Avainsana: ulkoilu

Oulun viimeiset

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 10.6.2014
11 kommenttia artikkeliin Oulun viimeiset

Eilen vietettiin Oulussa viimeistä päivää. Oon huomannut että nyt kun en enää asu kaupungissa niin osaan nauttia siitä eri tavalla. Viime vierailulla käytiin hallissa lohisopalla ja uitiin Edenissä. Tällä reissulla löysin itseni Nallikarista ja esittelemästä lapsille Vauhtipuistoa. Oulu tourism -jos voisi jopa sanoa!

Aavistuksen mulla saattoi olla oma lehmä ojassa kun tultiin Vauhtipuistoon päivää viettämään, sillä puistosta löytyi todella mukana työntekijätäti 😉 Meidän lapsille selitys pienestä Linnanmäestä oli osuva ja molemmat kiljuivat onnessaan tuolla. Uskon että kohderyhmänä alle kouluikäisille muksuille Vauhtipuisto uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.

Linnanmäellä pituusraja rajoitti aika paljon laitteita Linnean kohdalta mutta Vauhtipuistossa neiti tuntui viihtyvän. Myös pienemmässä ympäristössä oli helppo antaa lasten seikkailla vapaammin ja itse ehdin jopa kahvit hörpätä niin että kaksikko ei karannut kauas. Laitteista lasten suosikkeja oli ehkä Piste-Pirkko eli leppäkerttukaruselli ja Taika-Karuselli. Eliel tykkäsi kovasti ohjattavista jutuista kuten Pikkupaatit (kauko-ohjattavat veneet) sekä Sähköautot, joilla pystyi itse ajamaan (isommat Lokariautot joista kuva alla oli kuulema vähän pelottava). Linnea viihtyi hyvin myös pienissä leikkimökeissä joissa jokaisessa oli joku teema.

Leikkien lisäksi juotiin mehut Vauhtipuiston kahvilassa, jossa myytiin kaikenlaisia lapsuudestakin tuttuja karkkeja kuten tuubipurkkaa ja tikkareita joita kastetaan kirpeään jauhopussiin. Täytyy myöntää että ikävä tulee myös tuota puistotätiä, mutta oon onnellinen että mulla on taas Oulussa joku ystävä joka odottaa. Tuntuu että kaikki siellä asuneet on muuttaneet pois tai ei olla vain pidetty yhteyttä. Marin kanssa on ollut upea tutustua blogin kautta ja ihan harmittaa että asutaan näin kaukana toisistamme! Kiitokset myös Marin pomolle lippujen blogisponssista!

Lauantailounaan kuvat on mulla myöskin laittamatta. Sitä nautittiin ihanan aurinkoisessa säässä meidän terassilla suvun kesken. Ruokailijoita riitti kun suku oli kokoontunut Ouluun väitöstä juhlimaan.

Aterian kruunasi lasten leipoma hedelmäkakku jonka sisällä oli karamellisoitua säilykepersikkaa. Kuulema supernopea ja kekseliäs resepti. Hyvää se kyllä oli!

Eilen illalla lennettiin kotiin ja täällä odottaa taas tämä työleiri. Matka oli onnistunut ja olin yllättynyt siitä miten hyvin jaksoin raskaudesta huolimatta matkustaa. Lennot meni hyvin ja täytyy kyllä kehaista että pärjään aika hyvin noiden muksujen kanssa! Ehkä mulla on sittenkin joku suurperheen mammageeni, sillä nautin joka hetkestä lasten seurassa. Ihanaa oli myös tulla kotiin kun täällä odotti oma könsikäs ja koirat.

Tällä viikolla on edessä hurja määrä pakkaamista ja ehkäpä jo ensi viikolla aloitetaan muuttoroudaus varastoon ja uuteen asuntoon. Sen jälkeen olisi juhannusreissu ei niinkään kauas kuin 400 kilometrin päähän Kesälahdelle appivanhempien uudelle mökille. Meidän lapset lähtee sinne heidän matkassa jo edeltä että saadaan muuttaa rauhassa joten pakkohan ne on sieltä hakea. Laskettuun aikaan on vielä reilu 5 viikkoa silloin joten kai sitä uskaltaa vielä tuon reissun tehdä. Sen jälkeen kyllä linnoittaudun vain kotiin odottamaan enkä jaksa matkustaa enää mihinkään!

Ehkä mieltä rauhottaisi jos katsoisi vielä mökiltä lähimmän synnytyssairaalan. Osaako joku lukija sanoa?

Nyt poksutaan viikolle 34. Hurrrjaa! Ja hurjan ihanaa! Öitä!

Avainsanat Elämäntyyli, perhe, raskaus, reissussa, ruokakuvia, ulkoilu, Yleinen

Yleinen

Jännittää

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 6.6.2014
16 kommenttia artikkeliin Jännittää

Tänään on todella jännittävä päivä! Mun isosiskoni väitöstilaisuus alkaa puoleltapäivin ja mennään kaikki kuuntelemaan sitä. Oon niin ylpeä siskosta että hän on saanut väitöskirjan valmiiksi ja uskon että tilaisuus menee oikein hienosti! Sen jälkeen meillä on kahvit ja illalla karonkka. Vuosien työ päättyy juhlaan!

Oulussa yksi asia mitä kaipaan eniten on meri ja vanhempieni kotitalon ranta. Kun on saanut kasvaa näin upeissa maisemissa niin sydän on juurtunut merenrantahietikkoon ja siihen voimakkaaseen tuuleen joka usein puhaltaa mereltä. Nyt kun rakennetaan omakotitaloa Helsingin itäisimpään kolkkaan, kauas merenrannasta ja pienelle postimerkinkokoiselle tontille niin ymmärrän että meillä oli lapsena asiat eri tavalla. Olen ollut etuoikeutettu ja olen toki vieläkin. Minä ja sisarukseni ollaan saatu kasvaa ihanassa ja kaiken lisäksi rakastavassa kodissa, suuressa perheessä. Haluaisin siirtää saman lapsilleni ja aion tehdä töitä sen eteen monella elämänalalla, en vain koulutuksen suhteen vain myös sen että parisuhdetta vaalitaan. Olen kuullut sanonnan, että pitkän suhteen salaisuus on se, että se tunne että ei rakasta toista ei iske molemmille yhtäaikaa. Mitä te olette mieltä, jotka ovat olleet kauan yhdessä?

Olen ihminen joka tuntee ja pohtii syvästi asioita. Joskus tuntuu että pakahdun tunteeseen kun se on niin voimakas. Voimakkaat tunteet näen joskus väreinä tai mielleyhtyminä joita on vaikea selittää. Iltaisin kun menen nukkumaan niin saatan tuntea miten katson itseäni eri tasolta missä kehoni fyysisesti makaa. Se tila tulee aivan unen rajamailla tai ehkä se on jo sitä. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt että olen puheliaisuudesta ja ehkä jopa vastakohtaisesta ensivaikutelmasta huolimatta herkkä. Aistin paljon asioita ihmisistä ja elän tunteella. En pysty toimimaan tunnettani kohtaan toisin ja jos koen kokevani vääryyttä niin en pysty unohtamaan sitä helpolla. En vaikka väittäisin toisin.

En tiedä menikö tuo nyt jo yli hilseen ja jos meni niin jättäkää omaan arvoonsa. Hullu mikä hullu ja värejä näen tässäkin! 😉 Nimittäin valko-punaista raitaa. Kellohelmaisen mekon toinen väri jäi kummittelemaan niin että se oli haettava kaupasta kotiin. Perusteluna tälle toimi se, että kyseessä ei ole oikeasti raskausvaate eli vaate tulee pitkäaikaiseen käyttöön kun on tavallista mallistoa. Voi olla että laitan tämän huomenna tuonne päivätilaisuuteen. Kun sanon näyttäväni siinä pyöreältä polka-karamellilta niin en paljon valehtele!

Siinä sitten Seppälän löytö mun iltajuhlan mekoksi! Kivi vierähti sydämeltä kun Oulun keskusta osoittautui tällaiseksi pelastukseksi. Olen helpottunut ja tyytyväinen. Itse asiassa Seppälästä löysin kolme sovitettavaa pitkää tummaa juhlapukua, mikä on enemmän kuin Helsingistä yhteensä! Ihan napakymppi se ei mun päällä ole, mutta menköön! Tässä tilassa on hankala löytää mitään mikä hipoisi täydellisyyttä 😉 Onneksi juhlien keskipiste on joku ihan muu kuin minä ja maha. Se pysyköön täällä blogissa =)

Aurinkoista viikonloppua! <3

Ps. Olisko aina kiva jos kuvat olisi hyvälaatuisia järkkärikuvia? Olis! Kiitos mammalle kameran lainasta.

Avainsanat Elämäntyyli, Muoti, perhe, pohdintaa, ulkoilu, vaatteet, Yleinen

Yleinen

Pakkaamista paossa

Kirjoittaja Kirjoittanut Anna Liljeroos
Julkaisupäivämäärä 26.5.2014
2 kommenttia artikkeliin Pakkaamista paossa

Meillä oli ihana viikonloppu mökillä! Paikalla oli paljon perhettä ja sukua. Säiden puolesta on vaikea uskoa että nyt on vasta toukokuu. Hellettä riitti, lapset uivat yhtenään ja itsekin heitin talviturkin. Meillä kotona olisi kauhea määrä pakkaamista ja laittamista mutta urakka tuntuu niin isolta että on melkein vaikea aloittaa. Sellaisen askeleen tein kuitenkin loppuviikosta, että vuokrasin meille Pelican Self Storagesta 15m2:n varaston ja hain muuttolaatikoita. Päädyttiin loppujen lopuksi siihen, että otetaan varasto läheltä ja meidän varasto on tästä vanhalta ja uudelta kodilta muutaman kilometrin päässä Herttoniemessä. 15 neliöön saa mahtumaan hyvin kaikki meidän varastointia tarvitsevat kalusteet, tavarat ja vaatteet koko rakennusprojektin ajaksi. Sijainti näin lähellä on siitä hyvä että voin nyt täyttää varastoa hiljalleen koko kesäkuun ja aina jos jatkossa tulee tarvetta hakea jotain niin matka ei ole pitkä. 30 laatikkoa odottavat nyt pakkaajaansa… Ei ihan sitä hommaa mitä haluaisi viimeisillään tehdä. Toivon että voisin kääntää jotain aikamatkavipua ja olla jo meidän valmiiksi sisustetusta vuokrakolossa vastaanottamassa vauvaa niin että kaikki pienokaisen vaatteet ja tarvikkeet olisivat paikoillaan. Mutta mitä vielä, ne on edelleen etsimättä, pyykkäämättä ja pientavarahankinnat tekemättä!

Viikonloppuna saadaan avaimet uuteen kotiin ja tekisi mieli muuttaa sinne vain oman repun kanssa ja jättää mies ja lapset tänne pakkaamaan. Tuntuu välillä että tuo toinen puolisko ei oikein ymmärrä sitä, että kohta viikot käy jo niin vähiin että jaksa liikkua yhtään mihinkään, ison perheen muutosta puhumattakaan :/ Kaikessa ihanuudessaan se, että mennään eteenpäin on aivan ihanaa mutta toki tulee hetkiä jolloin miettii et helkutti on tää taas sauma. Pesänrakennusaika on psykologisesti odottavalle äidille tärkeää valmistautumista ja rauhoittaa mieltä. Se että haluaa laittaa kodin kuntoon vauvaa varten on luonnollista ja onhan se totta, että mielummin nyt tekee alta pois asiat koska synnytyksen jälkeen sitä omaa aikaa on paljon vähemmän. Ei siinä vaiheessa enää kiinnosta pestä ikkunoita tai lähteä metsästämään kaupoista harsoja tai pieniä vaatteita jne. Nyt tuntuu siltä että tuo aika varastetaan multa enkä ole lainkaan valmis. Tai no jäähän mulle onneksi se heinäkuu kun tämän pitää olla tyhjä kesäkuun loppuun mennessä 🙂 Sitä vaan mielellään laittaisi jo nyt kun on sitä tarmoa.

Perheen kesken aikaa viettäessä huomaa että onnea on sisarukset joilla on samanikäisiä lapsia. Isommalla siskollani on tämä vaalea kaunis neitokainen vain 6 viikkoa Linneaa vanhempi ja pienten tyttöjen leikkejä on aina ihana seurata. Serkut ovat lapsille niin tärkeitä <3 Tytöt keräilivät kukkasia ja pojilla riitti touhuttavaa niin että desibelit raikui.

Sunnuntain ruokapöydässä meitä oli 13 henkeä ja syötiin helteestä huolimatta ulkona auringossa. Kuuma siinä tuli mutta pitkän talven jälkeen tää on juuri se mitä on ollut ikävä. Grilliruoka maistuu näin alkukesästä aivan taivaalliselle kun pääsee ensimmäisiä kertoja ruokailemaan ulkona!