Avainsana: perhe

Meillä oli ihana viikonloppu mökillä! Paikalla oli paljon perhettä ja sukua. Säiden puolesta on vaikea uskoa että nyt on vasta toukokuu. Hellettä riitti, lapset uivat yhtenään ja itsekin heitin talviturkin. Meillä kotona olisi kauhea määrä pakkaamista ja laittamista mutta urakka tuntuu niin isolta että on melkein vaikea aloittaa. Sellaisen askeleen tein kuitenkin loppuviikosta, että vuokrasin meille Pelican Self Storagesta 15m2:n varaston ja hain muuttolaatikoita. Päädyttiin loppujen lopuksi siihen, että otetaan varasto läheltä ja meidän varasto on tästä vanhalta ja uudelta kodilta muutaman kilometrin päässä Herttoniemessä. 15 neliöön saa mahtumaan hyvin kaikki meidän varastointia tarvitsevat kalusteet, tavarat ja vaatteet koko rakennusprojektin ajaksi. Sijainti näin lähellä on siitä hyvä että voin nyt täyttää varastoa hiljalleen koko kesäkuun ja aina jos jatkossa tulee tarvetta hakea jotain niin matka ei ole pitkä. 30 laatikkoa odottavat nyt pakkaajaansa… Ei ihan sitä hommaa mitä haluaisi viimeisillään tehdä. Toivon että voisin kääntää jotain aikamatkavipua ja olla jo meidän valmiiksi sisustetusta vuokrakolossa vastaanottamassa vauvaa niin että kaikki pienokaisen vaatteet ja tarvikkeet olisivat paikoillaan. Mutta mitä vielä, ne on edelleen etsimättä, pyykkäämättä ja pientavarahankinnat tekemättä! 

Viikonloppuna saadaan avaimet uuteen kotiin ja tekisi mieli muuttaa sinne vain oman repun kanssa ja jättää mies ja lapset tänne pakkaamaan. Tuntuu välillä että tuo toinen puolisko ei oikein ymmärrä sitä, että kohta viikot käy jo niin vähiin että jaksa liikkua yhtään mihinkään, ison perheen muutosta puhumattakaan :/ Kaikessa ihanuudessaan se, että mennään eteenpäin on aivan ihanaa mutta toki tulee hetkiä jolloin miettii et helkutti on tää taas sauma. Pesänrakennusaika on psykologisesti odottavalle äidille tärkeää valmistautumista ja rauhoittaa mieltä. Se että haluaa laittaa kodin kuntoon vauvaa varten on luonnollista ja onhan se totta, että mielummin nyt tekee alta pois asiat koska synnytyksen jälkeen sitä omaa aikaa on paljon vähemmän. Ei siinä vaiheessa enää kiinnosta pestä ikkunoita tai lähteä metsästämään kaupoista harsoja tai pieniä vaatteita jne. Nyt tuntuu siltä että tuo aika varastetaan multa enkä ole lainkaan valmis. Tai no jäähän mulle onneksi se heinäkuu kun tämän pitää olla tyhjä kesäkuun loppuun mennessä 🙂 Sitä vaan mielellään laittaisi jo nyt kun on sitä tarmoa.

Perheen kesken aikaa viettäessä huomaa että onnea on sisarukset joilla on samanikäisiä lapsia. Isommalla siskollani on tämä vaalea kaunis neitokainen vain 6 viikkoa Linneaa vanhempi ja pienten tyttöjen leikkejä on aina ihana seurata. Serkut ovat lapsille niin tärkeitä <3  Tytöt keräilivät kukkasia ja pojilla riitti touhuttavaa niin että desibelit raikui.

Sunnuntain ruokapöydässä meitä oli 13 henkeä ja syötiin helteestä huolimatta ulkona auringossa. Kuuma siinä tuli mutta pitkän talven jälkeen tää on juuri se mitä on ollut ikävä. Grilliruoka maistuu näin alkukesästä aivan taivaalliselle kun pääsee ensimmäisiä kertoja ruokailemaan ulkona!

Nyt arki ja velvollisuudet kutsuvat ja tänään suunnataan pankkiin. Jospa se riittäisi päivän pakollisiksi 😉 Oikein ihanaa ja lämmintä viikkoa! <3