Kategoriat
Yleinen

Sama vanha minä

SAMSUNG CSC

Tää syksy on mennyt kuin siivillä ja musta tuntuu että viikot vyöryy ihan mahdotonta tahtia! Talonrakennus ei ole tuntunut lainkaan pitkältä tai hitaalta vaan se etenee nopeasti. Hyvä kun ehdin viikolla kissaa sanoa, niin ollaan jo perjantaissa. Oon sen vuoksi ollut myös todella surkea blogin kanssa ja odotan kyllä sitä, että pääsisin kiinni mun normaaliin kirjoitustahtiin. En vain ymmärrä mihin kaikki aika oikein katoaa?!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Vajaa kaksi viikkoa sitten aloitin dieetin josta kerroin täällä. Olin niin innoissani aloittamisesta ja se on parantanut mun vointia hurjasti. Dieetti on ollut ihan todella raju verrattuna niihin kaloreihin joita ilmeisesti kulutin ennen sitä, sillä ensimmäisen täyden viikon saldo oli jo -2,5kg. Olin kyllä innoissani mutta arvaatteko mitä siitä seurasi? Tihentyneet imetykset ja aiempaa tyytymättömämpi vauva :/ En tietystikään voi olla varma ovatko ne kaksi asiaa yksi yhteen mutta tietysti pelkään sitä. Tuossa toisen viikon puolivälissä mulla iski ihan kamala nälkä ja siihen päälle huoli siitä saako vauva tarpeeksi maitoa. Ilmeisesti kanakeitto lounaaksi ja päivälliseksi, parilla rahkalla ei täytä maitotankkeja yhtä tehokkaasti kuin vaa’an kautta kulkematon kotiruoka höystettynä herkuilla.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

En ole silti syönyt mitään makeaa tai lopettanut dieettiä. Lisäsin aamusmoothieen yhden banaanin, välipalaksi vähän pähkinöitä ja illalle yhden ylimääräisen proteiinidrinkin ja katson toimisiko tämä jatkossa paremmin. Tämä viikko on siis mennyt soveltaen ja voi olla että saan etsiä ihan oman tieni tämän dieetin kanssa jos superdieetissä on tarkoituksena kiristää kaloreita viikottain aina vähemmäksi. Tämä tietysti harmittaa kun olen ollut koko asiasta aivan intopiukkana mutta järjen kanssa mennään.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Yksi ihan mieletön ilon aihe oli kun löysin netistä mun vanhaa suosikkimakua Scitecin herasta. Sitä on ollut saatavilla mun mielestä todella huonosti ja olin jo melkein luopunut toivosta. Vanha orange-creamsicle oli muuttanut muotoa nimeen orange-cream mutta maun perusteella se on kyllä lähelle tai samaa. Oon juonut sitä vain yhden pönikän mutta voi että miten pysyvä muistijälki siitä on jäänyt. Niin herkullista, sillä rakastan appelsiinia!

Toinen ehdoton suosikki on myös yöproteiiniksi sopiva Super-7. Se imeytyy heraa vähän hitaammin koska siinä on sekoitus seitsemää eri proteiinilähdettä. Tää on ollut mun vakiotuote jo vuosia mutta nyt mulla ei oo ollut tätä pitkään aikaan. Tuli oikein vanhat ”kunnon” ajat mieleen kun olinhan silloin oikein kunnossa 😉 Tätä on vaan yksi maku ja se on suklaa sillä tuote sisältää kaakaota ja toki sen vuoksi antioksidantteja.

20121201_142009-3 Documents16-5 20121201_2049365

 

Siinäpä muistoja vuodelta 2012, postauksesta Sikahyvä viikko ja ihan ilmainen mainostus proteiineista sillä tuotteet on itse ostettu. Hyvästä kuitenkin maksaa mielellään ja mulle tuli noista ihan nostalginen olo. Vähän niin kuin saisin pikkuhiljaa itseni takaisin!

Juuri nyt me ollaan kotona Amoksen kanssa kaksin ja täytyy sanoa, että oon vaan niin onnellinen tuosta meidän perheen pienimmästä. En tiedä miten olisin jaksanut tämän syksyn ilman sitä että voin hukuttaa kaikki murheeni käpertymällä peiton alle kainalossa kuusi kiloa rakkautta. Voisi luulla että juuri vauvan vuoksi on ollut rankkaa mutta mä väitän toisin. Isompia lapsia väheksymättä en tiedä missä olisin ilman. On ollut niin ihanaa nuuskuttaa aivan pientä vauvaa ja vaan rakastaa niin paljon. Se jos joku pitää väsyneen äidin tässä hetkessä. Kiitos siis Luojalle hänestä <3 Ja ihan kaikesta! Myöhäisillan mietteissä näköjään…

Öitä <3

SAMSUNG CSC

Kategoriat
Yleinen

Muistoja lapsuudesta

SAMSUNG CSC

Mun äiti oli eilen käymässä Helsingissä ja se oli todella mukavaa. Samalla hän teki työmaakäynnin ja oli ihana kuulla, että pääsuunnittelija oli tyytyväinen siihen miltä rakennuksella näyttää. Tuohon kaupungin tontille rakentaessahan oli todella paljon määräyksiä millainen talo saa olla, joten suunnittelussa ei todellakaan ollut vapaat kädet. Ikkunaa sai olla ainoastaan tietty prosentti pinta-alasta, kattokaltevuudet ja jopa ylimenevien katon osien pituudet oli tarkoin säädelty. Koko talon muoto, harjakorkeus, pintamateriaalit ja värit tuli noudattaa annettuja ohjeita. Jos joskus ostetaan tontti niin olisi ihanaa suunnitella arkkitehtonisesti joku täysin omanlainen luomus luonnonhelmaan.

Unelmia saa ja pitää olla ja mun kohdalla se on vielä se merenranta-asunto millaisessa olen itse kasvanut. En vaan pääse yli enkä ympäri siitä miten voimaa antava elementti meri on kun maisemaa voi katsoa omasta ikkunasta ja lähteä rannalle kävelemään silloin kun on suuri myrsky ja aallot pauhaa. Lapsena nuuhkin sitä ilmaa usein suurilla rantakivillä ja mietin omia ajatuksia. Joskus silloin mietin olenko kovin erilainen kun nautin siitä yksinäisyydestä kun kuulee omat ajatuksensa. En kai, mutta muistan pohtineeni asioita itsekseen paljon jo hyvin varhaisella iällä ja teen sitä yhä edelleen, olen siis kai jo pienestä saakka ollut vähän taivaanrannanmaalari.

DSC_02801 DSC_02931 DSC_0308 DSC_03021

Uskon että talo voi parhaimmillaan olla meille kuvastus sielumme temppelistä, samantyyppisesti kuin kehokin. Talonrakennus voi kuulostaa ehkä vain karmaisevan stressaavalta ajanjaksolta jolloin pistetään pystyyn yksi talo muiden joukkoon. Mun kohdalla se on kuitenkin ollut paljon enemmän. Jotenkin tämä projekti on ollut kuin aikamatka lapsuuteen ja tuonut mieleen valtavasti muistoja. Olin itse juuri kuuden vanha, ihan niin kuin meidän Eliel nyt, silloin kuin me muutettiin meidän perheen kanssa tuonne mun lapsuudenkotiin jonka rannasta yllä olevat kuvat on. Hienoja muistoja on paljon ja useimmat niistä liittyvät juuri tuohon miljööseen. Marjojen poiminta pensaista, uinti meressä ja joulukuusen haku takapihalta.

Vaikka oon omalla tavallaan rakastanut kaikkia koteja joissa olen aikuisiällä asunut yhdessä puolisoni kanssa niin tuo tuleva talo ei vedä vertoja millekään niistä. Tunnen jo nyt aivan suunnatonta rakkautta meidän tulevaa taloa kohtaan ja kiintymykseni kasvaa siihen päivä päivältä. Siitä tulee meidän perheen koti ja Elieliä lukuunottamatta se on varmaan lapsillekin vasta se koti josta jää pysyviä muistoja. Varmasti myös sillä on oma merkityksensä että se on tosiaan meidän ensimmäinen omakotitalo, ja että se on meille suunniteltu.

SAMSUNG CSC

 

Se mitä talolla töiden puolesta tapahtuu on että nyt tehty lattiavalu alakertaan ja yläkerran lattiaa on alettu levyttämään tänään. Ulkopuolella pistetään paikalleen rappauslevyjä ja yksi tai kaksi seinää taitaa olla kohta jo laitettu. Myös maatöitä on tehty eli pihaan on ajettu soraa eikä talon perustukset ole enää samalla tavalla näkyvissä. Nyt on helpompi kavuta jo ovesta sisään 🙂 Paljon siellä tapahtuu joka päivä ja urakka on edistynyt oikein mallikkaasti.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Eilen istuttiin äidin kanssa meillä kahvikupin äärelle ja katsottiin yhdessä läpi erilaisia sisustusvaihtoehtoja. Lattiasta meillä on ollut miehen kanssa vähän erilaiset ajatukset ja nyt on kalanruotoparketti vaihdettu lankkulattiaan. Päätökseen vaikutti sen paremmat kestävyysominaisuudet sillä mosaiikkiparketin pinta on ohuempi ja siinä on paljon saumoja. Meidän koirien kanssa se ollutkaan paras yhtälö 🙁 Lankkuparketti saa kulua ja kolhiintua sillä pinta on paksumpi. Lattiaksi on siis näillä näkymin tulossa Trinity lankkuparketti sävynä: Tammi Kirkas öljyvahattu antiikkipinta. Se on siis hyvin samansävyinen kuin ensin ajateltu kalanruotoparketti mutta nyt saumoja tulee vähemmän kun lankut ovat leveämpiä ja pidempiä. Oon kyllä hyvin ihastunut tuohon lankkumalliin kun sain siitä mallipalat kotiin. Se on aivan upea, sillä siinä on aito käsinveistetty tammipinta joten sen struktuuri on jo aivan erilainen kuin sileissä lattiamalleissa.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC
tässä oikealla alhaalla, marmoripalan alla on meidän suosikki

Aina silloin tällöin törmää tarinoihin joissa oma terveys on romahtanut henkisesti jos talolle tapahtuu jotain kamalaa. Kun koti menetetään vaikka palossa tai sen kunnosta paljastuu jotain ikävää on se usein hyvin kova paikka. Omalla kodilla on niin suuri merkitys meidän hyvinvointiin joten ei ole ihme, että se on yksi meidän perustarpeista. Upea, kaunis ja perheeseen sopiva koti on varmasti sellainen paikka joka voi antaa enemmän kuin osaan vielä edes kuvitella. Kaikki ne tulevat muistot: joulut, omat huoneet ja takkatuli on sellaisia mistä haaveilen kun menen yöllä nukkumaan. Tuntuu että vasta omakotitalossa pääsen jatkamaan paljon sellaisia perinteitä joita olen itse saanut lapsuudessa, enkä malta odottaa että pääsen toteuttamaan niitä omien lasteni ja puolisoni kanssa.

Omalla kohdallani ilman perhettä ei ole kotia mutta millainen on sinun unelmien kotisi? Joko asut siellä?

Kategoriat
Yleinen

Jaksamista on vaikea feikata

IMG_20141028_123705

Oon pyöritellyt tätä aihetta jo hetken mielessä mutta en saa millään puettua sanoiksi mun ajatuksia. Tuntuu että oon kirjoittanut asiasta jo monessakin sivulauseessa eikä siihen tee mieli pureutua sen enempää. Kyseessä on siis yleinen jaksaminen ja hyvinvointi.

Jo tästä aiheesta kirjoittaminen saa mut huokaisemaan syvään, ihan niin kuin se olisi niin iso pala purtavaa, että jos siitä ei sano mitään niin sitä ei olisi. Väsymys ja stressi…

IMG_20141028_123445

 

Tuntuu niin väärältä valittaa turhasta kun kaikki on hyvin ja eletään aikaa kun saadaan rakentaa omaa unelmaa. Joku kuviossa kuitenkin tai ehkä vain kaikki yhteensä on sellaista, että en ole koskaan aikuisiällä tuntenut itseäni näin väsyneeksi. Vauva on nyt kolme kuukautta vanha mutta hän on oikein aurinkoinen ja helppo tapaus! Toki sitä miettii, että ehkä myös oma perspektiivi on vähän lähellä, sillä pidän normaalina herätä imettämään 3-6 kertaa yössä, käyttää keskimmäistä yöpissalla jossain vaiheessa ja muutenkin elää elämää täysin lasten rytmin kautta, vain heitä palvellen ja hoitaen. Kai sitä olisi helpompaakin elämää?

IMG_20141028_124359

 

Kommenteissa mainittiin lottovoitosta että päästään rakentamaan taloa ja sitä tämä tosiaan tuntuu olevan. Voitto lotossa jossa palkintona on oikeasti tuhannen asian kilpailutus, etsintä ja lopulta uupuminen. Mun mies on raksalla 6 päivänä viikossa ja aina 12-13 tuntia. Hän lähtee sinne aamulla kuudeksi ja yleensä menen seitsemän aikaan illalla hakemaan, että tule jo kotiin. Sen päälle hänellä on muitakin töitä joten omasta jaksamisesta on vaikea purnata kun kellään ei ole helppoa…

Mä olen kotona kolmen kanssa kaiken ajan mun vuorokaudestani ja äitiysloma-aika ei kyllä kolmannen kohdalla tunnu enää lomalta jossa sitä ensimmäisen tai toisen kanssa oli. Työleiri tämä on!

IMG_20141028_131341

Silti silloin kun arki painaa hartioita enemmän kuin takan alle tehtävä betonivalu, on sen pelastus pieni kaunis hetki ikuistettuna kameralle -Linnean pyörähdys uudessa mekossa tai raakasuklaat kauniisti aseteltuna lautasella. Niistä muutamista en luovu, vaikka välillä käy mielessä pelko siitä että mitä jos en enää näekään niitä kauniita hetkiä? Jos arjen kauneus katoaa väsymyksen taa, ihan niin kuin hölmistyminen illalla puhelimen kuvien selatessa…

Enkö tänäänkään kuvannut mitään?