Avainsana: fitness

Oravanpyörästä onnistujaksi

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 22.3.2015
21 kommenttia artikkeliin Oravanpyörästä onnistujaksi

Hei ihan huippukivoja kommentteja edelliseen kirjoitukseen ja niin osuvia kokemuksia monella! Vaikken ole ehtinyt vastaamaan niin niitä on ollut mukava lukea! Tapoja edetä on varmasti monia ja useammalla tavalla voi onnistua. On ihanaa et blogin kautta löytyi näin paljon taas kannustusta ja tsemppausta mun loputtomaan taisteluun, joka kaikessa henkilökohtaisuudessaan on monen lukijan kanssa kuitenkin samankaltainen.

Olen koko viikon ollut vielä ihan omalla ruokavaliolla ja näen vasta huomenna Mikkoa jolloin saan tuon tarkemman ruokaohjelmani josta kirjoitin. Jo se, että olen siistinyt ruokavaliosta kaikki herkut on tuottanut tulosta. Olen tehnyt maltillista laskua hiilihydraateissa ja kun niistä tulikin jotain kommenttia niin ajatus hiilihydraattimääristä on ollut mulla sellainen, että jos paino lähtee laskuun suuremmilla määrillä niin hyvä niin! Imetyksen vuoksi myös tuossa tulevassa ruokavaliossa on kuulema pottua ja puuroa 🙂 Vaikka tällä viikolla vielä keskiviikkona tuli syötyä sitä suklaata niin paino tippui nopeasti 99:stä 97:mään. Olo on jo nyt parantunut paljon.

IMG_20150321_200457 — pottua ja kanaa kasan alla… ja pari yksinäistä makaroniakin mukana 🙂

IMG_20150322_145410 — mieli kesti myös leipomisen appiukon syntymäpäiville, taustalla mun risotto 🙂

IMG_20150322_185902 — ja anoppilassa kakkukahveilla mukana oma rahka&banaani

Viikonloppu on sujunut todella mukavasti ja oon pärjännyt aika hyvin ruokahimotusten kanssa. Muutaman kerran on tullut vähän suurempi himo napsia jotain mutta kun päätöksen tein niin niiden kestäminen on ollut helpompaa. Esimerkiksi eilen päätin lähteä salille kun tuli sellainen olo, että ois kaivannut mussuttamista. Sain onneksi vielä saliseuraa ystävästäni Päivistä niin tuosta lauantaistahan kehkeytyi viikon kohokohta! Treeniä ja terapiaa samassa paketissa! Kiitos Päivi <3

Tiedän että tässä kohtaa moni sylkee kuppiin mutta pitihän se treenin päälle käydä testaamassa anatomisia asentoja ja neljäsosakäännökset kun oli seuraa kokeneesta fitnesskisaajasta. Päivi katsoi mun asentoja ja antoi vinkkejä ja voin kyllä todeta et tän mun lähes vuoden treenitauon aikana on kyllä kaikki voimat lihaksista kadonneet. Staattiset liikkeet ja lihasten pitäminen poseerausasennoissa on tällä kunnolla ihan tuskaa. Myös selän levittäminen tuntui ihan mahdottomalta A. koska sieltä on kaikki muhkut kadonneet ja B. hermotus lihaksiin on ihan unessa.

Siinäpä siis kuvasaastetta meikäläisestä vielä tuutin täydeltä mutta pidetään näitä nyt sitten korkkarit jalassa olevista kuvista ns. aloituskuvina niiden kotona otettujen rinnalle. On jotain mihin huonona päivänä verrata.

Hyvillä mielin uuteen viikkoon! Elämä voittaa!

Avainsanat Elämäntyyli, fitness, houkutus, kroppakuvia, sali, Treeni, Yleinen

Yleinen

Sokerisumussa

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 20.3.2015
37 kommenttia artikkeliin Sokerisumussa

Kello on vähän jälkeen kymmenen illalla ja oon ihan valmis sänkyyn mutta halusin silti kirjoittaa teille muutaman sanan. Tää viikko on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa tämän syömisen osalta… Kirjoitin edellisen postauksen niin innoissaan mutta kuitenkin vähän korvat luimussa ja epäillen itseäni. Oon niin monta kertaa yrittänyt onnistua tämän edellisen synnytyksen jälkeen mutta en oo mitenkään päässyt vauhtiin. Tiedän että oon kovassa sokerikoukussa ja se on sellainen himo jota on vaikea selittää mutta ehkä moni tietää tunteen. Kun treenasin aktiivisesti ja söin terveellisesti niin se oli poissa! Toki mulle maistui jäätelö tai hyvä jälkiruoka, mutta ei ollenkaan samalla tavalla tehnyt mieli tai ollut tarvetta.

Mun kirjoituksen jälkeen mulle kävi juuri niin kuin pelkäsin. Oli keskiviikko ja illalla mua harmitti yks sun toinen asia ja tulin kaapille ja söin sieltä leivontasuklaata. Mun mies todisti tätä surkeaakin surkeampaa tapahtumaa ja ei voinut ymmärtää että jos tavoite on A->B niin miksi en tee niin, vaan hypin A:n kohdalla tasajalkaa ja jatkan vanhoja tapojani. Kaikista huvittavinta tuossa tapahtumassa oli se, että ois mulle sanottu ihan mitä tahansa niin olisin loukkaantunut kuten arvattavasti teinkin. Ilta ja yö meni kierittyä itsesäälissä jossa voivottelin kyynel silmäkulmassa. Mietin ummet ja lammet tätä syömisasiaa ja sitä miksi nyt kaikki on toisin.

Torstaina tuo romahdus oli historiaa ja olin vienyt henkisen päätöksen aivan eri asteelle. Mä tarvitsin sen romahduksen, että pysyn sanojeni takana, minun omien sanojeni. Mä en halua kuunnella miehen murinoita siitä että miksi en pysy päätöksessäni jos sellaisen teen. Mies oli vielä sanonut että ainoa jota mun paino häiritsee olen minä itse -että mistään miellyttämisenhalusta tässä projektissa ei ole kyse. Mun intressit on ihan totisesti siinä, että tällä hetkellä voin huonosti niin henkisesti kuin fyysisesti. Polvia särkee, on hankala liikkua jne.

Sen mitä edellisen päivän suklaansyönnistä ymmärsin, oli se että se sokerinhimo on vahva ja jos sitä ruokkii niin siitä ei pääse eroon lainkaan. Otin aseeksi sen, että pidän ateriavälit mahdollisimman lyhyinä (2-3h) ja syön vaikka ylimääräisen ruoka-annoksen tai rahkan jossain välissä jos tulee paha tilanne. Ja sehän tuli! Illalla kun oltiin syöty koko porukka niin meni noin puoli tuntia niin tuli sellainen olo, että nyt kaipais jotain makeaa. Kerroin tuosta miehelle ja oli hyvä saada puhua siitä tunteesta mikä tuli. Mulla ihan sohvalla istuessa tuli sellainen hermostunut olo että nyt sitä suklaata, tai banaani tai jotain. Kunhan nyt ruoan päälle jotain! Mun ateria oli ollut perunaa, tonnikalaa, porkkanoita, öljyä ja kaksi ruisleipää päällisineen. Ihan kunnon ateria siis!

Tää voi kuulostaa nyt ihan hölmöltä mutta niin se vaan syntyi: tietoinen päätös. Mä tein se viimeksi kun lähdin tiputtamaan mammakiloja ja sen jälkeen homma luisti aivan eri suksilla kuin aiemmin, jolloin olin myöskin aina iltaan mennesssä unohtanut päätökseni. Tuon kolme vuotta vanhan postaksen pääsee lukemaan täältä: Tietoinen päätös.

Nyt perjantaina oon ollut rentoutunut ja hyvillä mielin. Kävin koirien kanssa lenkillä ja oon syönyt säännöllisesti ja terveellisesti. Vasta siis kaksi hyvää päivää takana mutta tunnen jo miten se helpottaa. Se järkyttävä sokerisumu jossa mun ajatukset on olleet niin pitkään. Tiesin, että se väsynyt ja masenteluun taipuvainen mieli ei ole minun tai, että en ainakaan halua tehdä siitä pysyvästi minua. Nautin niin paljon enemmän elämästä silloin kun tykkään myös omasta vartalostani. Tää tunne, kun on ollut jo siellä ja taas karannut näin paljon ylipainoiseksi on aika karu. Silloin tietää miltä maistuu elämä aidan toisella puolen mutta on jostain syystä kaivanut itsensä takaisin kuoppaan -kuin haudannut elävältä. Miksi? Sen kun tietäisi miksi…

Mutta mä muistan sen tunteen ja haluan sen takaisin. Löysin vielä hauskan kuvan mun toisesta vanhasta kirjoituksesta (Miten muutos tapahtuu?) jota voin nyt ihmetellen lukea. Minäkö olin noin itsevarma ja iloinen? Ja vielä pohdin että tuskin enää palaan pulleimpiin mittoihini. Käykää lukemassa, on tosi hauska kirjoitus ja loistavat kuvat!

Minä ainakin ikävöin mun vanhaa lempiharrastustani: posettelua ja hauisten pullistelua 😉 Ihan parasta! Ja itseni vuoksi lähden nyt liikkumaan kohti parempaa kuntoa.

Aurinkoista kevättä kaikille ja tehkää päätös myös, jos muutos on se mitä kaipaatte!

Avainsanat Elämäntyyli, fitness, houkutus, perjantai, pohdintaa, ruokakuvia, ruokavalio, sali, Treeni, Yleinen

Yleinen

Hylkeestä kissaksi, kiitos

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 17.3.2015
50 kommenttia artikkeliin Hylkeestä kissaksi, kiitos

Moni mua Instagramissa seuraava tietääkin, että mulla on ollut ilmassa hieman jo keveämmän kevään tuntua. Jauhan varmaan joka postauksessa samaa mutta kun muutto on nyt takana niin tuntuu että vasta jälkikäteen tajuan miten ahtaalla ollaan oltu raksa-aika. Siihen päälle omalla kohdallani 7kk vauvan hoitaminen, hormonit ja imetys niin sopppa on selvä. En oo jaksanut enää hoitaa itseäni! Oon tuskastellut omaa oloani varmasti joka päivä mutta se muutos on ollut silti liikaa tehtäväksi. En oo kyennyt muuttamaan tapojani ja laihduttamaan, en edes maltillisesti. Joka päivä oon antanut periksi mieliteoille ja niitähän riittää kun on sokerikoukussa. Jos ei nyt jotain makeaa niin paljon kunnon ruokaa ja leipää päälle. Syömisesssä on ollut kadoksissa rytmi ja annoskoko. Pitkiä välejä, liian suuria kerta-annoksia ja makroissa tietysti paljon hiilaria ja vääränlaista rasvaa. Niistä on rakennusajan ruokavalio tehty!

Jotain pientä on kuitenkin muuttunut! Kun kamala stressi ja taakka harteilta on tippunut niin olen huomannut, että nyt haluan jo etsiä itseni takaisin. En halunnut lähteä soitellen sotaan ja kirjoittaa hurjaa nyt alkaa dieetti-postausta vaan tehdä niitä muutoksia arkeen askel kerrallaan. Vähän aamupuuroa, silloin tällöin lenkkeilyä, enemmän ystäviä ja pitkän tauon jälkee paluu salille.

Viime viikko meni ruokailun osalta jo paljon paremmin ja söin puhdasta ruokaa viikolla ihan hyvällä menestyksellä ja sen suuremmin herkuttelematta. Viikonloppuna juhlittiin mieheni syntymäpäiviä ja kun annoin paholaiselle pikkusormen niin se vei koko käden. Tuli nimittäin aika monta minttusuklaaruutua tuhottua kahden päivän aikana ja siitähän se migreenin pukkas! Eilen olo oli jo niin kehno, että illalla lähti puhelua tuttuun suuntaan eli Mikolle joka on mun ystävä ja aiemmin auttanut mua treeni- ja ruokavaliorintamalla. En oo omin neuvoin jotenkin päässyt tässä suossa kovinkaan pitkälle joten koen että on aika pyytää apua muilta, jotta saan tämän sokerikierteen katkaistua. Tämä tyttö alkaa takaisin ruokavaliolle!

Fitnessinnostuksen vaihduttua fitnessähkyyn on kansa monta mieltä ruokavalioista ja valmennuksista. En silti aio perustella omaa valintaani, sillä oon sen verran kypsänä näihin makkaroihin että tiedän et tää lusmuilu ei muuten lopu ikinä. Mitään vikaahan ei tässäkään kropassa olisi, jos nyt vain tykkää vararenkaista mutta kun ei. Ei oo mun juttu!

Kengät: Merrell / Capra (saatu blogin kautta)

Tällä hetkellä oma fiilis on pelonsekainen mutta kuitenkin jotenkin valmistautunut ja innostunut. Pahin pelko on että en pysy ruokavaliolla päivääkään ja syön iltapalaksi levyn suklaata ja katoan karkkimaahan. Miten noloa ja inhottavaa on sitten taas päivittää blogiin, et mä muutin sittenkin mieleni ja jäänkin pulleroksi vaikka se tekee mut onnettomaksi.