Täällä ollaan vanhassa kotikaupungissa pitkästä aikaa. Viime aikojen muutokset ja hektinen elämäntilanne alkaa ottaa veronsa. Oon maininnut että mun mies on ollut kevään kiinni omassa projektissa ja sen vuoksi mulle on kasaantunut paljon tekemistä ja vastuuta. Oma jaksaminen keikkuu tällä hetkellä ihan äärirajoilla ja pienetkin asiat alkavat painaa pinnaa niin että en tunne itseäni ihan omaksi itsekseni. Täytyy myöntää että kevät on ollut raskain pitkään aikaan ja jo siitä kirjoittaminen meinaa ottaa liian koville, joten mennään iloisiin kesäkuviin.
Kuvat on täysin asuilluusiota, sillä en valitettavasti kuulu niihin mammoihin jotka kävelevät synnärillekin korkokengissä. Päivän asu oli muuten kyllä sama, mutta takapihalla räpsästyihin kuviin nappasin jalkaan kengät jotka otin mukaan perjantaisia juhlia varten. Tänään lensin tänne lasten kanssa ja matkakenkien virkaa toimitti oikeasti Lacosten pari kesää palvelleet tennarit. Oikein kiva asu oli sekin! ”Tunikasta” kiitos Katrin blogiin. Ihastuin täysin ja tämä mekko toimii oikein hyvin masun kanssa! Sain lentomatkan aikana monta ihastelua ja se varmaan johtui siitä että kellohelman ansiosta maha näytti aivan valtavan suurelta pallolta.
Päivän asu
”tunika”/mekko: H&M
leggingsit: Polarn O. Pyret
kengät: Dinsko
Eilen vielä Helsingissä ollessa kävin kokeilemassa käytännössä koko Itäkeskuksen mekkovalikoiman. Karonkan pukukoodi on frakki ja pitkä iltapuku ja voin kertoa että se on haasteellinen tehtävä näillä säillä ja mun koolla. Toivoin että löytäisin jonkun maximekon mutta se osoittautui turhaksi toiveeksi. Mä en kertakaikkisesti mahtunut yhtään mihinkään! Ehkä siellä olisi ollut joku trikoinen venyvä ”ranta”mekko mutta sellainen ei ole lainkaan juhlava. Jos huomenna ei Oulun keskustassa tapahdu ihmettä niin olen menossa aataminasussa tai törkeästi pukukoodia rikkoen lyhyessä mekossa 🙁 Meinaa melkein itku tulla! Kovin monessa pitkässä mekossa ei mitenkään riittänyt ympärysmitta mahan kohdalta tai niissä oli joku tiukka alusmekko. Äitiysvaatevalikoimat on ihan hanurista iltapukujen suhteen -sellaisia ei ole.
Muuten toivon että Oulunreissu piristää mieltä ja vointia. Täällä kun näkee perhettä niin saa ladattua akkuja vähäsen. En itsekään ymmärrä miten onnistuin muutamassa kuvassa hymyilemään noin kauniisti, ehkä se on tuo punainen huulipuna. Todellisuus on nimittäin toista, koen olevani niin räytynyt ihmishirviö ettei toista. Puntarillakin oon lakannut käymästä jo viikkoja sitten, en vaan halua pahoittaa mieltäni yhtään enempää kuin jo peilistä katsomalla joudun väkisin tekemään. Näky ei nimittäin oo nätti! Mututuntumalla kolminumeroiselle luvulle mennään ihan justiinsa, että moro vaan. Mahan kanssa eletään raskausviikkoa 33, niin vähän mutta niin kauan vielä jäljellä!
Buahhah! Miten voi olla niin mielissään parin euron säästöstä? No siten! Eli kiitos vielä Katille! Blogi on kyllä ihan paras paikka vinkkien saamiseen sillä on aina joku joka tietää 😉 Olin niin ihastunut niihin lasten kerrossänkyihin mutta halusin ennen tilaamista nähdä ne luonnossa jotta osaisin päättää mitä kokoa meidän kannattaisi tilata. Mietin jo etukäteen että se aikuisillekin sopiva normaalipituinen olisi pitkäikäisempi jajaja… Mutta Katin vinkistä kurvattiin tänään Vantaalle ja siellä oli myymälässä noita Suwemin sänkyjä. Se iso oli auttamattomasti liian iso tuonne kaksioon.
Liisa-2 johon ihastuin oli 18€ vähemmän kun heidän omassa verkkokaupassa ja toki säästetään postikulut Suomeen, jee jee! Laitan todennäköisesti myös ne BedItin kätevät sängynpäälliset tilaukseen. Tuosta kerrossängystä tulee oikein söpö osa olkkaria 😉 Sänky tulee valkoisena ja päällisiä mietin valkoisena, ruskeilla vetoketjuilla. Säästöbudjetin puitteissa otin yhteyttä ZipIt:iin ja toivon että se poikii mulle blogiyhteistyön! Rakennusprojektin vuoksi nyt saadaan olla todella tarkkoja talousasioissa. Mä näen aina menoerissä, että tuossa jää terassilaudat ja tuossa hienompi vessanpytty jne.!
Joten tää ei ehkä sovi laisinkaan tähän loppuun sillä menin hussuttelemaan samalla reissulla Lidlin maximekkoon joka kustansi ruhtinaalliset 12€. Kuulin odottajien fb-ryhmästä että tällaisia tuli tänään myyntiin ja kun kurvasin paikalle kahden aikaan oli isossa laarissa valehtelematta ehkä 5 mekkoa jäljellä. Maxi-masulle oikein sopivaa muotia. Sovitaan nyt niin, että ei verrata tätä ostosta tuohon säästöön, jookos 😉
Samalla testasin mun uuden kännykän hienoja kuvanmuokkausominaisuuksia. Meidän muuton keskellä oleva vanha kämppä on niin sekaisin, että sitä ei saa piilotettua edes vinjetin tummien reunojen taa. Taidankin laittaa nyt tän vanhan kämpän kuvauskieltoon. Huomenna hetki rauhaa pakkailla kun iltapäivälle lapset menevät mummolaan. Toivottavasti saan kerättyä voimia sen verran, että pääsen keskiviikkona lasten kanssa Ouluun asti, perjantaina on se mun siskon väitöstilaisuus ja karonkka! Oulussa lomaillaan maanantaihin saakka ja oikein odotan että pääsen näkemään perhettä taas kunnolla.
Kerrossänkyä saadaan kuulema odotella parisen viikkoa joten oon siitäkin tyytyväinen että sain tilattua sen ennen matkaa. Nyt ei niin haittaa odotella kun on reissua tulossa ja juhannus mökkeillään.
Onko muita jotka saa ihan älyttömän hyvän fiiliksen siitä kun tekee omasta mielestään jonkun säästön tai löydön?! Mä voisin kiherrellä onnesta ja tunnen itseni todella hölmöksi sillä on paljon asioita missä en säästä. Paljon tarkempikin siis voisi olla.
Sillä näitä mekkojakin tuli ahneuksissa ostettua kaksi…
Pitikin mennä rehentelemään sillä et päivä-pari niin meikäläinen on hoitanut homman kotiin… Oon ollut eilisestä niin kipeä kuin olla saattaa! En siis sillä tavalla että oisin sairaana vaan fyysisesti kolottaa joka paikkaa. Etenkin tuo lantion ja alavatsan alue on ihan tulessa. Sitä vihloo niin kuin ois puukko jäänyt pöksyihin, varsinkin kun tekee jonkun vähän suuremman tai nopeamman liikkeen. Liitoskivuiksikin näitä voisi kai kutsua? Vai osaako joku sanoa paremmin, mulla siis suurimmat vihlaisut tuntuu tuolla alavatsan sivuilla, joko oikealla tai vasemmalla. Ihan kuin se ois niin reunassa että se olisi kohdun ulkopuolella, vähän munasarjojen tienoilla. Ihan jäätävää, aiemmista en muista tällaista. Muuten sit onkin ihan perushuttua eli supistaa ja vatsa on iltaisin ihan hellä & kosketusarka sen vuoksi. Yöt menee pätkissä, heräillen epämukavaan oloon tai kukkumaan kun uni katoaa.
eilen illalla kipuja kärsimässä peiton alla
Mutta homma edistyy askel kerrallaan. Sain pestyä villamyssyt käsipesussa, kaikki eri väriset omissa koneellisissaan, turvakaukalon päälliset, kantoliinan ym. Tuon päälle ihan perus asunnon imurointi, tiskejä ja muuta kodin ylläpitoa sekä pakattua 4 muuttolaatikkoa. Wuhuu! 26 laatikkoa ainakin jäljellä! Ja sit haetaan lisää kun näkee paljonko tarvii…
puhdas ruskovillan silkkimyssy ja trikoinen pitkä kantoliina
Turvakaukalon päällisen ja etenkin aurinkosuojan kikkailu paikoilleen vei aikaa mutta sain sen tehtyä kun kaivoin ohjekirjan esiin. Ihana pino tuli myös vaatteita, jotka valikoin mukaan sairaalakassiin kotiintulovaatteiksi <3 Muut on Elielin vanhoja, sukat ja housut on uudet. Riippuu sitten säästä laitetaanko pelkät nilkkasukat vai sukkikset. Viimeksi kun kotiuduttiin heinäkuussa niin sattui todella helteinen päivä.
Sitten muihin juttuihin, eli raksaprojektiin. Se ei oikeasti oo edennyt ihan kauheesti sillä rakennuslupaa varten piti tehdä taas täydennyksiä joten se ei taida olla tulossa ihan näinä päivinä. Pelkään et ne ehtii jäämään kesälomallekin rakennusvalvonnasta ennen kuin meille myönnetään yhtään mitään. Great! Ekstrakuukausia vuokrakaksiossa. Parempi varmaan asennoitua vuoden sijasta kohta kahteen 🙁
Mutta jos ei jotain huonoa niin hyvääkin! Ne täydennysasiat on kaikki tuloillaan ja kun kuitenkin itse talolle ja sen mallille näytettiin peukkua niin tehtiin tänään hankintasopimus yksilöllisestä Plania lämpökodista! Ollaan siis päädytty rungon osalta siihen, että sen toimittaa meille Planiatalo. Runko on kokonaan meidän omien piirustusten mukainen eli he valmistavat myös täysin omien toiveiden mukaan runkoja tehtaalla. Toimitussisältöä on 10 sivua mutta en ehkä asiaan vihkiytymättömänä naisena ihan vielä kaikkea tuosta ymmärrä mitä se tarkoittaa 😉 Onneksi projektissa on osana muut ammattilaiset. Mun mielestä tuossa nyt tulee seinäpalkit ja katto ja talo on sateelta suojassa ainakin (katto valmiiksi asti) kun tuo toimitus on tehty. Sitten jää vielä iso homma urakkaa, eli kaikki sisäpinnat, lopulliset seinäpinnat, lattiat ym. Toimitussisältöä voi toki vielä ihan rauhassa muuttaa valmistustilaukseen asti eli jos talossa pitää edelleen tehdä muutoksia. Ja jotta ei tulisi stressiä niin kaiken varalta meillä on sopimuksessa vielä rakennuslupaehto.
Vatsapallo alkaa olla valtava mutta itseni tuntien se kasvaa vielä tästäkin aika paljon. Oma olotila tuntuu niin kaukaiselta siitä kropasta jossa on mukava olla mutta tällä taitaa olla tarkoituksensa sillä loppuraskaudessa sitä antaisi jo vaikka pikkurillinsä että pääsee synnyttämään. Ja eihän kukaan hinkua oikeasti synnyttämään! Ihminen tulee läpi sun alapäästä ja pahimmassa tapauksessa ilman kivunlievitystä! Siinä vertauskuvaa siihen miten tukalaksi olo tulee!
Kuvisssa ainoa muisto meikäläisen jumppapirkkoilusta on se että änkeydyin noihin Nebbian mustiin trikoisiin. Jos sulla puuttuu uusia ihania treenivaatteita niin suosittelen klikkailemaan nopeasti Gazozin facebook-sivuille ja tykkäämään siellä tuon näköisestä kuvasta. Tästä linkistä-> pääset suoraan arvontakuvaan. Gazoz arpoo vähintään kolme SixDeuce -tuotepakettia, eikä tarvitse edes omaa hanurikuvaa lähettää 😉 Apua se oli niin mauton kisa… (lukekaa Metallisydämen blogia jos on mennyt ohi).
Nuo mun Nebbian trikoot on nämä ja ne on ihan mun uusi suosikki <3 Ei ole edes hinnalla pilattu (39.90€). Värivaihtoehtoja on pink ja aqua. Uskon et nää menee aika pian raskauden jälkeenkin ja tukee tulevaa vatsaröllöä. Nythän oon kääntänyt tuon resorin tekstiosan ylös vähän niin kuin masuresoriksi niin kuin mammakuteissa 😉 SixDeucen kompressiotrikoisiin on vielä matkaa, ne on mun mielestä todella piukkoja!
Vaatteista vielä takaisin taloprojektiin. En yhtään muista oonko tän jo jakanut mutta naapuritonteilla ainakin tapahtuu jos ei meillä. Ensimmäiset aikovat muuttaa alueelle juhannuksena! Oi voi <3 Pitää muistaa et me saatiin tontti vasta varasijalta eli paljon myöhemmin kuin moni muu. Siellä on siis kaivinkonetta jos toista sekä kaksi jo aika valmiinnäköistä kotia. Nämä kuvat ovat otettu pari viikkoa sitten.
Pidetään siis peukut pystyssä että meidän perhe pääsee myös omaan kotiin alias omakotitaloon <3 joku kaunis päivä. Nyt mä otan silti päivän kerrallaan ja elän ensin tämän raskauden loppuun. Se täyttää mielen jo aika lahjakkaasti sillä olotilaa ei pääse enää hetkeksikään unohtamaan. Vielä pari viikkoa niin ois viikot 34 ja olikos se niin et jos nyt sattuis synnytys käynnistymään niin sitten ei todennäköisesti enää estellä jos vauva on hyvin kasvanut? Tosin edellisen 41+2 synnyttäneenä mä taidan olla tiineenä vielä elokuussa. Mut toivossa on hyvä elää 😉
Jos selvisit maratonin tänne saakka niin ansaitset
