Kategoriat
Matkustus

Hotelliloman tuntua

Kurssi alkoi ja nyt ollaan menossa yöpuulle

Maanantai valkeni ja meidän kurssi alkoi. Saavuimme aamusta tänne Edeniin ja arkiaika oli yhteistä ohjelmaa. Sen jälkeen pääsimme tutustumaan kylpylään ja nyt olemme käyneet iltapalalla ja takaisin huoneessa. Takana on todella antoisa päivä ja monta yhtä mukavaa varmasti edessä. Edenistä en ehtinyt kuvia ottamaan mutta meillä on kaksi vierekkäistä huonetta, koska ei oltaisi muuten mahduttu. Nyt on ihana pötkötellä muhkeassa sängyssä ja olla aikaisin valmiina yöpuulle tuon uinnin, saunomisen ja iltapalan jälkeen. Voin kertoa, että tällaisissa kuntoutuskursseissa on parasta myös se, että pakettiin kuuluu täysihoito ja voi aina ruoka-ajan tullen vain kävellä valmiiseen pöytään. Meillä oli hyvät ruoat tänään ja loppuviikon menu vaikuttaa oikein herkulliselta. Ei ollenkaan hullumpi paikka viettää kuntoutuskurssia näin kylpylähotellissa.

Yöunet kateissa

Jostain syystä heräsin viime yönä kipeisiin supistuksiin ja nukahdin uudelleen vasta tunnin kärvistelyn ja yhden panadolin jälkeen. Viikkoja on vasta kolmekymmentä niin vielä ei tarvitsisi tulla noita kipeitä supistuksia, joten ihmettelin vähän oloa. Tänään niistä ei kuitenkaan ole ollut tietoakaan, joten ehkä maha oli vaan hermostunut siitä, että jouduin yöllä yskimään tätä flunssaani niin paljon ja sen vuoksi siitä tuli supistusherkkä. Toinen vaihtoehto voi olla, että tässä on tätä viimeisen kymmenen viikon alkua kun supistukset lisääntyy vaikka mitään ei tapahdu vielä aikoihin. Muistelen, että aiemmistakin on supistellut aika paljon ja ihan täysille viikoille on aina menty (39-41). Toivotaan kuitenkin, että kyseessä oli ihan yksittäinen yö ja saisin nukkua vielä rauhassa. Mulla on heti ensi viikon alussa lääkäri niin onneksi voin sitten kysellä lisää ja siellä voidaan tsekata tilanne.

Nyt taidan laittaa koneen kiinni ja mennä lasten kanssa yhtäaikaa unille, kello tuli juuri yhdeksän 😀

Kategoriat
Lifestyle

Talvilomaviikoksi Ouluun

Hyvää Runebergin päivää!

Tänään on kyllä nihkeä päivä. Heräsin aamulla orastavaan päänsärkyyn, joka ei ole kyllä helpottanut. Vein nuorimman päiväkotiin ja suuntasin yliopiston kirjastoon hakemaan gradua varten tarvitsemiani kirjoja. Kotiin tullessa olo meni vain kehnommaksi ja otin päänsärkylääkkeen ja toisen. Nyt istun urhoollisesti tytön sirkustreenien ulkopuolella odottamassa, että päivän velvollisuudet ovat pulkassa. Voitte varmaan arvata, että itse graduttamisesta ei tullut koko päivänä oikein mitään. Nyt pitää katsoa mitä tapahtuu viikkotavoitteiden kanssa, jotka ovat ehkä turhan kunnianhimoiset jos tulen kipeäksi. Flunssainenkin olo kun on.

Kahden viikon kuluttua Ouluun

Etelä-Suomessa vietetään talvilomaa kahden viikon päästä ja meillä on suuntana Oulu. Itse viikon olemme lapsen kielellisen erityisvaikeuden kuntoutuskurssilla mutta onneksi ehdimme viikon molemmin puolin myös lomailemaan perheeni luona. Kurssipaikkana on Oulun Eden niin vaikka kursseilla arkiaika on täynnä ohjelmaa niin miljöö on kiva kun iltaisin voidaan käydä kylpylässä. Tämä on myös ensimmäinen kerta kun osallistumme kielipuolen kuntouskurssille niin odotan sisältöä innolla. Aikaisemmin olemme olleet kuulovammojen kuntouskursseilla täällä Helsingissä. Lapset odottavat innolla serkkujen ja isovanhempin näkemistä niin sekin on kiva. Siitä on taas niin paljon aikaa kun olemme Oulussa olleet sukuloimassa!

Nyt pää ei kestä kirjoittaa enempää. Noista runebergintortuista löytyy muuten mun postaus Eastorissa täältä, käykää kurkkaamassa:

Ainakin 17 erilaista runebergin torttua – onko leivos sun suosikki vai inhokki?

Kategoriat
Lifestyle

Viime vuonna samaan aikaan

Toukokuun alku vuonna 2018

Katseeni sattui yhtä tiettyä kuvaa kansioista etsiessäni viime kevään kuviin. Aluksi ihastelin kuvia ihan vain siitä syystä, että mielenkiintoni heräsi että milloin lumi oli sulanut keväällä. Vähän pidemmälle skrollatessa nurmi alkoi vihertää ja takit olivat vaihtuneet jo kevyempiin. Näissä Saimaan rannalla otetuissa kuvissa on toukokuun alku ja täsmälleen sama päivä kuin meidän laskettu aika on tänä vuonna. Tuolloin en vielä osannut yhtään aavistaa, että tilanne olisi näin erilainen vuoden kuluttua. Ajatus siitä, että lapsia on kohta neljä on samaan aikaan vaikea kuvitella ja kuitenkin luonnollinen asia, kun en vielä tiedä minkälainen lapsi tulee perheen jatkoksi ja kuka hän on oikein on. Ja onko tuo kolmen vuoden ikäero vaihtuessaan melkein viiteen jo erilaista? Nythän kahden nuorimman ikäeroksi tulee noin neljä vuotta ja yhdeksän kuukautta. Aikaisemmat välit olivat aika tasan kolme vuotta. Tuntuu, että muut lapset ovat jo niin isoja kuin pienin syntyy vaikka onhan monilla vielä suurempiakin ikäeroja.

Jos luulet, että et vanhene niin katso lapsia

Melkein joka kerta vanhoja kuvia katsoessa, hätkähdän miten nopeasti lapset kasvavat. Elämä on tosiaan tässä ja nyt, eivätkä lapset ole ikuisesti pieniä. Tietysti hyvä niin ja sehän tässä perhe-elämässä onkin parasta, että se menee eteenpäin ja muuttuu kokoajan. Silti sitä ihmettelee miten pieniä suloposkia lapset ovat olleet aina muutama vuosi aiemmin. Niin äkkiä se on ohi!

Mun raskauden alussa kokema ajatus omasta iästä oli ehkä jonkinlainen ikäkriisi. Se on kuitenkin helpottunut, enkä enää koe olevani mitenkään liian vanha tähän hommaan. Mun raskaus on sujunut paremmin kuin hyvin ja nyt kuitenkin ollaan jo selvitty kaksi kolmannesta raskausviikkoja on jäljellä enää kolmetoista. Tietysti tämä viimeinen kolmannes on se kaikkein raskain mutta sen onneksi jaksaa sillä, että raskaus ei kestä enää pitkään. Olen vasta hiljalleen saanut sellaista pesimistä muistuttavia tunteita. Ostin viime viikonloppuna ensimmäisen vauvan vaatteen ja laitoin äitiyspakkauksen tilaukseen. Meille tulee neljättä kertaa äitiyspakkaus, sillä haluan säästää jokaiselle jotain heidän omista pakkauksista kuten makuupussin ja haalarisetin.

Vielä kun saisi etsittyä varastosta vauvanvaatelaatikon, jossa on kaikista pienimmät koot. Ne pitää sortteerata ja pestä kevään aikana. Hyvin todennäköisesti viimeisen kerran <3