Kävin tänään luottokampaajallani Heidillä keskustassa ja tuoliin istuessa laskettiin, että edellisestä kerrasta oli yli 6kk! En voinut uskoa mutta niin se taitaa olla. Hiukset oli jälleen kerran venähtäneet pituutta ja väri päässyt kellastumaan latvoista. Hetken pyöriteltiin vaihtoehtoja ja kun kerran itse jostain syystä rakastan oikein sellaista tuhkanvaaleaa niin päädyttiin siihen. Kesä on paras aika tuolle kaikkein vaaleimmalle sävylle joten kirkastettiin look koko pään raidoilla ja lopuksi leikattiin hieman kerroksittain.
Lopputulos on mun mielestä aivan upea vaalea kesälook. Hiekkaisen pehmeä on luonnollisen näköinen ja mun mielestä nuorentaa kasvoja tummia sävyjä enemmän. Ison eron tekee luonnollisuuteen myös se, ettei mulla ole enää ripsipidennyksiä. Tää on tällainen naturelli versio, jota ei tarvitse huoltaa 🙂
Mun oma käynti on tehty blogiyhteistyönä. Paikka on sama jossa oon käynyt jo vuosia, vaikka sen nimi on vaihtuntut. Flow hair lopetti ja samalla paikalla, aivan samalla kokoonpanolla edelleen Bulevardi 5:ssä on nyt Glo Hair. Moni lukija on myös löytänyt paikalle ja niille jotka on joskus käyneet niin uusi ajanvaraus löytyy täältä -> https://glohair.asioi.fi/ajanvaraus . Sara käy samassa paikassa mutta Tanjalla. Mun hiuksia laittaa aina Heidi.
Kotona illan piristysruiskeisiin kuului ilouutinen siskon uudesta opiskelupaikasta! Hän on jo kauppatieteilijä mutta päätti hakea vuosien työnteon jälkeen oikikseen mille sydän on myöskin aina sykkinyt. Näin se vaan kolmen lapsen työssäkäyvä äiti sitten repäisi itselleen opiskelupaikan oikiksesta ja ollaan koko perhe haljeta ilosta. Aivan upea homma ja uutista juhliessa tuli vähän itsellekin ajatuksia, että kun kaksi vuotta vanhempi sisko opiskelee kohta jo toisen tutkinnon, niin pitäisikö itse aktivoitua ensimmäiseni kanssa 😉 Meidän perheen kaikki muut lapset ovat suorittaneet akateemisen loppututkinnon (ja enemmänkin) mutta mulla on omani vielä vaiheessa. Mun suurimpia haaveita on suorittaa yliopisto loppuun mutta se on ollut vaikeaa perhe-elämän viedessä mennessään. Olen itse päätökseni tehnyt siitä, että mua tarvittiin enemmän kotona mutta ehkä mun aika tulee vielä. Sain onneksi nyt keväällä yliopistolta 2,5 vuotta lisää opintoaikaa 🙂
Lukuvuosi-ilmoittautumista en oo vielä tehnyt. Oon tarvinnut miettimisaikaa miten opiskelu, lastenhoito ja työnteko kaikki onnistuisi ja millä jaolla. Taloudelliset paineet on kovat, onhan meillä iso uusi talo,toisaalta imetän vielä Amosta joka taas jarruttaa omia haluja olla kotoa pitkiä päiviä poissa ja mitä vielä. Syitä on riittämiin tekemään jokaisesta päätöksestä ristiriitaisen. Miten yhdestä äidistä riittää kaikkeen tähän? Ja saako tässä maailmassa haluta ”kaiken”? Tuntuu että on paheksuttavaa jos haluaa sekä perheen, työn että kodin. Vai minkälaisiin asenteisiin te olette törmänneet?
Kevään oon onneksi paiskinut töitä ja osittain sen ansiosta tilanne on se, että saadaan talo rapattua tänä kesänä. Työ alkaa ensi maanantaina ja en voisi olla onnellisempi! Musta keskeneräinen kivimöhkäle muuttuu valkoiseksi, viimeistellyksi taloksi kuukauden aikana. Valmiit julkisivut on enemmän kuin jees.
Opintopäätös -jätetään hautumaan.