Olin kypsytellyt ajatusta suunnata pääsiäisen pyhinä tuonne isäni pienelle mökille Luumäelle ihan päiväseltään viemään sinne vähän tavaraa kevättä varten. Halusin käydä myös katsomassa miten mökki on selvinnyt talvesta ja ihailemassa maisemia. Sekään ei haitannut että Kutostien aarre, Suomen paras leipomo -ohjelmassakin kilpaillut Satun Makiat löytyy paikkakunnalta ja poikettiin sinne lasten kanssa ostamaan evästä.
Mökki on syrjäisellä seudulla eikä viimeinen tiepätkä ole kuin meidän oma mökkitie. Matka ei taittunut aivan ongelmitta sillä huomasin traktorijälkien loppuessa, että lunta oli liikaa meidän autolle. Kävelymatkaa oli vielä paljon ja hanki upotti niin ettei siinä voinut työntää lastenvaunuja. Kaksi koiraa, kolme lasta ja kassit olisi ollut ihan mahdoton urakka saada perille saakka. Oltiinko ajettu pari tuntia landelle ihan turhaan?
Mun puhelimesta löytyi kuitenkin naapuritilan isännän puhelinnumero niin rimpautin kysyäkseni onko heillä jotain ratkaisua asiaan. Isäntä antoikin poikansa numeron, jolla kuulema on traktori jolla tien voi aurata. Soitin sitten hänelle ja selitin kuinka kaupunkilaistollo ei tajunnut ettei auraamatonta tietä pääse ajamaan ja avulias nuori mies oli jo matkalla.
Kotvan kuluttua kuului traktorin jylinää ja komea maajussi jolla oli upeat jäänsiniset silmät saapui eteeni. Hän avasi traktorin oven ja pienen kiusallisen hiljaisuuden jälkeen tajusin, ettei traktorista vaikuttunut avausrepliikkini ”sullahan on isot vehkeet” ollut kovin sovelias. Hymyn siivittämä vastaus ”no enpä tiiä” onneksi katkaisi tilanteen tukaluuden ja jatkettiin jutustelua auraamisesta, mökkiteistä ja vähän asian vierestä.
Hetken aikaa saatiin tien laidassa odottaa sillä lunta oli paljon ja matka oli pitkä ja mutkikas mutta pian komea pelastajani saapui takaisin kun tie oli avattu. Juteltiin sitten vielä tovi ja sen jälkeen hurautettiin onnellisena mökkipihaan saakka täydellisesti aurattua tietä. Siivottiin vähän mökkiä, lapset leikkivät pihalla, syötiin evästä ja rauhoiteltiin koiria jotka olisivat halunneet ampaista vapauteen kuin huumantuneena metsäntuoksusta ja mahdollisuuksista.
Lapset eivät kuitenkaan halunneet jäädä mökille yöksi ja olisihan se ollut homma saada yksin lämpimäksi sillä mies oli kaupungissa töissä ja olin reissussa omin nokkineni. Pakkailtiin sitten tavarat takaisin autoon ja suunnattiin yöksi kaupunkiin.
Se mitä jäi mieleen niin jotenkin sitä havahtuu sopivassa flirttailuhetkessä siihen, että kolmea lasta, kahta koiraa ja vihkisormusta on kamalan vaikea piilottaa. Aivan kuin aikakapseli olisi syössyt minut keskelle perhe-elämää ja vuosia kahdenkymmenen ja kolmenkymmen välillä on vaikea edes muistaa tapahtuneeksi.
Note to self, ota kesällä joku lapsista esiliinaksi kun menet viemään palkkiota tien auraamisesta. Ja kiitä luojaasi, että maajussi ei ikinä lue sun blogia.
PS. Seuraamalla blogia Facebookissa saat postaukset uutisvirtaasi.
