Blogilounaita ikävä
Mulla piti olla tänään yksi työjuttu, joka peruuntui ja mulla jäi kalenteriin aikaa kun olin jo lähtenyt liikenteeseen. Mun piti kokeilemaan sellaista hiushoitoa mutta se siirtyi ensi viikkoon sairastapauksen vuoksi, mikä ei toki haitannut meikäläistäkään sillä olen itsekin ihan kamalassa köhässä. Kun olin kuitenkin varautunut raivaamalla aikaa kalenterista, niin ajattelin sitten istahtaa Fazer Cafen lounaalle tekemään muita hommia.
Olen pyöritellyt ajatusta työnhausta mutta nyt kesää vasten se on vähän hankala idea sillä nopean aloittamisen uhka on lastenhoidollisesti vaikea tilanne. Voi siis olla, että en vielä etsi aktiivisesti päivätyötä omalta alalta vaikka sellainen kiinnostaa kovasti.
Nyt työnhakua pohtiessa olen myös huomannut ajattelevani paljon sitä, että bloggaaminen on ollut mulle merkittävä työ vaikka en ole sitä koskaan mieltänyt sellaiseksi. Olen ajatellut että bloggailen korkeintaan ”puoli”ammattilaisesti jos niin voi sanoa, vaikka onhan blogi mahdollistanut mulle paljon vuosien aikana. Huomaan myös miettiväni sitä, että olen tottunut jo pitkään tekemään omat aikatauluni ja pidän siitä. Voisiko olla, että päivätyö toisen firmassa tuntuisikin vieraalta? Mitä jos huomaan haluavani palata takaisin täysipäiväiseen bloggaamiseen ja panostaa tähän entistä enemmän? Olen selkeästi risteyskohdassa, jossa pohdin minkä suunnan valitsen seuraavaksi ja se jännittää.
Blogityö ja sosiaalisen median työ jota teen tämän lisäksi on siitä niin ihanaa, että se kulkee mukanani minne vain. Pääsen tuottamaan luovaa sisältöä ja tekemään siitä omannäköistäni. Kun katson työpaikkailmoituksia tai keskustelen ystäväni kanssa, joka tekee rankkaa vuorotyötä niin pohdin, että olenko ollut unelmaduunissani jo kaiken tämän ajan? Enkö osaa arvostaa sitä mitä minulla jo on vai onko kutina totta, että edessä on jotain enemmän.
