleenkin odotan innolla postauksia tähän liittyen vaikka perheellinen olen itsekin.
Itse lukijana vastaavasti ihmettelen miksi seurailet tykkäyksiä näin tarkoin???? Toinen blogimaailman ihmeellisyys on se että blogistit haluavat että lukijat aina ihailevat ja myötäävät. Kukaan ei saisi olla eri mieltä tai kritisoida mitään ..myös sinä olet hyvin herkillä jos joku jostain on eri mieltä. Maailma on moninainen kuin elämä itse ja ihmiset erilaisia- minusta eri mielipiteet ovat rikkaus eikä niistä kannata pahoittaa mieltään.
Vielä piti kirjoittamani että elämänmakuinen blogi tämä on ja luen sitä säännölisesti, enkä ylläolevaa pahalla kirjoittanut nytkään.
Toki blogissa pitää punainen lanka olla ja on luonnollista että sporttijutut kiinnostavat enemmän kuin joku kukkaruukku! En ihan sitä tarkoittanut, eikä mua haittaa että ne kiinnostaa eniten. Mielenkiintoinen aihehan tuo terveys on ja siitä riittää ammennettavaa.
En todellakaan ole tilastojen suurimpia seurailijoita, mutta kyllä sen vuosien myötä huomaa ihan normaalilla käytöllä. Monet seuraavat Instankin tykkäyksiä ja liikennettä jollain ohjelmalla mutta itse en ole sitä koskaan tehnyt. Nämä ovat puhtaita havaintoja siitä, minkä huomaa väkisinkin. Harmi jos tulee heti kuva, että seurailisin erityisen tarkoin sillä en itse koe asiaa niin.
Nyt mietin olisiko tätä voinut sinulle vastata näin, olematta blogisti joka on liian herkillä? Minusta usein koetaan että jos blogisti vastaa oman mielipiteensä niin se on sitä ettei osata ottaa palautetta vastaan. Minusta erimielisyys pitäsi saada tuoda ilmi, niin ettei myöskään toisella puolen siitä suututa. Myös puhdas ilkeily on blogistille tätä päivää. En usko, että kukaan tekee tätä pelkän ihailun ja myötäilyn toivossa.
Hyvä postaus. Olen itse huomannut ihan saman. Oma pikkuinen blogini ei kerää lukijoita samaan tahtiin kuin aina kauniita sisustuskuvia sisältävät blogit. Itse haluan kirjoitaa ja postata juuri siitä tavallisesa arjesta ja perhe-elämästä, joka on mulle tärkeintä ja sitä, mitä meidän elä oikeesti on. Haluan olla aito ja rehellinen ja olen iloinen, että myös sinä olet sitä. Aloin seuraamaan blogiasi laihdutusjuttujen vuoksi, mutta en ole lopettanut seuraamistasi, vaikka blogisi sisältö onkin muuttunut. Kyllä blogin aihepiiriä voi muuttaa tai laajentaa. Minusta se on parempi kuin se, että yrittää olla jotain sellaista, mitä ei oikeasti ole. Mukavaa loppukesää sinulle, Anna ♥
Oot ihan paras! Melkein tekisi tämän postauksen perusteella rekkautua instaan ja snapchatiin 🙂 Ja jos postauksille voisi jakaa tykkäyksiä, tykkäisin niistä aina. Oot vaan niin super <3
Postasit sitten urheilu- ja laihdutusjuttuja tai perhe-elämää, niin sä vaan osaat kirjoittaa niin elävästi teidän elämästä, että on nautinto seurata. Ja sun jutuista tulee olo, että voi miten mukava olisi tuntea livenäkin. 🙂
Mietin postausta lukiessani omaa somekäyttäytymistäni ja kyllä voin myöntää, että painan itsekin instassa tykkäyksen ennemmin pullistelukuville kuin kuville lapsistasi. Mietin vain miksi teen niin? Koenko, että on helpompi ilmaista seuraavansa sinua, kun blogia lukeneena olet jollain tasoa ”tuttu” ihminen? Peruskuvat taas esimerkiksi ruuista tai maisemista ovat myös helposti lähestyttäviä, mutta koska itse koen lapsesi jotenki itselleni ”vieraammaksi” tulee tykkää-nappia painettua harvemmin. Toivottavasti sait kiinni ajatuksistani! Mielenkiintoinen postaus joka saa miettimään omaa someköytöstään 🙂
Hyvä pointti! Enkä halua postauksella syyllistää ketään, että tykätkää lapsikuvista 😀 Halusin vain pohtia asiaa miksi sosiaalisessa mediassa tietyt asiat ovat kuumia ja mitkä eivät. Hyvä ajatus siis vastauksessasi 🙂 Mulle sillä tosiaan ei ole väliä, jos musta on kiva jakaa joku ”tylsempi” juttu niin jaan silti.
Itse rupesin myös miettimään omaa käyttäytymistäni ja menin heti selaamaan Annan instaa ja huomasin saman käytöksen itsessäni kuin Laauur ja allekirjoitain juurikin tuon, että Anna tuntuu tutummalta kuin lapsensa niin sen takia tulee ehkä hänen kuvistaan enemmän tykättyä? Tosin panin merkille myös sen, etten itse juurikaan tykkäile kuvista, joissa ei ole mitään tekstiä tai hashtageja, olivat kuvat sitten mistä tahansa kohteesta, koska ne eivät avaudu katsojalle samalla tavalla kuin tekstillinen kuva (pätee kaikkiin seuraamiini juttuihin instassa, ei vain Annaan). Äärimmäisen mielenkiintoisia huomioita nämä, hyvä kun Anna otit asian puheeksi!
Moi Anna!
Sinun blogisi on juuri ’SE’ blogi mitä eniten luen! Ja minua todella kiinnostavat niin koti/sisustus, lapset, ruoka ym. Oikeastaan kaikki juttusi ovat mielenkiintoisia.
Tämä johtunee upeasta tavastasi kirjoittaa; olet lahjakas verbaalisesti.
Itse en ole instassa tai snapissa, eli en ”tykkää” näissä kenenkään kuvista. Lähetänkin blogisi kautta mega-tykkäyksen!!
Jatka vain samaan malliin, sinulta saa tällainen laiskanpulskea 40+ mammakin aina inspiraatiota (lenkille lähtöön, siivoamiseen, uusiin ruokajuttuihin jne.).
Huomenta! Minä tykkään fitness-blogien lisäksi myös perheblogeista, mutta olen itsekin huomannut että parempi pitää sisältö yhdessä teemassa. Menee sotkuiseksi varsinkin jos on aloittanut jollain tietyllä teemalla. Minusta sinä olet ollut erityisen hyvä fitness-bloggaajana ja joku toinen sitten perhebloggaajana ja kolmas sisustusbloggaajana. Ei vaan voi verrata kun ne on niin eri genrejä. Toivottavasti kirjoitat silti itsellesi tärkeistä asioista tykkäyksistä välittämättä. Ja minusta sun lapset on hurmaavia. Itse seuraan instaa aika huonosti (ja sielläkin lähinnä ulkomaisia) plus snapchättiä en oppinut käyttämään joten vaikea arvioida tykkäyksiä. Teemoittain mä sielläkin aika paljon etsin seurattavaa. Ainakin lihavat joogaajat antavat paljon inspiraatiota?
Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa. Pidän siitä juuri siksi, että siinä näkyy elämä. Liian moni blogi on mennyt liian kiilotetuksi. Niistä puuttuu alun perin blogeissa ollut rouheus ja elämän maku. Kuvat ovat nykyään liian muokattuja ja tarkkoin säädettyjä. Sinun blogisi taas on aito ja rehellinen. Kiitos siitä. Minä pysyn lukijana.
Nyt on ajankohtainen ja vaikeasta asiasta hyvin kirjoitettu postaus ??
Itse en ole Instassa ainakaan toistaiseksi, niin tämä ei ole mulle niin tuttua. Mutta kuten yllä on sanottu, ei voi elää sen mukaan miten jotkut muut toivoisivat. 🙂 En myöskään blogissani jaa lapsestani tunnistettavia kuvia ja tässä tuli minulle taas yksi syy lisää olla tekemättä niin.
Mutta tee vain omaa juttua, ehkä perhejutuista kiinnostuneet eivät kerkeä olla koko ajan kännyköillään tykkäilemässä? 🙂
Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, ja tykkään erityisesti siitä, miten elämäsi eri puolet teksteissä yhdistyvät: fitness ei sinänsä minua ole kauheasti ikinä kiinnostanut, vaikka se tekstien ytimessä lukemisen aluksi olikin.
Blogisi on kuitenkin inspiroiva ja aito, ja varsinkin minua rohkaisee se, kuinka onnistut yhdistämään perhe-elämän ja työnteon ilman, että joudut hirvittävästi tinkimään lapsille annetusta ajasta. Itse haluaisin pyrkiä samaan, ja on hienoa nähdä jonkun onnistuvan siinä. Minusta on mahtavaa, että blogisi teksteissä näkyy osia elämäsi eri puolista, vaikka olenkin maailman laiskin instatykkääjä!
Hei!
Mie olen lukenut blogiasi päivästä 1 alkaen. Toki syy miksi aloin lukemaan blogiasi oli ihan eri miksi nyt vielä luen. Elämäntilanteet ja arvot muuttuu.
Luen blogiasi koska se tuntuu luonnolliselta osalta tätä elämänrytmiä. Se mulla ihmetyttää, että onko sulla oikeasti aina noin siistiä kotona? 😀 Meän koti hajoaa käsiin monta kertaa päivässä.
Täälläkin lukija joka seuraa vain blogia eikä käy tykkäilemässä mistään kuvista missään muissa medioissa. Luen blogia, koska se sisältää ihan tavallisen ihmisen tavallista arkea. Selviytymistä työstä/opiskelusta, lapsista, ruokahuollosta, kodista ja omasta hyvinvoinnista. Haen vinkkejä ja inspiraatioita omaan elämään.
Mun oma asenne lasten kuviin julkisuudessa on sama Taru Marin eli en lisää esim omaan facebookkiini lapsistani tunnistettavia kuvia, koska en tiedä mihin kuvat voivat joutua. Tämän takia en tulis tykkäämään lasten kuvista vaikka seuraisinkin instaa tms.
Hyvä kirjoitus! Itse en seuraa somekanavia kuin fb ja blogit. Mutta silti kommentoin tai tykkään harvoin, vaikka oikeasti sinun blogisi on yksi parhaimmista. Voin lievästi ylipainoisena perheenäitinä samaistua tilanteeseesi, painonpudotukseen liittyvät jutut saivat minutkin aikoinaan lukijaksi ja niitä eniten odotan. Vertaistuki ja tsemppi, ennen ja jälkeen muutoskuvat yms ovat luetuimpia/odotetumpia. Muut aiheet tulevat hyvänä kakkosena, lapset, sisustus, ruoka ym.
Mitäpä tähän sanoisi? Minusta ainakin tuntuu siltä, että ihmiset muuttuvat koko ajan itsekkäimmiksi ja kaikkien pitäisi olla samanlaisia, laihoja ja timmejä- tottakai salilla käydään, jos et käy, what?! Telkkarin kun avaa, niin näin syksyisin ihan joka kanavalta alkaa laihdutusohjelma, jossa katsotaan kuinka ylipainoinen ihminen rääkkää itseään näännyksiin…! Onko tämä sitten sitä, mitä ihmiset haluaa katsoa? Myönnän, minäkin katselin ennen, mutta nyt en jaksa enää… Hienoa on tarinat, kun joku karistaa 30 kiloa, mutta miksi siitä on tehty viihdettä? Sitten nämä ”kiiltokuvat” somessa, jossa ei koskaan roskia kodin lattialla ja pienten vauvojen kanssa mennään päivittäin salilla, kun oma napa on se tärkein 🙂 Anteeksi, joku pahoittaa tästä mielensä, mutta minusta se vauva on tärkein, tietysti pitää pitää itsestään huolta, mutta kohtuus siinäkin on, eikö vähempikin riittäisi? Onko se muka paha juttu, jos vauva menee kaiken edelle pienen hetken?!
Sun blogi on ihana, olet terveellä maalaisjärjellä varustettu nainen, kaikesta näkee, mikä sinulle on tärkeintä, ja arvojärjestys elämässä on oikea! Elät elämää suruineen, iloineen, roskineen, sairauksineen ja liikakiloineen, etkä yritä muuttaa väkisin elämääsi sellaiseksi kiiltokuvamaailmaksi, joka tietysti takuu varmasti kiinnostaa suurinta osaa lukijoista. enemmän kuin lasten sairastelut, selluliitit ja huonosti nukutut yöt.
Minusta näytät tällä hetkellä ihan älyttömän onnelliselta, jatka ihmeessä valintojesi viitoittamaa tietä, pehmeästi lenkkeillen, perheestäsi nauttien ja joskus tietysti salilla käyden. Kauneus todellakin tulee myös ihmisen sisältä, kun omat arvot ovat kunnossa!
Hyvin kirjoitettu! Oon huomannu saman esim. Instassa, mulla ei muutoinkaan ole paljoa seuraajia siellä mutta kuvien sisällöt vaikuttaa todella paljon siihen seuraajien määrään. Mie en niitä laske enkä seuraile sen suosiohakuisuuden vuoksi vaan haluan jakaa omasta elämästä niitä paloja maailmalle, jotka tekee mut onnelliseksi ja kuvastaa mua ja tavallista elämää. Sama koskee blogiani enkä aio muuttaa jatkossakaan sitä sen vuoksi että saisin enemmän huomiota koska en tee näitä asioita se huomionhakuisuus kaiken keskiössä ?
Hei! Ihanat mekot teillä 🙂 Olen haaveillut tuosta mekosta pitkään ja nyt vihdoin löysin sen kirpparilta 5 euron (!!) hintaan tytölle 🙂
Itse olen huomannut ihan samaa somekäyttäytymistä itsestäni, ehkä se johtuu jotenkin siitä kuten edellä jo todettiin, että ne lapset jää vähän vieraammiksi, on helpompi tykätä esim. vaatteista? Ihan mielenkiintoinen pointti postauksesi 🙂 Hyvää syksyä sinulle!
Itse en lapsikuvista tykkää, koska olen vahvasti sitä mieltä, että aikuisten tehtävä on suojella lapsiaan ja siihen ei sovi se, että heidän kuviaan laitetaan nettiin. Jos omasta elämästään haluaa pitää blogia niin ok, mutta lasten kuvien laittamiselle en ole saanut vielä yhtään hyvää perustelua.
Tästä huolimatta pidän blogistasi ja tämä nyt oli tällaisena yleisenä kommenttina siihen miksi lapsikuvat eivät kerää tykkäyksiä. Ehkä joku muukin on kanssani samaa mieltä?
Entäs nämä muut teemaat kuin vaikka koti, arki, kukkaruukut tai vaikkapa uusi mekko? Kun keskustelu ajautui nyt tuohon yhteen teemaan eli lapsiin. Miten muut arkiset mutta iloiset asiat? Niistäkään ei tykkäillä. Onko sulla/teillä jotain mielipidettä tästä miksi sellaiset asiat eivät ole somessa hittejä?
Arkikuvat voi katsoa omassa kodissa ihan livenä. Monet hakevat blogeista inspiraatiota, jotain uutta ja ihmeellistä. Kukkaruukku on mielipide, jos ei tykkää, ei tykkää. Jos koti on jo nähty useissa blogikirjoituksissa monin eri kuvakulmin, ei se lipaston vaihtaminen hirveästi muuta kokonaisuutta – se ei kosketa lukijaa niin paljon, kuin kirjoittajaa. Sen sijaan jos laittaisit kuvan kukkaruukusta, jonka omin kätösin tuunasit leikkitimanteilla – ja vielä kertoisit miten sen teit, saattaisi se saada enemmän tykkäyksiä.
Nykyään ihmiset osaavat kuvata erittäin taitavasti. Jopa ammattilaisilla on varmasti paineita saada kuvasta hieno ja ”tykätty”, kuvasi sitten kukkaruukkua tai aamupalaleipää. Siksi myös kuvan laatu voi toiselle olla ”en tykkää”. Ihminen katsoo kuvasta eri asioita.
Lasten kuvaaminen on kyseenalaista, joten se selittänee tykkäyksien määrää osittain.
Lyhyesti siis, miten erottua massasta? Kotisi on sinulle upea, toiselle tavallinen. Jos sama kuva toistuu joillakin muutoksilla, voi muutos sinulle olla suuri, lukijalle jopa samanlainen, kuin aikaisemmat kuvat. Tykkään lauseesta: vähemmän on enemmän.
Tälläistä ajatuksen juoksua… toivottavasti sait kiinni. 🙂
Sen verran vielä, että tuo vähemmän on enemmän lause olisi parempi, jos se olisi irti tuosta kappaleesta. 🙂 Sen ei ole tarkoitus liittyä siihen.
Olen huomannut että sama koskee ainakin mun kohdalla myös kuvia perheestä/ystävistä. Jos päivitän itsestäni jonkun turhanpäiväisen selfien tai kuvan rahkapurkista, niin se saa paljon enemmän tykkäyksiä kuin vaikka kuva missä olen mun veljen kanssa jossain. Tai vastaavasti kuvat missä on kavereiden kanssa.
Olen ajatellut että se johtuu siitä että ihmiset hieman arastelevat tykätä kuvista missä eivät tiedä kaikkia tai valtaosaa kuvassa esiintyvistä ihmisistä. Poikkeus nimittäin on kuvat muiden bloggaajien kanssa, niistä kyllä tykätään! 😀
Tuo ei itseasiassa kerro siitä mitä suurin osa ihmisistä pitää arvossaan, vaan ainoastaan sen mitä sinua seuraavat ihmiset arvostavat. Ajattelisin karkeasti näin, että ehkä eniten nuoriso ja nuoret aikuiset seuraavat aktiivisesti somea ja kommentoivat sekä tykkäävät. Itse olen perinteinen äiti-ihminen, ja pinnallisuus ei ole enää minun juttuni, joten somen seuraaminen on jäänyt vähemmälle koska sitä sen sisältö pääosin on. Samoin se, että vauva-palstoilla kommentoivat juuri ne kärkkäimmät ja mielipiteisimmät ihmiset, eivät ne ”järkevät” ihmiset joilla on jotain tärkeää tekemistä, roiku siellä palstoilla kommentoimassa joka ketjuun. 🙂
Mäkin peesaan tota ajatusta, että on helpompi tykätä sun kuvasta tai kodin kuvasta, kuin lapsista koska ne on vieraita itelle. Ihan yhtä mielellään niitä kuvia katsoo silti, jotenkin kokee kai että niistä tykkääminen olis jotenkin tunkeilevaa tai yksityisyyden rajoja ylittävää. En tiedä! Mulla ei oo instaa, mutta fb:ssa helpompi on tykätä kaverin kuvasta joka on hänestä itsestään, kodista tai vaikka hienosta maisemasta, kuin vaikka kuvasta joka on kaverin äidistä tai kaverista yhdesä jonkun minulle tuntemattoman ihmisen kanssa.
Luulen myös et tuokin vaikuttaa, et perheelliset ehkä ei oo ihan yhtä aktiivisia somen käyttäjiä. Mulle ainakin kävi lapsen myötä niin. Mutta tää voi olla vaan harhaluulokin.
Täällä onkin jo sanottu samaa asiaa, mutta sanon saman vielä omaltakin kohdalta. Itse oon lopettanut sellaisten bloggaajien seuraamisen, jotka postailee paljon kuvia lapsistaan/ei-bloggaaja kavereistaan/perheestään jne. Tulee jotenkin kamala olo, että niiden lasten kuvien näkeminen ei kuulu mulle… En tunne lapsia eivätkä he mua. Eikä sinänsä tuntemattomat lapset kiinnostakaan mua, mutta sen lisäksi tulee kamala tirkistelijä olo. Lapset eivät varmaan edes tajua että monet tuhannet tuntemattomat pällistelevät heidän kuviaan. No aikuiset perheenjäsenet/ei-bloggaaja kaverit varmasti ymmärtävät että oma kuva on sitten ikuisesti netissä, mutta sekin on outoa, että heistä jaellaan tuhansille tuntemattomille ihmisille kuvia. Ei tee mieli tykätä niistä kuvista ja jos tällaisia tulee usein, lopetan seuraamisen. Itseäni kiinnostaa bloggaaja/bloggaajan asiat, koska niistä minulla on jokin käsitys blogin kautta. Bloggaajan tavallaan ”tuntee”, muita ei.
Ihana postaus <3
En tiedä mistä aloittaisin. Minusta ihminen saa olla herkkä, ottaa itseensä, samoin kuin iloita ja olla ylpeä itsestään; silloin kun mielipide tai palaute koskettaa sisimpään. Asiat voi esittää toiselle ns nätisti. En ymmärrä ollenkaan asioiden esittämistapaa, jossa toiselle halutaan tuottaa paha mieli. Arvostan teitä kirjoittelijoita, jotka haluatte jakaa elämäänne lukijoille; kuvilla kehystettyinä. Ihmisen elämä muuttuu, ihminen muuttuu ja elämäntilanne voi muuttua. Ei blogin tarkoitus ole kai säilyä alati samanlaisena kun ihminen koko ajan elää elämäänsä. Uskallus olla aito ja just sellanen kuin on välittyy kyllä lukijoille. Anna 🙂
Kuvasit juuri hyvin, minkä vuoksi suuri osa ihmisistä (ei suurin, mutta SUURI osa ainakin oikeesti aikuisista) ei seuraa somea aktiivisesti. Ennen pidin fitfashionista, mutta nykyisin tulee seurattua vain maanläheisiä äitiblogeja, koska tuntuu että some on tosiaan mennyt hulluksi. Elämän itse tarkoitus on kehittää itselle hyvä imago, brändätä ja markkinoida itseään somessa. Siksi poistuin 4 vuotta sitten Facebookista, enkä ole Instassa tai muussakaan mukana. Ulkopuolelta seuraan muutaman positiivisen ja aidolta tuntuvan henkilön instagram-tiliä ja blogeja, mutta ainoastaan niitä joissa ei markkinoida parasta kampaajaa, irtoripsiä, peppua ja haukuta suomalaista terveydenhuoltoa (missä maassa on alhaisempi lapsi- ja äitikuolleisuus ja paremmat syöpähoidot jos ei täällä)?
Olen jo sen elämässä tajunnut, että perhe ja terveys (huom terveys, ei ulkonäkö!!!) ovat tärkeimpiä. Pyöreä peppu on katoavaista eikä sillä saa niitä asioita joita tulee kuolinvuoteella sitten joskus mietittyä, joten en aio käyttää aikaa sen tavoitteluun. Siksi urheilen ja syön terveellisesti terveyteni vuoksi, en siksi että farkut näyttäisivät hyvältä. Itse asiassa en edes tiedä miltä peppuni näyttää koska en ole vaivautunut sitä peilistä katsomaan enää vuosiin, olen keskittynyt kasvavien lasteni ihailuun.
Jos täältä ruudun takaa voi sanoa, olet aidolta vaikuttava ja ihana ihminen, joka arvostaa elämässä oikeita asioita. Olen ymmärtänyt että kirjoitat ensisijaisesti siksi että pidät siitä, joten ei kannata myydä omia arvojaan halvalla. Tsemppiä ja kaikkea hyvää syksyyn teidän perheelle! 🙂 <3
Täyttä asiaa! Ja jos ei enää fitness ole sydämen asia niin veikkaan että se on vaan sitä kasvua, henkistäpääomaa ja tietyllä tapaa vanhenemista. Että elämän arvot vain muuttuu ja kasvaa. Osa täällä ruudun tällä puolellakin kasvaa mukana?
Tykkäyksien perässä ei tosiaan kannata ”juosta”. Toki varmasti se on tärkeämpää kun blogi on tavoitteellinen/ammattimainen. Alustavasti blogia seuranneena olen tykännyt eri vaiheista. Kirjoitat todellä hyvin asioista. Tokihan se on niin, että toiset jutut tulee luettua tarkemmin kuin toiset, mutta hyviä kaikki. Pidä tyylisi!
Ps. Tuo Marimekon Iloinen on ihana mekko
* alusta asti, ei alustavasti ?
Mäkin kuulun niihin, ketä ei kiinnosta toisten tenavat missään päin somea ei sitten edes vähää alusta! En silti lopeta kenenkään seuraamista tenavien takia, mutta joskus kyllä mietin onko niitä pakko tunkea joka paikkaan XD Huomaa varmaan, että olen itse lapseton 😀
Mitään en enempää oikeastaan inhoa blogeissa kuin siloteltua pintaa ja kiiltokuvia. Kirjoitin itsekin aiheesta juuri lauantaina vähän. Blogini ottaa henkeä tällä hetkellä lifestylesta ja keskityn lähinnä futikseen siellä. Katsotaan sitten talvella miltä mun elämäntyyli vaikuttaa. Sama juttu instassa, sekin on täynnä futista ja omaa naamaa, kun en jaksa miettiä mitään strategiaa. Onneksi snäpissä voi olla justiin niin renttu kuin on 🙂 Siitä en luovu!
Eikä tarvitse lapsetonkaan olla 🙂 En lue mitään perheeseen tai lapsiin liittyviä blogeja, Annan on poikkeus, mutta hänellä on hyvä kokonaisuus jossa vaan jokin miellyttää. Olen lukenut lähes alusta saakka. Lapsia ja perhe-elämää on omassa arjessa ihan riittämiin, se riittää mulle, en edes puhu kaveripiirissä lapsesta tai töistä. Niistä on hyvä välillä irtaantua, tai ainakin itse olen sitä mieltä. Eipä ole sattuneesta syystä kaveripiirissä sitten sellaisia, jotka tunnista ja päivästä toiseen jauhaisivat lapsistaan tai töistään…
Sopiva määrä riittää ja varmaan tässä blogissa kaikkea on sopivassa määrin kun on lähes ainoita mitä tulee luettua, aikakaan ei riitä juuri enempään.
En pidä siitä että lasten kuvia julkaistaan, eikö sitä ole ohjeistettu välttämäänkin nykyään,asialla voi olla niin kauaskantoiset seuraukset.meidän teini on ainakin kovin kiitollinen ettei hänen lapsuuttaan löydy netistä..
Mistä sun blogi löytyy ja mitä sisältöä jaat?
Mielestäni on väärin sanoa että some on ”julma”, jos julkaisee lasten tai tavallisia perhe-elämäkuvia, eikä niistä tykkää kukaan. Ei tykkäämättä oleminen ole julmaa. Se vain kertoo, että nämä aiheet eivät kiinnosta niin paljon. Haiskahtaa keski-ikäisten naisten Facebook käyttäytymiseltä, että on pakko tykätä kaikesta, mitä kaveri julkaisee. Muuten vedetään herneet nenään. Itselläni etenkin Insta on alusta, jossa seuraan paljon ei-tuttuja. Jokaista seuraamaani henkilöä olen alkanut seurata tietystä syystä. Esim. huippu-urheilijoita, joiden treenikuvat ja timmit kropat tuovat motivaatiota. Tai ruokabloggaria, jonka annokset saavat aina veden kielelle ja antavat ideoita keittiöön. Tai muuten vain kivan lifestylen omaavaa tyyppiä, jonka kuvat tuovan hyvälle tuulelle ja inspiroivat yleisesti positiiviseen elämään. Koska nämä henkilöt eivät ole henk. koht ystäviäni, minua kiinnostaa heissä lähinnä tämä tietty asia, minkä takaia heitä seuraan. Toisinaan on kiva saada väläystä heidän muustakin elämästään, esim. perhe, koti tai jotain ihan muuta kuin profiili normaalisti keskittyy. Mutta jos profiili muuttuu radikaalisti, niin saatan huomata että okei, tämä ei minua enää kiinnostakaan. Ja silloin ei ole mitään väärää lopettaa seuraamista. Esim lifestyle-inspiraattori löytää rakkauden ja jokaikinen kuva muuttuu pusuttelukuviksi poikaystävän kanssa. Tämä on ihanaa ja söpöä, mutta tosiaan koska kyseinen henkilö ei ole kaverini oikeassa elämässä, tuntuu vieraan tyypin rakkauselämän seuraaminen vieraalta. Varsinkin jos ennen tykkäsin seurata nimenomaan hänen seikkailevaa elämäntyyliään. Samoin jos suosikkiruokainspiraattorin jokaiseen kuvaan ilmestyykin vauva.
Toki seuraan instassa myös oikeita kavereitani, ja heiltä siedän enemmän sekalaista sisältöä. Sillä sillä on minullekin merkitystä. Esim hyvien kavereiden lasten valikoidut sekoilut naurattaa myös istagrammin kautta.
Eikö se ole selkeä kannanotto kun painaa unfollow-nappia vaikkapa tuon lapsikuvan perään? Minusta on ja huomaan, että oikeastaan tämä on tainnut enemmän olla oma kokemukseni kuin yleinen ilmiö. Ilmeisesti muut eivät näe mitään ironiaa siinä että peppukuvilla saa niitä seuraajia ja tykkäyksiä somemaailmassa paljon helpommin? Minusta se on aika hullua ja sitä tässä pohdiskelin. Keskustelu myös ajautui täysin lapsiin vaikka tosiaan muistakin teemoista puhuin jotka eivät ole somessa haluttua kamaa. Oon samaa mieltä siitä, että on luonnollista erttä vaikkapa ruokabloggaajalla on joskus lapsi kuvassa jne. sillä ei kenenkään elämä rajoitu yhteen elämänalueseen vaikka se olisi työn keskiössä. Toki ymmärrän että jos nimenomaan etsii vaikkapa ruoka-aiheista sisältöä löytyy varmasti aina tilejä joissa keskitytään ainoastaan siihen. Seuraamisen saa lopettaa ja etsiä mieleistään. En minä ainakaan ole mieltäni pahoittanut.
Kyse oli arvomaailmasta jota some ruokkii ja millaiset asiat siellä on in. Se on mielestäni pinnallista mutta en tiedä yhtyykö muut tähän?
Kyllä – yhdyn tähän sun ajatukseen täysin ja ymmärrä pointtisi, joka osalla taisi vähän mennä sivusta. Ihana blogi ja instatili sulla <3 Jatka samaan malliin!
Jep, mä olen myös huomannut tämän saman. Salikuvat saa huomattavasti enemmän tykkäyksiä kuin esim kotikuvat. Tytöstä en kauheasti enää kuvia laitakaan, mutta jos vaikka portaan jonkin lapsiaiheisen jutun blogiin, on lukijamäärät huomattavasti pienemmät kuin esim laihduttamiseen keskittyvissä postauksissa. Mutta mä en jaksa enää välittää. En myöskään halua muuttaa omaa bloggaustyyliäni kaupallisuuden lisäämisen ajatuksella. Samalla joutuisin muuttamaan myös itseäni ja sitä en todellakaan aio tehdä! Musta on hienoa, että blogi muuttuu kirjoittajan elämän myötä 🙂
Oot ihan huikea! Ihanan rehellistä tekstiä ja mielestäni vielä ihan asiaa. Vaikka sun postaukset aina luen ja kuvia kattelen, niin tunnustan että olen huonomman puoleinen kommentoimaan/tykkäilemään. Vaikka olenkin näkymättömämpi lukija ja harvemmin reagoin mitenkään kirjoituksiin/kuviin, tykkään sun tyylistä ja jutuista mistä kirjotat 🙂
Sinun blogia melkeinpä alusta asti seuranneena tykkään edelleen kirjoituksistasi. Aina yhtä innolla odottaa uutta postausta.
Seuraan myös instassa ja tyttäreni 12 v. snapchatin kautta(omaa en ole hankkinut). Koko meidän perhe (mieheni, 12v tytär ja 11v poika) ”tuntee” sinut. 🙂 Olen kerennyt niin monta kertaa hehkuttaa sun juttuja. Pidä vaan sama linja. Tykkään!
Itse tulee jätettyä lasten kuvien tykkääminen vähemmäksi, koska en koe enää olevan ’pikkulapsiajassa’. Luulen että jos lapsesi olisivat samaa ikäluokkaa niin samaistuisin niihin paremmin. En tiedä. Omia lasten kuvia olen laittanut faceen ja instaan.
Viime snapissa kerroit blogi-postauksen teosta, eli siitä smoothiekakku-postauksesta. Se oli aivan huikea. Tyttäreni on haaveillut vloggauksesta tai bloggauksesta. Yhdessä katsoimme sen ja kerroin siinä samalla kuinka paljon tuollaisen postauksen teko vaatii. Ja yhdessä käytiin läpi hyviä pointteja ja sitten niitä huonompia, jotka on nyt tullut tässä esille. Silti se tuntuu olevan nuorison ’must’. 😉
Olet helposti samaistuttava nainen. Iloineen ja murheineen. Teet hyvää työtä. Jatka samaan malliin. 🙂
Ps. Loppuviikosta saamme nauttia tyttäreni tekemää smoothiekakkua Annan ohjeilla. 😀
Ilmaisen omia mielipiteitäni yleisellä tasolla, en kohdista ajatustani Sinun blogiisi:
Tällä hetkellä kaikenlainen terveys-, kuntosali-, fitness-, wellness-, löydä henkinen hyvinvointisi -matsku myy somessa. Se on in, sitä janoaa hirvittävän suuri määrä somemaailman käyttäjiä. Lapsikuvat ja tavallinen arki ei herätä kiksejä, niistä ei saa inspiraatiota niin suuri yleisö, toki jotkut saavat kiksinsä juuri siitä tavallisesta arjesta ja lapsen hiuskiehkurasta. Haluavat ja saavat samaistumispintaa. Siksi tykkäyksiä niihin kuviin tulee vähemmän. Yleisessä keskustelussa velloo myös ajatus siitä, ettei lapsia kannattaisi kuvata nettiin, ei tiedä mihin käsiin mikäkin kuva päätyy. Tämä tekee sen, etteivät ihmiset tykkää lapsikuvista tai niistä ei uskalleta tykätä. Kun tuo laihdutus on maailmalla niin valtavan suuri bisnes ja ajankohtainen koko ajan, niin se, joka uskaltaa julkaista ennen-jälkeen -kuviaan ja on muuttanut elämäntapojaan ja kehoaan saa aivan valtavasti tykkäyksiä kuvilleen. Some on pintaa ja jokainen voi tehdä siitä pinnasta juuri sellaisen kuin haluaa. On myös toisaalta hyvä, että se on vain pintaa, syvimmät asiat voi pitää itsellään.
Sulla on hyvä blogi. Jatkan. 🙂
Aloin seurata blogia aikoinaan sen aiheen takia. Osaat kirjoittaa treenaamisesta ja siihen liittyvästä innostavasti ja sain paljon inspiraatiota blogistasi. Tuntemattomat lapset ja tuntemattomien ihmisten omakotitalo projektit eivät minua kiinnosta. En halua esittää että kiinnostaisi, toivon että tulee päivä jolloin palaat kirjoittamaan aiheista jotka saivat minut aikanaan blogisi pariin. Käyn silloin tällöin vilkaisemassa blogia ja elämäsi vaikuttaa kyllä olevan tosi ihanalla tavalla ’kohdillaan’. Joten ehkäpä blogi on nyt muuttunut pysyväisesti? Siinäpä syyt miksi en tykkäile kuvista.
Hmm.. yhdyn samaan kuin muutama muu täällä jo sanonut. En tykkää melkein koskaan kuvista, joissa on ”tuntemattomia” ihmisiä. Tykkään vain seurailla, sinunkin instaasi aina selaan, vaikken mene erikseen tykkäämään kuvista. Eikä siinä mielestäni ole mitään ilkeää? Tykkään erikseen vain läheisten ihmisten kuvista, tai jos näen jotain ilmiömäistä/arjesta poikkeavaa. Olen samaa mieltä kuin joku ylempänä kirjoitti, että on keski-ikäisten touhua että kaikesta pitää tykätä tai muuten pahastutaan. Siksi rakastan snapia, siellä saa rauhassa vaan seurailla eikä kukaan voi painaa tykkää mistään!:) eli ilolla seuraan blogiasi ja instaasi, muta valitettavasti en usein jaksa kommentoida tai tykkäillä. En tarkoita sillä pahaa! 🙂