Meidän perheen vappu on ollut rauhallinen. Tänä vuonna ei lähdetty vappupäivänä kaupungille, vaan käytiin vapputorilla jo aattona eli torstaina. Kahviteltiin Saran kanssa Tikkurilassa, joka oli sellainen paikka että molemmat pääsevät siitä kätevästi kotiin. Ihan sattumalta huomasin, että Tikkurilassa oli todella mukavan näköinen tori niin kierreltiin siellä vielä lasten kanssa kahvittelun jälkeen. Löytyi kevätpipot muksuille, simaa, munkkeja, käsintehtyjä karjalanpiirakoita ja suloiset lastenvaatteet Amokselle. Vappupallot käytiin ostamassa Prismasta, sillä noiden foliopallojen hinta ainakin keskustassa on ihan törkeän suolainen. Olivat nimittäin 20€/kipale kun viimeksi kysyin!
Eilen tehtiin kotona ruokaa ja miehen ollessa töissä, en viitsinyt viritellä pallogrilliä yksin. Kalkkunaa uuniin, kesäkurpitsaa ja parsaa parilapannulla, uusia perunoita ja nakkeja. Mulla on dieettiviikkoja jo sen verran takana, että nyt yritän osan aterioista pärjäillä ilman vaakaa ja syödä sitä mitä muutkin, etenkin viikonloppuisin. Mulle oli tärkeää päästä alkuun ja en usko et se olisi onnistunut ilman aloittamista tarkoilla ohjeilla, olinhan yrittänyt jo monta kertaa.
Tälle ensimmäiselle aterialle ei kalkkuna vielä valmistunut joten kokeilin tuollaista Tapolan kalkkunanakkia jossa on paljon lihaa ja vähän rasvaa mutta ei kyllä uponnut. Sen sijaan lapsille ostetut Snellmannin nakit oli kunnon tavaraa ja makukin kohdillaan. Inhoan niitä jauhonakkeja joissa on kamaraa, natriumglutamaattia, fosfaattia ja vain nimeksi lihaa. Mielummin maksaa euron enemmän paketista jossa on oikeasti sitä lihaakin, vaikka se on nakki. Oletteko te löytäneet hyviä nakkeja tai makkaroita kesägrilliin? Mulle tämä oli ihan uusi löytö ja täytyy myöntää et oon aiemmin ostanut ihan mitä tahansa nakkeja.
Kotona mua viihdytti Darth Vader ja Prinsessa Ruusunen. Meno oli melkoinen ja täytyy sanoa että sisukas on tuo pikku prinsessa, sillä on nimittän Frozenin Elisan jääsormi jolla voi jäädyttää kenet vaan ja Darth Vader oli vähän väliä hätää kärsimässä 😉
Päivällä suunnattiin mun tädin luokse kahville ja siellä oli kylässä myös mun sisko perheineen. Sisko oli tehnyt itse munkkeja ja simaa ja myös meille oli kylmälaukussa niitä oman puun omenasoseen kera. Naureskeltiin sille, et sisko kans handlaa tuon omien eväiden roudaamisen kylmälaukussa 😉 Sisältö oli vaan hiukan eri kun mulla kun olin Turussa!
uudet pipot 🙂
Meillä oli siis iloinen perhevappu, jossa ei ollut mitään erikoisempaa actionia mutta me nautittiin kovasti. Kotona oloa, hyvää ruokaa ja saunomista. Nyt taivas näyttää tummalta, mutta vieraita on tulossa joten tänään oli toiveissa saada sitä ihan oikeasti grillattua ruokaa. No jos pipo päässä, katoksen alla 😉 Ihanaa kun on lapsilla seuraa serkuista ja sukulaisia tulee kylään. Oikein ihanaa lauantaita myös teille!
Itä-Helsinkiä leimaa useissa keskusteluissa aika vahvasti ghettoutuminen eli maahanmuuttajien alueellinen keskittyminen, alkoholiongelmaiset kanta-suomalaiset sekä huono koulutustaso. Törmäsin tätä kirjoittaessa kaksi vuotta sitten UusiSuomessa julkaistuun artikkeliin Itä-Helsinki pomppaa silmille – “Suuri ongelma”ja siellä kirjoitetaan näin: Helsingin kaupungin julkaisemassa tuoreessa raportissa etenkin Itä-Helsingin Myllypuro naapurikaupunginosineen sekä Jakomäki painottuvat alueina, joille ongelmat vaikuttavat kasaantuvan.
– Osa alueista saa sairastavuuden, kansantautien, työkyvyttömyyden ja työikäisten kuolleisuuden mittareilla muita alueita selkeästi heikommat arvot. Näillä alueilla myös väestön koulutustaso on matalampi, työttömyysaste korkeampi ja pienituloisten osuus suurempi. Alueellinen eriarvoistuminen on siis Helsingissä jo huomattavan suuri ongelma, kaupunginvaltuutettu Ville Jalovaara kirjoittaa Puheenvuoro-blogissaan.
Itse muutin Helsinkiin 11 vuotta sitten Oulusta, nuorena tyttönä joka oli elämäjanoa täynnä. Kun muutin niin mulla ei ollut minkäänlaisia ennakkoluuloja tai tietoa minkälaisia asunalueita täällä on, sillä en ollut kasvanut kaupungissa. Oulusta tiesin mitä mielikuvia herättää Rajakylä tai Tuira, mutta Helsinkiin muuttaessa kaupunginosat ei sanoneet mulle mitään. Asunto oli valmiina Sörnäisissä, sillä sain hyödyntää mun äidin omistamaa asuntoa ensi alkuun. Päädyin siis Oulun perukoilta Kurviin ja tutustuminen stadiin alkoi sykkeestä.
Sörnäisissä opin nopeasti kaupungin tavoille. Kävele ripeästi, pidä laukusta kiinni, äläkä jää hengaamaan metroaseman kulmille. Likaiset ruiskut maassa, ihan pihalla olevat narkkarit tai kerjäävät juopot olivat näky johon törmäsi tahtomattaankin. Ei Oulussa ollut tällaista.
Vajaa vuosi meni nopeasti Kurvissa ja kesällä 2005 muutettiin miehen kanssa yhteen. Haettiin kaupungilta yhteistä vuokra-asuntoa sillä olin jonottanut yksiötä sen vajaan vuoden mutta sellaista ei koskaan tarjottu. Tilanteiden pakosta siis muutettiin yhteen 😉 Oltiin oltu yhdessä vasta muutama kuukausi, mutta oltiin niin palavasti rakastuneita ja tiedettiin että olemme toisillemme oikeita, niin yhteenmuuttaminen tuntui myöskin hyvältä. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun meille tarjottiin asuntoa! Se oli Siilitiellä, Itä-Helsingin Herttoniemessä. Ihan ensimmäisenä soitin miehelle, minkälainen alue on Siilitie? -mulle se ei soittanut mitään kelloja! 🙂
Siilitien asunto oli tilava kaksio, neliöitä taisi olla yli kuudenkymmenen. Asunto oli ihan perus vuokrakämppä ja kun hieman purnasin niin se maalattiin, tapetoitiin ja vielä siivottiin meitä varten. Kaupunki maksoi tietysti asunnon kunnostamisen sillä se halusi pitää huolta vuokra-asuntojen tasosta, ja kämppä oli ennen pintaremppaa aika elämää nähnyt. Tuosta asunnostakin mulla on paljon hyviä muistoja. Ikävimpiä taisi olla ne, kun naapurin nainen sanoi hississä, että oikein hehkun raskauden onnea ja tuijotti mun vyötäröä. Joo en ollut raskaana… Toinen ehkä vähän karumpi juttu oli se, että kolmoskerroksessa yksi asukas nukkui usein rappukäytävässä. Se oli niin kännissä ettei saanut ovea auki.
Siilitieltä syttyi kuitenkin rakkaus Itä-Helsinkiin. Sen luonto, rannat, tietysti ihanan karu mutta kodikas Itis, mahtavat lenkkimaastot, meren ja luonnonläheisyys oli ne mitä rakastin. Oli myös ihanaa käydä syömässä Siilinpesässä lounasta sen aurinkoisella terassilla, tai lähteä Mustikkamaalle poikaystävän kanssa tai käydä sitä Santiksessa moikkaamassa. Meidän suhteen alkuun mahtui nimittäin tuo inttivuosikin 🙂 Siilitiellä asuessa alettiin etsiä ensimmäistä omaa asuntoa ja se löytyikin ihan kivenheiton päästä Vanhasta-Herttoniemestä, kauniista 50-luvun kerrostalosta jossa oli isot ikkunat ja korkeat huoneet. Herttoniemen kaksio ostettiin vuonna 2007 ja viihdyttiin siellä kolme vuotta.
Vanhassa-Herttoniemessä vuonna 2009
Herttoniemessä asumisen aikana meidän perhe kasvoi esikoisella. Koirat olivat tulleet perheeseen jo Siilitiellä mutta sitten tila alkoi käydä ahtaaksi kun vauvasta kasvoi taapero, eikä yhtään ylimääräistä makuuhuonetta ollut. Aloimme uudelleen asunnon etsintään, suunnittelimme kesähäitä ja talossa alkoi putkiremontti. Asuttiin evakossa Taka-Töölössä Topeliuksenkadulla ja vielä sen lisäksi kuukauden verran miehen vanhemmilla Aurinkolahdessa. Kun häiden aika koitti toukokuussa 2010 niin saatiin tietää, että meidän asuntotarjous oli mennyt läpi. Tilavampi asunto löytyi inasen verran kauempaa, Laajasalosta.
Laajasalo oli Herttoniemen jälkeen vähän syrjemmässä, sillä metron lisäksi matkaa piti taittaa bussilla. Oltiin tykätty asua metroradan varrella ja pitkään se lukeutuikin mun mielestä muuttamisen huonoihin puoliin mutta asiaan onneksi tottui. Laajasalossa oli mun mielestä vielä Herttoniemeäkin kauniimmat lenkkimaastot. Se merenläheisyys oli ihan parasta! Ja se, että vadelmat sai omalta takapihalta. Laajasalo on kyllä kaunis saari ja jos olisin upporikas niin ostaisin sieltä omakotitalon merenrantamaisemin. Laajasaloa kuvaa mun mielestä hyvin sanonta kylä keskellä kaupunkia tai yhdellä sanalla yhteisöllisyys. Etenkin lapsiperheellisenä koin sen Laajasalossa voimaannuttavana (Lauma <3).
grillausta Laajasalon asunnon pihalla 2013
Itä-Helsingin parasta antia on siis eittämättä sen luonto ja väljyys. Liikuntamahdollisuudet ovat myöskin loistavat ja idän helmi onkin Liikuntamylly jossa ei ole lajia mitä siellä ei voisi harrastaa ja sisäänpääsymaksu on muutaman euron. Koirille on hyviä puistoja, oma uimaranta Herttoniemenrannassa ja Hitsaajankadulla hyvä eläintarvikeliike missä saa auton oven eteen ettei tarvitse sellaista jättimäistä koiranruokasäkkiä kauas kantaa.
Mutta mitä tulee sitten noihin postauksen alkulauseisiin. Itään mahtuu monenlaista ja siinä missä joku elää täällä köyhyysrajalla, toinen rötöstelee ja kolmas kuuluu jengiin niin neljäs onkin ehkä tavallinen pienten lasten äiti. Ihan normaalituloinen, opiskelee yliopistossakin vielä, eikä ole vaarassa syrjäytyä. Se on rakentanut tänne talon ja haluaa kasvattaa myös lapsistaan kunnon kansalaisia, jotka ovat suvaitsevaisia mutta ymmärtävät että saavat olla kiitollisia siitä kaikesta mitä heillä on. Sen lähin terveysasema on paljon parjattu Kontula, eikä metrollakaan pääse enää kauemmas itään, se on päätepysäkki.
Olipas mukavaa saada pitkästä aikaa kunnon blogihaaste! Bebeaulait:in Iina laittoi nimittäin kiertämään haasteen jossa kysytään mikä on parasta elämässä juuri nyt. Näin positiivista haastetta oli ilo lähteä miettimään, sillä usein tulee juuri muristua enemmän asioille jotka kaipaavat korjausta. Meikäläisen elämässä on nimittäin montakin asiaa mistä olla kiitollinen ja mitkä ilahduttavat juuri nyt.
Ensimmäisenä tulee mieleen tietysti uusi koti ja kaikki puuhat mitä ollaan voitu täällä tehdä. Lapsien omat huoneet ja kaikki tila mikä on, tuntuu niin uskomattoman isoilta asioilta ja niistä ollaan mehuissaan joka päivä. Ei oo esimerkiksi päivää jolloin ei oltas saunottu! Ihka eka asunto jossa on sauna niin ei meitä voi pidätellä! 😉
Sitten yksi mielessä pyörivä parasta juuri nyt fiilis tulee siitä, että lapsuudenystäväni Kaisa odottaa esikoistaan! Se ilahduttaa mua ihan hirmuisesti <3 Kaisa kävi meillä kylässä muutama viikko sitten ja sain tuparilahjaksi hänen suunnittelemiaan printtejä (löytyvät http://kaunisdecoration.com) ja teetän niistä meille keittiöön tauluja. Olin toivonut mm. Kettuperhettä kolmen pienen kuonon kera joten se ja kaksi muuta on tulossa yhdelle seinälle asetelmaksi. Printtejä enemmän siis kuitenkin ilahduttaa tuo Kaisan ihan hurjan suloinen iso pallo ja se, että hän on tulossa äidiksi! <3 Ihan mikä hetki vain!
Siitä päästäänkin meidän omaan vauvaan, joka täytti tällä viikolla 8kk! Amos on sellainen aurinko, että hänen kasvamisen seuraaminen on varmasti aina parasta juuri nyt. Tällä hetkellä herran lempipuuhia on syödä itse ja eli ts. heittää koirille ruokaa, sotkea ja vetää lautanen syliin 🙂 Samaan hengenvetoon tuntuu jotenkin helpottavalta ja ihanalta, että ollaan jo tässä vaiheessa elämässä, että kun on kolme ihanaa lasta niin raskaaksituleminen ei ole suunnitelmissa. Se on ollut mulle aina vähän rankempi ajanjakso kaikessa ihanuudessaan mutta nyt voin keskittyä näihin olemassaoleviin lapsiin ja nauttia elämästä ilman huolta (hohoo) =)
Ja toki ihan viime viikkojen parasta antia on ollut se, että oon piristynyt ihan hirmuisesti muuton jälkeen ja saanut kiinni siitä, kuka minä olen ja millaista elämää haluan elää. Suklaamunien vaihtuminen keitettyihin kananmuniin ei haittaa lainkaan, sillä se fiilis minkä terveellinen ruokavalio tuo, on jotain mitä ei hetken suussa olevalla suklaalla mitata. On ihana vetää leggingsit jalkaan niin ettei turvota ja saada takin ylin nappi kiinni, joka olisi kolme viikkoa takaperin singahtanut sijoiltaan.
Siinä viisi mun elämän parasta juttua näin nopeasti heitettynä! Kommenteissa olisi mukava kuulla mitkä ne teidän juuri nyt jutut on ja jos joku on tehnyt blogissaan haasteen niin heittäkää linkki postaukseen 🙂
Multa haaste lähtee eteenpäin tietysti Monnalle, Saralle ja Jonnalle. Sen lisäksi ihan blogimaailman tuttavuuksista haastan Patun, Seidin ja Even! Olisi mukava lukea teidän blogeissa näistä!
Oikein ihanaa palmusunnuntaita kaikille! Mä lähden nyt ulos liikkumaan!
