Nytkö se alkoi? Pesänrakennusvietti joka on loistanut poissaolollaan! Oon hoitanut tällä viikolla enemmän asioita kun koko alkuvuonna yhteensä. Oon hakenut vakuutuksesta korvausta pojan tapaturman lääkärikäynneistä, täyttänyt kouluunilmoittautumispapereita ja vienyt niitä, kopioinut kuitteja, lähettänyt hakemuksen yhdelle perhekurssille, laittanut sähköpostia talonrakennusprojektin tiimoilta, metsästänyt vauvavakuutusta, puunannut kotia ja mitä vielä! Ihan kaikkea mahdollista mikä on roikkunut ja odottanut tekijäänsä. Kävin jopa niitä viherkasveja ostamassa mitä sanoin että puuttuu kevätsisustuksesta.
Oma ulkomuoto on kömpelö ja raihnainen. Huhtikuussa on kevään fitness classic ja mua nyt jo stressaa mennä sinne pyörimään plussapallona. Laiha lohtu mutta varasin itselleni vähän se silmälläpitäen kampaajan ja meen myös laittamaan ripset kuntoon pitkästä aikaa. Kai se on vähän sama kuin liimais ladaan mersun tarran mutta ehkä pieni hemmotteluhetki piristää mieltä. Ne molemmat odottaa mua ensi viikolla 🙂 Tilasin myös ison paketin vaatteita itselleni MamaMia:lta ja H&M:ltä ja nyt on onneksi päällepantavaa. Mun pitäis tehdä vielä inventaario vaatekaappeihin ja heittää mäkeen sieltä kaikki mikä ei mahdu päälle… ja sehän käsittää varmaan sen 90% mun vaatekaapin sisällöstä. Ylähyllylle oon tavannut aina raskauden aikana kerätä sellaisen motivaatiokasan mun lempivaatteita ja nyt oon jopa ollut niin hullu, et tilasin sinne sellaiset mustat Freddy pyllyhousut. Mä vannon et kutistun taas tän raskauden jälkeen. Mulle mikään dieetti ei oo niin vaikeaa kuin raskausajan painonhallinta.
Josta tulikin sopivasti mieleen, että vaikka juon kaikenmaailman vihersmoothieita ja teen terveellistä kotiruokaa niin onhan nuo herkutkin maistuneet. Pienet foliopäällysteiset suklaamunat tai tuore leipä kunnon oltermannisiivuilla. Myönnän kyllä, että läheskään kaikki ei päädy blogiin eikä ne mun mielestä tänne kuulukaan. Rakastan kaikkea terveellistä ja aamun aloittaminen puurolla tai kunnon smoothiella kuuluu mun mielestä elämään. Se mikä tässä kuviossa mättää on varmasti myös se, että en tän kroonisen(!) yskän, flunssan ja migreenin takia oo päässyt liikkumaan miltei ollenkaan ja ennen vetelin ihan mahdottomia liikuntamääriä. Nyt syön saman verran ja vielä ne suklaamunat päälle. Ei ihme et kroppa vetää painoa puoleensa kuin hunaja kärpäsiä.
Mutta mahtuu sitä maailmaan tosiaan murhetta suurempaakin kuin yhden onnettoman Annan vyötärönympärys. Onneksi on mies joka rakastaa ja on kestänyt mun rinnalla myös silloin kun sormus ei mahdu sormeen ja posket näkyy takaapäin. Rakkaus on sokea ja toivottavasti myös lukutaidoton sillä tilasin ne pyllyhousut miehen luottokortilla.
Kyllä mä niihin vielä survoudun 😉 Ps. Masukuvissa rv22, hurjan nopeaa menee aika!









































