Kategoriat
Yleinen

Sokerisumussa

IMG_20150320_222252

 

Kello on vähän jälkeen kymmenen illalla ja oon ihan valmis sänkyyn mutta halusin silti kirjoittaa teille muutaman sanan. Tää viikko on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa tämän syömisen osalta… Kirjoitin edellisen postauksen niin innoissaan mutta kuitenkin vähän korvat luimussa ja epäillen itseäni. Oon niin monta kertaa yrittänyt onnistua tämän edellisen synnytyksen jälkeen mutta en oo mitenkään päässyt vauhtiin. Tiedän että oon kovassa sokerikoukussa ja se on sellainen himo jota on vaikea selittää mutta ehkä moni tietää tunteen. Kun treenasin aktiivisesti ja söin terveellisesti niin se oli poissa! Toki mulle maistui jäätelö tai hyvä jälkiruoka, mutta ei ollenkaan samalla tavalla tehnyt mieli tai ollut tarvetta.

IMG_20150320_101716

 

Mun kirjoituksen jälkeen mulle kävi juuri niin kuin pelkäsin. Oli keskiviikko ja illalla mua harmitti yks sun toinen asia ja tulin kaapille ja söin sieltä leivontasuklaata. Mun mies todisti tätä surkeaakin surkeampaa tapahtumaa ja ei voinut ymmärtää että jos tavoite on A->B niin miksi en tee niin, vaan hypin A:n kohdalla tasajalkaa ja jatkan vanhoja tapojani. Kaikista huvittavinta tuossa tapahtumassa oli se, että ois mulle sanottu ihan mitä tahansa niin olisin loukkaantunut kuten arvattavasti teinkin. Ilta ja yö meni kierittyä itsesäälissä jossa voivottelin kyynel silmäkulmassa. Mietin ummet ja lammet tätä syömisasiaa ja sitä miksi nyt kaikki on toisin.

IMG_20150319_122236

 

Torstaina tuo romahdus oli historiaa ja olin vienyt henkisen päätöksen aivan eri asteelle. Mä tarvitsin sen romahduksen, että pysyn sanojeni takana, minun omien sanojeni. Mä en halua kuunnella miehen murinoita siitä että miksi en pysy päätöksessäni jos sellaisen teen. Mies oli vielä sanonut että ainoa jota mun paino häiritsee olen minä itse -että mistään miellyttämisenhalusta tässä projektissa ei ole kyse. Mun intressit on ihan totisesti siinä, että tällä hetkellä voin huonosti niin henkisesti kuin fyysisesti. Polvia särkee, on hankala liikkua jne.

Sen mitä edellisen päivän suklaansyönnistä ymmärsin, oli se että se sokerinhimo on vahva ja jos sitä ruokkii niin siitä ei pääse eroon lainkaan. Otin aseeksi sen, että pidän ateriavälit mahdollisimman lyhyinä (2-3h) ja syön vaikka ylimääräisen ruoka-annoksen tai rahkan jossain välissä jos tulee paha tilanne. Ja sehän tuli! Illalla kun oltiin syöty koko porukka niin meni noin puoli tuntia niin tuli sellainen olo, että nyt kaipais jotain makeaa. Kerroin tuosta miehelle ja oli hyvä saada puhua siitä tunteesta mikä tuli. Mulla ihan sohvalla istuessa tuli sellainen hermostunut olo että nyt sitä suklaata, tai banaani tai jotain. Kunhan nyt ruoan päälle jotain! Mun ateria oli ollut perunaa, tonnikalaa, porkkanoita, öljyä ja kaksi ruisleipää päällisineen. Ihan kunnon ateria siis!

IMG_20150319_181746
tämä

IMG_20150320_132744 IMG_20150320_221112

Tää voi kuulostaa nyt ihan hölmöltä mutta niin se vaan syntyi: tietoinen päätös. Mä tein se viimeksi kun lähdin tiputtamaan mammakiloja ja sen jälkeen homma luisti aivan eri suksilla kuin aiemmin, jolloin olin myöskin aina iltaan mennesssä unohtanut päätökseni. Tuon kolme vuotta vanhan postaksen pääsee lukemaan täältä: Tietoinen päätös.

Nyt perjantaina oon ollut rentoutunut ja hyvillä mielin. Kävin koirien kanssa lenkillä ja oon syönyt säännöllisesti ja terveellisesti. Vasta siis kaksi hyvää päivää takana mutta tunnen jo miten se helpottaa. Se järkyttävä sokerisumu jossa mun ajatukset on olleet niin pitkään. Tiesin, että se väsynyt ja masenteluun taipuvainen mieli ei ole minun tai, että en ainakaan halua tehdä siitä pysyvästi minua. Nautin niin paljon enemmän elämästä silloin kun tykkään myös omasta vartalostani. Tää tunne, kun on ollut jo siellä ja taas karannut näin paljon ylipainoiseksi on aika karu. Silloin tietää miltä maistuu elämä aidan toisella puolen mutta on jostain syystä kaivanut itsensä takaisin kuoppaan -kuin haudannut elävältä. Miksi? Sen kun tietäisi miksi…

IMG_20150314_125827

 

Mutta mä muistan sen tunteen ja haluan sen takaisin. Löysin vielä hauskan kuvan mun toisesta vanhasta kirjoituksesta (Miten muutos tapahtuu?) jota voin nyt ihmetellen lukea. Minäkö olin noin itsevarma ja iloinen? Ja vielä pohdin että tuskin enää palaan pulleimpiin mittoihini. Käykää lukemassa, on tosi hauska kirjoitus ja loistavat kuvat!

Minä ainakin ikävöin mun vanhaa lempiharrastustani: posettelua ja hauisten pullistelua 😉 Ihan parasta! Ja itseni vuoksi lähden nyt liikkumaan kohti parempaa kuntoa.

haba

 

Aurinkoista kevättä kaikille ja tehkää päätös myös, jos muutos on se mitä kaipaatte!

Kategoriat
Yleinen

Hylkeestä kissaksi, kiitos

SAMSUNG CSC

Moni mua Instagramissa seuraava tietääkin, että mulla on ollut ilmassa hieman jo keveämmän kevään tuntua. Jauhan varmaan joka postauksessa samaa mutta kun muutto on nyt takana niin tuntuu että vasta jälkikäteen tajuan miten ahtaalla ollaan oltu raksa-aika. Siihen päälle omalla kohdallani 7kk vauvan hoitaminen, hormonit ja imetys niin sopppa on selvä. En oo jaksanut enää hoitaa itseäni! Oon tuskastellut omaa oloani varmasti joka päivä mutta se muutos on ollut silti liikaa tehtäväksi. En oo kyennyt muuttamaan tapojani ja laihduttamaan, en edes maltillisesti. Joka päivä oon antanut periksi mieliteoille ja niitähän riittää kun on sokerikoukussa. Jos ei nyt jotain makeaa niin paljon kunnon ruokaa ja leipää päälle. Syömisesssä on ollut kadoksissa rytmi ja annoskoko. Pitkiä välejä, liian suuria kerta-annoksia ja makroissa tietysti paljon hiilaria ja vääränlaista rasvaa. Niistä on rakennusajan ruokavalio tehty!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Jotain pientä on kuitenkin muuttunut! Kun kamala stressi ja taakka harteilta on tippunut niin olen huomannut, että nyt haluan jo etsiä itseni takaisin. En halunnut lähteä soitellen sotaan ja kirjoittaa hurjaa nyt alkaa dieetti-postausta vaan tehdä niitä muutoksia arkeen askel kerrallaan. Vähän aamupuuroa, silloin tällöin lenkkeilyä, enemmän ystäviä ja pitkän tauon jälkee paluu salille.

SAMSUNG CSC 11015424_10153096460155351_951918876_n

20150317_161728

 

Viime viikko meni ruokailun osalta jo paljon paremmin ja söin puhdasta ruokaa viikolla ihan hyvällä menestyksellä ja sen suuremmin herkuttelematta. Viikonloppuna juhlittiin mieheni syntymäpäiviä ja kun annoin paholaiselle pikkusormen niin se vei koko käden. Tuli nimittäin aika monta minttusuklaaruutua tuhottua kahden päivän aikana ja siitähän se migreenin pukkas! Eilen olo oli jo niin kehno, että illalla lähti puhelua tuttuun suuntaan eli Mikolle joka on mun ystävä ja aiemmin auttanut mua treeni- ja ruokavaliorintamalla. En oo omin neuvoin jotenkin päässyt tässä suossa kovinkaan pitkälle joten koen että on aika pyytää apua muilta, jotta saan tämän sokerikierteen katkaistua. Tämä tyttö alkaa takaisin ruokavaliolle!

20150317_162718 20150317_161709 20150317_161708

 

Fitnessinnostuksen vaihduttua fitnessähkyyn on kansa monta mieltä ruokavalioista ja valmennuksista. En silti aio perustella omaa valintaani, sillä oon sen verran kypsänä näihin makkaroihin että tiedän et tää lusmuilu ei muuten lopu ikinä. Mitään vikaahan ei tässäkään kropassa olisi, jos nyt vain tykkää vararenkaista mutta kun ei. Ei oo mun juttu!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Kengät: Merrell / Capra (saatu blogin kautta)

SAMSUNG CSC

Tällä hetkellä oma fiilis on pelonsekainen mutta kuitenkin jotenkin valmistautunut ja innostunut. Pahin pelko on että en pysy ruokavaliolla päivääkään ja syön iltapalaksi levyn suklaata ja katoan karkkimaahan. Miten noloa ja inhottavaa on sitten taas päivittää blogiin, et mä muutin sittenkin mieleni ja jäänkin pulleroksi vaikka se tekee mut onnettomaksi.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Vaan kun itseä vatuttaa ja kropassa ei viihdy, niin ei se auta kuin yrittää. Vaikka sen sadannen kerran! 🙂

SAMSUNG CSC

Kategoriat
Yleinen

Pitää tulla kauas näkeäkseen lähelle

SAMSUNG CSC

Kun kirjoitin kuun alussa sitä kertauspostausta vuodesta 2014 niin tulin lueskelleeksi paljon mun viime vuotisia kirjoituksia. Otsikot olivat niinkin valoisia kuin Yksinäisyys, Ihmisraunio, Jaksamista on vaikea feikata, Vuosituhannen väsymys ja lista jatkuu… Mulle tuli niistä ihan hirveä olo ja monta päivää meni sitten pohtiessa kaikkea sitä mitä oon vuoden aikana käynyt läpi ja ennen kaikkea miksi. Tuntuu niin vaikealta myöntää mutta ihan rehellisesti sanottuna koko viime vuoden paskin juttu omalla kohdallani on niinkin pinnallista kuin tuo paino. Sen suhteen mä luovutin. Luovutin, luovutin, luovutin. En enää jaksanut välittää.

Syyt sen tastalle miksi ollaan tässä pisteessä on mulle itsellekin vähän auki. Ensisijaisesti syytän itseäni. Olen laiska, en osaa syödä oikein, oikeaa ihmiskunnan pohjasakkaa. Sellaisia ne herkästi lihovat ihmiset on. Välillä mietin olenko uhri. Ehkä niissä kilpirauhasarvoissa on jotain häikkää, jojo-laihdutuksen myötä hormonitasapaino on sekaisin ja raskaus oli sille viimeinen niitti? Ehkä asia ei ollutkaan minun käsissäni ja olin altis kerryttämään kiloja? Enpä usko.

 

Mutta sen tiedän, että elämänilon se kyllä tappaa kun ei tykkää omasta kropasta. Se tekee olosta siedettävän kun tietää että on sisältä hyvä tyyppi mut perskule kun sekään ei aina auta! Ne kerrat kun takapuoli ottaa kiinni lentokoneen käsinojiin tai huomaa et masu makaa söpösti reisien päällä, ei ole mieltäylentäviä. Silloin sitä miettii, et miksi hitossa en muuta tapoja kun niin häiritsee? Niin miksi?

Oli aika kun kirjoitin tällaisen tekstin (Vuosien wrap up) ja nyt kun luin tämän kohdan niin toivoisin et näkisitte mun ilmeen. Nimittäin jos häpeällä olisi kasvot niin ne on tässä ja nyt.

”Nyt kun katson itseäni peilistä niin olen aikalailla samankokoinen kuin ennen lapsia. Voi olla et olin joskus pienempikin mutta lihaksia mulla ei ollut tämänkään vertaa. Välillä tulee niin sokeaksi omalle muutokselle, etenkin kun ne tavoitteet on tänä päivänä kilpaurheilussa, eikä vain siinä että olisin vain tällainen ja jatkaisin elämääni tästä. Oon niin perhanan onnellinen mun muutoksesta ja siitä, että vaikka ajatus tuntui ylivoimaiselta päästä fittiin kuntoon, niin jaksoin jatkaa! Työ tekijäänsä kiittää ja se kiitos on tässä parasta. Kiitoksen arvoista on myös se, että en koskaan ajatellut kun aloitin laihdutusblogini, että mun tarina voisi tsempata niin monta muuta ihmistä tässä samalla, ihan kuin kaupan päälle! <3 Olen todella kiitollinen kaikesta vertaistuesta ja siitä miten olette jaksaneet tsempata mua jatkamaan. En ole ollut päivääkään yksin tässä. Kiitos <3

Joten pahoittelen sitä, et laitan aina miljoonaa kuvaa itsestäni, posettelen ja omahyväisenä suutelen hauiksiani. Mä voin hyvin ja siksi hymyilen! Rakastan tätä elämäntapaa ja joka ikistä päivää.”

IMG_20130730_220437

 

Mitäpä tuohon nyt voisi sanoa? Surullista, kovin surullista. Tällä hetkellä olen harvoin jotenkin täysin onnellinen ja iloinen, nauttisin tästä nykyisestä elämäntavasta, saatika suutelen hauiksiani. Sen sijaan masennun herkästi, olen epäsosiaalinen, epävarma, en hoida itseäni ja elän elämää vahvasti lasten kautta, sillä he toki tuovat iloa omasta koostani riippumatta.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

 

Mutta onneksi jokaisella pilvellä on hopeareunus ja se on tämänkin postauksen pointti. Tällä hetkellä tuntuu, että näen vihdoin tunnelin päässä hieman valoa. En suostu olemaan uhri tai vartaloni vanki joka ei tuo minulle mielihyvää. Ansaitsen parempaa ja niin kurjaa kuin se onkin, niin vain itse pystyn muuttamaan elämäni suunnan ja muokkaamaan kehostani sellaisen jossa viihdyn.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Joten itseäni lainatakseni: Työ tekijäänsä kiittää! Tässä ois pienet talkoot edessä.
SAMSUNG CSC