Kategoriat
Yleinen

Raksarakas

IMG_20140925_101430

 

 

Gotta love comment box! Sieltä saa usein ihan loistavia ideoita kirjoittamiseen. Oon miettinyt paljon mitä kirjoittaisin aiheesta jota blogini vain sivuaa. Kaikki ovat varmasti huomanneet, että parisuhde tai mun puoliso ei ole mun blogissa missään pääroolissa vaan oikeastaan koko blogin päähenkilö olen minä ja muut kuten lapset ovat pienessä sivuroolissa, silloin tällöin kuvissa vilkkuen tai puhuessani aiheesta omasta näkökulmasta mihin äitiys vaikuttaa. Harvoin kannattaa sanoa, että ei ikinä mutta en usko että mun blogista tulee koskaan Anna&Sebastian tai sitten julkaisisin kysy Herra X:ltä postauksen tms. Eihän täällä herranjestas oo ollut edes kysy multa postauksia sillä en niitäkään koe ihan meikäläisen heiniksi… Mun omia uskomuksia kai mutta mun mielestä ei oo selvämpää ennustetta erosta kuin se, että tatuoidaan puolison nimi/sormukset ihoon tai se, että julkaistaan FB-seinää ja Instagramia myöten toiselle Hyvän yön toivotukset pusuhalein sängyn toiselle reunalle. Sorry maailman rakastuneimmat Nata & Junnigubbe 😀 Love u! 😉 Joten siis, blogia lukiessa en yhtään ihmettele, että Annan maailma näyttää erilaiselta sinne kuin tänne. Perspektiivi vain on eri!

IMG_20140925_095947

 

Talonrakentaminen ja lapsen saaminen ovat myöskin asioita joista varoitellaan sellaisina, että parisuhde kärsii. Muutos on aina kriisi oli se sitten hyvässä tai pahassa. Usein nuo kriisit ovat kuitenkin välttämättömiä jonkun asian kehittymiselle, kuten vaikkapa pitkälle ja onnistuneelle parisuhteelle. Olisi siis oikeastaan vähempään tyytymistä jos välttää jonkun pelottavan askeleen ottamista, sen uhalla että liitto epäonnistuisi sen seurauksena. Mitä jos ei, ja vauvavuoden ja talonrakennuksen jälkeen ollaan yhdessä, tiiviimpänä kuin koskaan? Ollaan opittu puolisosta vielä enemmän ja kaikkien vaikeidenkin asioiden jälkeen käännytään toisen puoleen eikä poispäin? Uskon että se riski kannattaa ottaa!

PhotoGrid_1411628191237

Tekstistä tai viimeistään sinisestä hammasharjasta on kuitenkin varmaan selvää, että joku könsikäs täällä asuu tai sitten mun toinen nimi on Neitsyt Maria. Tuo könsikäs ei vaan välitä tuon taivaallista some-maailmasta ja elää elämää sen perinteisen kanavan kautta mistä moni muu (eikä vähiten vaimo) saisi ottaa mallia. Taitaa olla poikkeus että joku ei oikeasti käytä instaa, facea ja whatsuppia. Siinä mielessä meidän elämä on täysin erilaista. Hän ei koskaan kuvaa ruokiaan, päivitä sijaintiaan tai nappaa naamakuvia. Harvoin edes kotikansioon saan houkuteltua poseeraamaan.

Lukijan kysymykseen siitä, että pelottaako mua että mun miehellä olisi pian sivusuhde kun yhteistä aikaa ei näytä olevan, on vaikea vastata. Tekisi mieli sanoa, että ei tietenkään sillä ollaan oltu yhdessä kymmenen vuotta ja edelleen kuljetaan kohti yhteisiä unelmia! Mutta toisaalta mä olen vain nainen, joka ei voi koskaan ymmärtää mitä miehet ajattelee. Toki hekin ovat yksilöitä mutta onhan tuo nyt selvää että miehet on ihan oma rotunsa ja kun kerran kromomilta XY puuttuu tuolta yksi väkänen toisin kuin XX:ltä niin ehkä he ovat vähän simppelimpiä otuksia kuin me naiset? 😀

Joten kyllä mä myönnän, yhteistä aikaa on kärpäsenpaskan verran, meidän lisäksi jaloissa pyörii kolme lasta, kaksi koiraa ja tissitkin on varattu vastasyntyneelle. Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka! Kaikesta haasteesta huolimatta tuntuu pirun hyvältä, että me tosiaan rakennetaan omakotitaloa ja ollaan jo tässä. Ollaan uskallettu heittäytyä ja mennä kokoajan eteenpäin. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että oon nauttinut myös koko matkasta.

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

IMG_71201

Kuva: Ossi Pietiläinen

Kategoriat
Yleinen

Kastepäivä ♡

IMG_20140908_183301

 

Sunnuntaina vietettiin meidän kuopuksen kastejuhlaa. Suku ja ystävät kerääntyivät yhteen Kallion kirkkoon meidän nykyisille kotikulmille kun odotettu päivä koitti. Ennen varsinaista tapahtumaa kotona ja juhlapaikalla riitti tehtävää. Onneksi olin ulkoistanut leivonnan eli tilasin ristiäistarjottavat valmiina. Viikunasalaattia lukuunottamatta ne teki Kahvila Muruseni, joka sijaitsee Helsingissä Malmilla. Kakkuja hakiessa kuvattiin muutama otos heille markkinointikäyttöön. Hauskoja kuvia, ja sen verran aamusta että ainoita joissa äiti ei ole ihan hiki päässä 😉

Anna_kaakkuja_08 Anna_kaakkuja_09 AnnasCakesDay_070914_IMG_0334 Anna_kaakkuja_11

 

Juhliin olin valinnut perinteisen vadelmakermakakun ja mangojuustokakun. Suolaiseen pöytään tuli kinkku- ja savulohipiirakka. Kaikki olivat aivan upeita ja täytyy kyllä tunnustaa, että en olisi mitenkään jaksanut leipoa näihin juhliin mitään itse vaikka rakastankin leipomista.

Muuton myötä meidän seurakunta vaihtui Kallioon ja ajateltiin pitää ristiäiset siellä, vaikka ei kumpikaan oltu käyty Kallion kirkossa sisällä aiemmin. Se on kuitenkin niin upea maamerkki, että olin ihan ihastunut näihin kuviin jotka äitini otti kamerallaan! Haluttiin myös, että meille jää mukava muisto tästä ajasta kun asutaan täällä. Muistetaan siis varmasti aina, että Amos kastettiin silloin kun rakennettiin taloa 🙂 Muiden lasten kaste ja meidän häät ollaan pidetty Kulosaaren kirkossa niin tästä tuli nyt ainoa poikkeus.

DSC_0804 DSC_0802

DSC_0801

DSC_0795 DSC_0793

DSC_0718

Nimihän meillä oli pojalle jo valmiina joten juhla oli meille nimenomaan kastejuhla, joka on sen päivän suurin merkitys. Poika nukkui lähes koko toimituksen ajan joten veljeni suoriutui loistavasti sylikummin tehtävästä. Kastekahvit pidettiin kirkon Vihreässä salissa jossa tunnelma oli tiivis ja iloinen. Oltiin kutsuttu juhlaan enemmän ystäviä kuin aiemmin! Nyt kun koti on pieni niin ei ole päästy pitämään pitkään aikaan kunnnon juhlia. Siksi oli mukava nähdä kaikki rakkaita yhtäaikaa <3

20140907_155130 20140907_155156 20140907_155211 20140907_155228 20140907_155335

20140907_162615

20140907_171647 IMG_20140907_204009 IMG_20140907_204359 IMG_20140908_121242 20140908_120527

Juhlat sujuivat hyvin ja niin nopeasti, että hyvä kun ehdin vieraita näkemään kun pojalla oli tietysti nälkä nukuttuaan kirkko-osuuden ajan. Toivottavasti viihtyivät 😀 Ilta avattiin kotona lahjoja ja huokaistiin kun pitkä viikko oli ohi.

Juuri nyt tuntuu siltä, että omat rahkeet ei riitä kaikkeen ja oon todella väsynyt. En ollut suunnitellut tätä postauksen loppuosaksi mutta on kai pakko myöntää että aikaa ei riitä enää niihin juttuihin jotka ovat ennen saaneet tuntitolkulla aikaa. Blogin kommentit laahaa perässä ja tunnen joka päivä siitä huonoa omaatuntoa mutta en siltikään ehdi vastaamaan 🙁 Nytkin oon tehnyt tätä postausta pojan ainoan pitkän unipätkän ajan ja kello on kohta kaksi 🙁 Oon silmät ristissä ja ihan poikki mutta en halua luovuttaa ennen viimeistä enterin painallusta, sillä olen yrittänyt postata nyt sunnuntai-illasta saakka, kuitenkaan siihen aikaa saamatta.

20140908_131018

Joten katsotaan millä aikataululla saan kirjoitettua uudestaan. Päivittäisiä kuulumisia voi seurata instagramista @annaliljeroos. Mutta nyt näin yönsyövereissä masentuneena jätän blogin hetkeksi nukkumaan. Katsotaan milloin aurinko nousee? Toivottavasti ei ennen kuin minä ehdin saamaan unenpäästä kiinni.

Postauksen mekko: MamaMia.fi

Ja ihanat ristiäistarjottavat: muruseni.fi

Kategoriat
Yleinen

Salin tunnelma ja tuoksu

IMG_20140816_195042

Heräsin aamulla tunnollisesti pyykkituvalle k.9 vartin torkahtamisen jälkeen kun olin imettänyt aamuseitsemästä saakka. Olin varannut edellisenä päivänä ensimmäisen vapaan vuoron kun pyykkikorit tursusivat puklupyykkiä ja yllättäen 5 hengen perheessä ei tarvitse pyykkikasaa kerätä montaa päivää. Aamu lähti siis tahmeasti liikkeelle sillä vasta puolenpäivän aikaan olin saanut koko urakan valmiiksi. Sen jälkeen onneksi mies lähti isompien lasten kanssa asioille ja leikkipuistoon ja minä jäin pienimmän kanssa syöttöpuuhiin ja hyvin ansaituille päiväunille. Nukuttiin oikein makeasti ja iltapäivällä mun veli tuli perheineen katsomaan vauvaa.

IMG_20140816_180105

Kun olin saanut kuitattua univelkaa ja muu perhe tuli kotiin niin huomasin, että olin ihan virkeänä odottamassa lauantai-iltaa. Tänään oli myös viimeinen päivä miehen isyyslomaa ja aloin nopeasti miettimään mitä keksisin. Sara on Itä-Suomessa, Jonna on ollut kipeänä jne. Tää on sellainen kotiäidin vitsaus, että sitä omaa aikaa on yhtäkkiä! Monesti on hankala plänätä etukäteen kun taas sopivia aukkoja että kaikki asiat on reilassa ilmaantuu ilman ennakkovaroituksia. Joka tapauksessa halusin tehdä jotain kun en ollut edes ulkoillut vielä koko päivänä!

PhotoGrid_1408220381936

 

Pikaisella kyselyllä tuli kartoitettua että kaikki kaverit olivat omissa hommissa tai pois kaupungista mutta en jäänyt kuitenkaan kotiin makaamaan. Vauva oli juuri nukahtanut tyytyväisenä syötön jälkeen niin puin hänet kaukaloon mukaan, täytin sheikkerin vedellä ja päätin suunnata salia kohtia ihan itsekseni. Jo autossa tuli ihan erihyvä fiilis…

IMG_20140816_191600

 

Nyt mietin heti, että toivottavasti joku ei siellä pahoita mieltään, kun kirjoitin itsensä hyväksymisestä ja siitä, että ei ole kiire mihinkään. Oon todellakin juuri sitä mieltä! En suunnannut salille treenaamaan verenmaku suussa tai tiukka laihdutus mielessä vaan halusin lähteä fiilistelemään paikkaan jossa oon viihtynyt lukuisia tunteja viime vuosien aikana. Nyt maha on poissa, enkä voi enää vahingoittaa pientä omalla treenaamisella. Noin viikolta 20 mullahan alkoi aina kivuliaat supistukset pariksi tunniksi kun olin treenannut. Keho ei pitänyt salitreenistä, tai edes lenkkeilystä. Vaikka treenatessa vointi saattoi olla hyvä, tulin sen jälkeen todella kipeäksi. Se teki treenaamisesta epämiellyttävää niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun olin huolissani vauvasta, ei mieli tehnyt edes salille.

IMG_20140816_190707

Päästessäni ulko-ovelle niin havahduin ovikoodiin mutta onneksi muistin sen ja sisäovella kortti toimi! Painelin sisään ja astelin suoraan nyrkkeilysaliin. Tuonne jossa on lukuisat salikuvat otettu, posetreenit vedetty tai jumpattu asiakkaiden kanssa kuntopiiriä. Koko salin tuoksu, valot, musiikki ja kaikki sai olon nostalgiseksi! Oon ollut viimeksi treenaamassa Sporttikujalla varmaan helmikuussa. Noin puolen vuoden tauko tuntuu ikuisuudelta, kun samalla tuntuu että ei olisi koskaan ollutkaan pois. Hiljaisena lauantai-iltana treenaajia oli varmaan kymmenkunta, joista noin 5 on ”salituttuja” jotka tervehti iloisesti. Yhdelle enemmän tutulle kerron, että vauva on kolme viikkoa ja oon salilla ekaa kertaa sen jälkeen. Kun sanon että on ollut ikävä sinne niin huomaan että liikutun melkein kyyneliin. En olisi arvannut että se voi saada mut herkistymään… Oli vaan niin hyvä olla takaisin!

20140816_190426 20140816_191336 20140816_191915

”Treeninä” olin ajatellut polkea vähän sitä polkupyörää jossa voi istua jalat eteenpäin ja niin teinkin. Poljin 20min ja sen jälkeen venyttelin ja vetreytin hartioita jumppakepillä. Lähinnä kai olin siellä sellaisena ”salirottana” joka enemmän seurustelee kuin treenaa mutta hyvä niin. Nautin ihan älyttömästi tuosta treenituokiosta ja sain kotiinviemisiksi mahdottoman hyvän fiiliksen! Mun saliseuralainen nukkui koko ajan onnellisena kopassa, kuin tietäen miten tärkeää on antaa äidille omaa aikaa ja miten suuri merkitys sillä oli mulle. Tän voimalla jaksaa taas öisiä imetysmaratoneja ja sitä että turautetaan sinapit juuri vaihdettuun kuivaan vaippaan.

20140816_191403

Oon viime aikoina varmaan hehkuttanut paljon monia asioita mun elämässä ja voi olla, että niistä saa jopa sellaisen ärsyttävän positiivisen kuvan, että elämä olisi vain ihania asioita. Niin se melkein onkin 😉 -mutta toki myös mulla on omat epävarmuuteni ja asiat jotka hiertää. Tuo raskausajan treeni (eli treenaamattomuus) on varmasti yksi iso sellainen. Mietin itsekin olisinko voinut tehdä jotain toisin ja tuliko se ”totaalistoppi” henkisistä vai fyysisistä syistä. Se kuitenkin aiheutti mulle sen, että en viihtynyt enää niin paljon mun ystävien kanssa. He ovat onneksi tosiystäviä jotka kestävän ajat jolloin joku hiertää, eivätkä hylkää. Sali on paikka jossa näen paljon kavereita sillä usein treenataan yhdessä! Sara, Jonna, Monna ja moni muu. Kun sali jäi pois oli yht’äkkiä yhteisiä aikoja paljon vähemmän ja omat ajatukset siirtyi lapsentuloon, siinä missä muiden elämä jatkoi pyörimistä treenin, fitnessin ja liikkuvan elämäntavan parissa. Oli jumppaa kimpassa, suppailua tai vaikkapa illanistujaisia. Moni oli sellaista johon ei soveltunut möhömahan kanssa ja se eristi muista.

Huonona esimerkkinä on varmasti tämä ilta, kun päädyin treenaamaan yksin mutta sitä se ei ollut. Sain oikeasti ystäviltä paljon kannustusta ja tiedän että kun aikataulussa on enemmän kuin vartti varoitusaikaa niin pääsen myös heidän kanssaan salille. Koko salillakäymisellä on treenin lisäksi ihan huikean sosiaalinen merkitys omalla kohdallani ja sen huomaa vasta kun se on poissa. Paljon naurua, hyvää mieltä ja onnistumisia! Ne illat kun ulkona sataa ja sitä katsoo salin lämmöstä ikkunasta. Kun on töissä ja treenaa putkeen kolmen asiakkaan kanssa ja jokainen heistä on sulle tärkeä. Saa annettu palan itsestään ja motivoitua muita. Ja sen päälle ne omat treenit joissa hauis pullistuu, bongaa uuden suonen tai kyykky joka tuntuu kevyeltä entisillä ennätyspainoilla. Ne hetket on kultaisia!

IMG_20131230_220851 IMG_20130725_152919 IMG_20130724_233300 PhotoGrid_1380566964960 IMG_20130930_204300 IMG_20130930_205512 IMG_20130531_220005 IMG_20130523_194715 IMG_20130825_234745 IMG_20130825_233231 IMG_20130822_174606 IMG_20130822_175202 IMG_20130822_175405 IMG_20130730_221031 IMG_20130724_090927 IMG_20130724_124753

Pahoittelen vanhoja kuvien spämmäystä mutta muistelot veivät mennessään! Siitä tulikin mieleen, että Too big to be me:llä on historiaa jo 2v ja 8 kuukauden ajalta. Se on viimeistä puolta vuotta lukuunottamatta painottunut hyvin vahvasti liikuntaan ja mielestäni koko ajalta hyvinvointiin. Olette varmasti jo jostain blogista bonganneet, että tulevana syksynä palkitaan ensimmäistä kertaa ansioituneimmat treeni- ja hyvinvointiblogit Sport & Wellness Blog Awardseilla. Kategorioita on siis kaksi: liikunta ja hyvinvointi.

SWBA_Tunnus_KT_APN

Jos siis koet että olet löytänyt täältä innostusta urheiluun tai kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin niin myös mun blogille voi käydä antamassa äänensä tuosta linkistä 🙂 Toki muitakin voi äänestää kuten vaikkapa jotain yllämainituista ystävistäni! =)

Voittajat julkistetaan I Love Me -messujen näytöslavalla lauantaina 18.10.2014. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan 3 kpl Silja Linen Tukholman-risteilyjä. Palkinnot arvotaan 1.10.2014.

Voidaan hyvin! Ja tästä se taas lähtee! 🙂 Oon niin fiiliksissä! Kohta saa taas jumppaa niin et pala pumppaa! Ihan parasta!

IMG_20130705_225603

20140816_194839