Kategoriat
Ura

Kokeellisen osuuden isoin juttu

Gradukuulumisia

Mulla on meneillään gradussa nyt kokeellinen osuus eli teen itse tutkimusta, jonka olen suunnitellut ja vedän sen läpi itsenäisesti mutta ohjaajien valvonnan alla. Tutkimus on todella mielenkiintoista ja koska omani teen yliopistolle itse ehdottamastani aiheesta, olen saanut käyttää siihen paljon tutkijan vapauksia. Yritysgraduissa aihe voi olla hyvin rajattu yrityksen tarpeisiin eikä niissä ole itsellä ehkä niin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa koeasetelmaan. Siksi olen iloinen, että lähdin rohkeasti ehdottamaan omaa ajatustani, sillä saan nyt tehdä juuri itseni näköisen tutkimuksen ja tutkielman.

Juuri nyt kokeessa on meneillään aistinvarainen tutkimus, joka suoritetaan valmistamillani olutnäytteillä. Näytteitä arvioi koulutettu raati ja huomenna on toistokokeen viimeinen kerta eli sen jälkeen aistinvaraisen tutkimuksen osuus on valmis. Alla on työsuunnitelmani tiivistelmä, teille ketä kiinnostaa lukea mitä tutkin.

Saccharomyces boulardiin vaikutus vehnäoluen aistiprofiiliin, mikrobiologiseen laatuun ja teknologisiin ominaisuuksiin

 

Olut on perinteikäs juoma, jota on valmistettu kautta aikojen. Oluen maltaat mäskätään ja maltaista valmistuu liukoinen vierre. Oluen paneminen hiivalla muodostaa siihen käymisprosessissa alkoholia, hiivan ja sokerin lopputuotteena. Perinteinen oluthiiva Saccharomyces cerevisiae on erinomainen raaka-aine mutta sen rinnalle kehitetty Saccharomyces boulardii tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Probioottisen S. boulardiin käyttö oluthiivana on tuottanut mielenkiintoisen tuotteen, sillä sen oletetaan tuovan olueen terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Terveysväitettä ei kuitenkaan voida myöntää tuotteille, joissa on yli 1,2 % alkoholia. Oluen aistittavaa profiilia voidaan muokata raaka-aineilla kuten hiivoilla. Hiivojen yhdistäminen on mahdollista, ja näin voidaan saada sekä hyvät tekniset että aistinvaraiset ominaisuudet. S. boulardii hiivasta on tutkimustietoa ja se ehkäisee turistiripulia. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ei ole toistaiseksi hyväksynyt yhtään spesifiseen probioottikantaan liittyvää terveysväitettä.

Kokeellisessa osuudessa tutkitaan tuotetta aistinvaraisin menetelmin. Aistinvarainen tutkimus suoritetaan koulutetulla raadilla yleistä kuvailevaa analyysiä käyttäen. Menetelmä kertoo näytteitä erottelevista tekijöistä. Koeasetelmassa on viisi eri näytettä joista kolme on valmistettu S. cerevisiae hiivalla ja kaksi S. boulardii hiivalla.

Mikrobiologisissa mittauksissa tutkitaan S. boulardii hiivalla valmistetun oluen probioottipitoisuus ja hiivan määrän muutos ajan kuluessa. Suolatestillä tutkitaan hiivan kykyä jatkaa kasvua suoliston kaltaisissa happamissa olosuhteissa ja lämpötestillä lämmönkestävyyttä ihmiskehoa muistuttavassa lämpötilassa. Teknologisista ominaisuuksista mitataan alkoholipitoisuus, sokereiden määrä, pH, sameus, kirkkaus ja väri.

Aistitittavia ominaisuuksia (haju, ulkonäkö, rakenne, maku) voidaan verrata kuluttajien ostovalintaa ohjaaviin tekijöihin ja katsoa löytyykö niistä yhtäläisyyksiä. Kuluttajatutkimus suoritetaan verkkokyselynä ja sillä selvitetään myös kuluttajien suhtautumista mahdollisesti terveysvaikutteiseen olueen.

Aistiosuuden jälkeen siirrostan näytteitä maljoille ja teen muut mittaukset. Sen jälkeen tulee kuluttajatutkimuksen vuoro. Kun kaikki on valmista teen yhteenvedon tuloksista ja toivon mukaan ennen ensi syksyä, on koko homma paketissa ja työ valmis. Tutkittavaa riittää mutta tähän mennessä, olen nauttinut joka hetkestä. Itsehän en ole mikään oluen asiantuntija joten olen oppinut työssä uutta todella paljon. Olen kiinnostunut terveysvaikutteisista elintarvikkeista ja siksi innostuin probioottihiivalla valmistetun oluen tutkimisesta. Jännittävää ja hauskaa hommaa.

Kategoriat
Lifestyle Ura

Muuttunut blogiminä

Anna niin kuin ennenkin

Työpöydän ääressä on aina hetki ottaa selfie vaikka sellaisia otankin takavuosia huomattavasti harvemmin. Muistan ajan kun poseerasin peilin edessä päivittäin ja kamera lauloi. Otin kuvia jokaisesta tekemisestäni ja suupalastani ja siirsin lähes kaiken minkä näin edessäni someen. Siitä alkaa olla aikaa kun pysähdyin viimeksi peilin edessä kuvaamaan tai kun olisin päivitellyt tänne viikon ruokalistaani. Koen, että minulla ei ole enää sellaiseen niin paljon aikaa eikä mielenkiintoa. Blogilla on erilainen rooli elämässäni päiväkirjana kuin ennen, sillä kirjan sisältökin on muuttunut. Siinä missä ennen treenasin ja haaveilin fitnesskisoista, kulutan nyt aikaani täällä koneen ääressä opiskellen. Tiedän, että teille lukijoille yhden ihmisen opiskelutaival ei ole samalla tavalla mielenkiintoista luettavaa kuin vaikka se motivaatio minkä sai treenikuvista ja hyvästä tekemisen meiningistä, joka meikäläisellä oli monta vuotta treenamisen suhteen. Sitä oli nautinnollista raportoida ja hehkuttaa, sillä nautin siitä elämästä silloin itsekin. Ihan samalla tavalla kuin koen nykyisen elämänikin ihanaksi ja onnelliseksi vaikka painopiste on muuttunut työ- ja opiskeluakselilla aikamoisesti. Sisimmiltäni olen kuitenkin sama Anna kuin ennenkin. Olen ihan sama ihminen vaikka mielenkiinnonkohteeni ovatkin vaihtuneet.

Tulisipa se palo opiskeluun

Näin mietin niinä vuosina kun olin poissaolevani yliopistolta ja takaraivossa kaihersi se, että opinnot ovat ihan kesken eikä mielenkiintoa tai voimia riittänyt niiden hoitamiseen. Tiesin aina että en halunnut lopettaa kesken mutta tahti oli todella hidas. Oli kausia kun olin pitkään poissa ja sitten tein taas muutaman kurssin mutta sillä tavalla eteneminen oli hidasta ja vaikeaa. Elämän suurimpia sisältöjä olivat tietysti lapset mutta hyvänä kakkosena tuli treenaaminen ja kaikki siihen liittyvä. Kirjoitin blogia todella aktiivisesti ja kaikki ruokaan ja treenamiseen liittyvä kiinnosti eniten.

Nyt tilanne on päälaellaan. Intoa piisaa opiskeluun mutta kaihoilen aikaa kun keittelin parsat laulaen ja painuin joka päivä salille. Miksi se menee niin, että ihminen aina ”hurahtaa” johonkin ja on aikansa kutakin? Nyt teen paljon mielummin jotain kouluhommaa kun hikoilen salilla, sillä haluan tällä saralla saavuttaa jotain ja päästä eteenpäin. Molemmissa asioissa taitaa olla perimmäisenä syynä se, että niissä on jokin tavoite ja työnteko edistää siihen pääsemistä. Muutama vuosi takaperin se oli mahdolliset fitnesskisasuunnitelmat ja nyt tähtäimessä on valmistuminen. Voisi kai ajatella, että olen aika päämäärätietoinen ja kun asetan jonkun tavoitteen niin se ohjaa elämääni ja ajankäyttöäni voimakkaasti.

Bloggaaminen on osa minuutta

Voisin ehkä elää ilman blogia mutta toisaalta se on minulle hyvin tärkeä väylä ilmaista itseäni, teen sitten mitä tahansa. Rakastan kirjoittamista ja jäsentelen sitä kautta maailmaani. Pidän siitä, että voin tekstien ja kuvien kautta palata johonkin hetkeen. Kun selaan omaa blogiani niin hätkähdyn usein mitä kaikkea ihanaa ja minulle tärkeää olen kuvannut ja kokenut. Ilman blogiani tekisin samoja asioita todennäköisesti ihan omaksi ilokseni. Siksi ajattelen, että jaan ne asiat mieluiten täällä, sillä kirjoittaminen tuottaa minulle iloa. Välillä surkuttelen sitä, että sisältö ei ole sitä mitä moni pitkään lukenut haluaisi mutta sitten mietin, että en voi muuttaa itseäni menneisyyteni vuoksi. Tämä on tätä hetkeä ja elämä vie eteenpäin. Olen onnellinen kasvustani, joka on tapahtunut opiskelujen suorittamisen ohella. Uskon, että tämä rutistus muuttaa loppuelämäni suuntaa ja työelämääni vuosiksi eteenpäin. Olen aina halunnut akateemisen koulutuksen ja nyt olen lähellä tuon tavoitteen saavuttamista. Se tuntuu hyvin palkitsevalta vaikka blogisisältönä opiskeluaika ei olekaan ollut mitenkään raflaavaa.

Toivon kuitenkin, että meikäläisen taival on ehkä innostanut myös teitä työelämän ja opiskelun saralla samalla kuin itseänikin. Ehkä joku teistäkin on jatkanut itsensä kehittämistä omalla tavalla samalla, kun minä höyryän täällä kursseistani ja dediksistäni 😉

Kategoriat
Ura

Luentoja odotellessa

Hei taas blogiin. Elokuu on jo pitkällä ja odotan kovasti syyskuuta ja alkavia luentoja. Pääsen tekemään maisteriopintojen syventävät kurssit loppuun ensi vuoden aikana ja mietin, että miten sitä ollaankin jo näin pitkällä. Ajattelin että en koskaan valmistu mutta nyt näen, että loppu häämöttää eikä taival kestäkään ikuisesti. Ajatus Wienistä on kypsynyt hiljalleen ja kevätlukukausi siellä on edelleen haaveissa. Se vaatii edelleen vain hirmuisesti järjestelyä lähinnä juuri perheen ja raha-asioiden vuoksi.

Mulle kuuluu kuitenkin oikein hyvää, vaikka haasteita riittää. Tuntuu todella hyvältä olla juuri tässä. Kaksi vuotta sitten kun aloitin opiskelun vuosien tauon jälkeen uudelleen, ajattelin että jos panostan nyt tähän niin kolmen vuoden päästä voisin valmistua. Nyt siitä on kaksi vuotta mennyt ja samalla tahdilla tuo lopputulos ei ole mahdotonta. Nyt oikeastaan itken jo sitä, en haluaisi tämän loppuvan. Opiskelu on tuonut mun elämään hirmuisesti sisältöä ja olen nauttinut kovasti näistä viime vuosista. Kursseja tulee koko tutkintoon siis liikaakin, sillä moni aihe on kiinnostanut vaikka se ei ole ollut pakollisten listalla. Tänä vuonna aion käydä vielä monta sellaista ”koska haluan” kurssia, etenkin siellä vaihdossa sitten. Pitää laittaa ne sitten jonnekin vapaavalintaisten koppaan!

Alkava syksy ei ole siis kovinkaan erilainen kuin kaksi edellistä, vaan kuljen taas kodin ja Viikin väliä päivittäin. Jos kaikki menee hyvin, niin keväällä helmikuun lopussa nostan kytkintä kohti Itävaltaa. Tämä varmasti varmistuu tässä seuraavan parin kuukauden aikana ja infoan siitä sitten tännekin. Toivottavasti nyt vaan nuo lasten koulu- ja hoitoasiat onnistuisi ja saataisi sieltä kiva koti <3