Kategoriat
Yleinen

Ankara vai armollinen

SAMSUNG CSC

Pääsiäinen tuli tänä vuonna nopeammin kuin koskaan. Viikot vierii ihan mahdotonta vauhtia juuri nyt ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, on mennyt jo viikko edellisestä postauksesta. Me vietettiin koko pääsiäisloma ihan kotosalla ja joka päivälle riitti vieraita. Molemmat siskoni tulivat lastensa kanssa kylään, sillä myös lapset ovat odottaneet että pääsevät Elielin ja Linnean uuteen kotiin yökylään. Lauantaina juhlittiin myös tänään seitsemän vuotta täyttävää esikoista lasten juhlien merkeissä. Voisi siis sanoa melkoista menoa oli meidän pääsiäispyhät!

IMG_20150403_141312

SAMSUNG CSC
seitsemän

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Tarjolla oli kinkku- ja kasvispiirakkaa sekä mm. erilaisia kakkuja. Elielin toiveesta kakun teema oli Minecraft joka ei tilauskakkuna ollut ihan sellainen kuin toivottiin mutta Sara riensi apuun ja teki meille siihen sokerimassasta hienot koristeet ja pelasti tilanteen niin, että teemakin selvisi ensi vilkaisulla niille jotka tietää pelin. Aikuisempaan makuun oli tuollainen sektorikakku jossa oli erilaisia juustokakkuja sekä terveellisempään kategoriaan GreenStreetiltä tilattu minttusuklaa raakakakku. Se on mun oma henkilökohtainen lemppari ja olinkin innoissani mahdollisuudesta että heiltä voi pääkaupunkiseudulla tilata kokonaisen kakun. Itsekin olisin voinut tehdä mutta viiden lapsen hoitaminen ja kodin stailaaminen oli niin täysi työ, että armahdin itseäni tänä vuonna sillä että en väännä kaikkia kakkuja itse. Ihan oikea valinta, sillä silti hommaa riitti enemmän kuin tarpeeksi 🙂

SAMSUNG CSC
minä ja Sara
SAMSUNG CSC
ja meidän tytöt: Saran Lily (4) ja Linnea (3)

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

 

Mun oma strategia lauantaihin oli se, että tein perjantaina kaikki ruoat valmiiksi välipaloja myöten ja sen lisäksi olin kysynyt luvan yhteen palaan raakakakkua. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja lopputulos dieetistä poikkeamiseen oli se, että sunnuntaina maistoin kaikkia(!) juustokakkuja mitä oli jäljellä. Voin kertoa että ei tullut hyvä olo, eikä mieli. Olin ollut kolme viikkoa niin hyvillä mielin mun dieetistä ja sen kakkupalan jälkeen tulikin ihan hirmuinen himo saada lisää ja oli tosi vaikea motivoitua kananmunanvalkuaisiin. Tuo fiilis tuli ihan puskista ja todettiin Mikon kanssa että mun sokerista vieroitus on vielä kesken ja kaikenlaisia tankkaus- tai herkkupäiviä siirretään kunnes oon päässyt sokerikoukusta irti. Tärkeintä on nyt siis syödä hyvin säännöllisesti kaikki ruoat mitä ruokaohjelmaan kuuluu ja antaa ajan vähän kulua.

Tapoja on tosiaan varmasti monia ja siinä missä jollekulle toiselle sopii pala kakkua tai vaikka kokonainen herkkupäivä kerran viikkoon, ei se tunnu mulle nyt hyvältä vaihtoehdolta. Mulla itsellä tuli nimittäin sellainen olo, että mitä enemmän saan herkkuja niin sitä enemmän alan lipsumaan ja kohta syönkin taas mitä haluan ja milloin haluan ja luonnollisesti en sitten laihdukaan mikä tässä taas on tavoitteena.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Eilinen ja tämä päivä on kysynyt luonnetta ja hampaita on saanut kiristellä useampaankin otteeseen. Herkuttelun jälkeen ruokavaliossa pysyminen on ollut paljon vaikeampaa kuin nuo muutama viikko flow’uta jotka olivat siinä välissä. Melkeinpä sanoisin, että eipä olleet kakkupalat sen väärti, sillä mielumminhan sitä liihottelisi siinä optimaalisessa dieettivirrassa. Projekti normaalipainoon ja hyvään kuntoon on pitkä, mutta oon valmis tekemään töitä. Tässä sen taas muistaa, mikään ei tule ilmaiseksi. Jokaisella on omat taistelunsa ja kyllä se tulos sieltä peilistä näkyy mitä on suusta laitettu alas.

Musta on todella ihanaa että blogin kautta voin jakaa mun tuntemuksia ja saada tukea omalle matkalleni ja ehkä motivoida myös jotakuta toista. Ymmärrän että mun elämäntilanne on ollut hektinen viimeisen vuoden ja moni kehottaakin olemaan itselleen armollinen kun on monta rautaa tulessa. Harva joka näkee asian eri kantilta kehtaa kirjoittaa omaa kommenttiaan jossa ihmeteltäisiin mun painonnousua ja hurjaa määrää raskauskiloja. Silti tiedän että niitäkin on. Joskus kohteliaisuus voi ehkä tehdä myös hallaa, sillä sitä itsekin laittaa armollisuuden piikkiin asioita, jotka pitkässä juoksussa saavat voimaan pahoin. Missä kohtaa armollisuudesta tulee tekosyy laiminlyönnille? Mulle tämä ylipaino on sellainen, että en tosiaan voi hyvin ja kaipaan aikaan jolloin olin paremmassa kunnossa. Mikko joka teki mulle ruokaohjelman ja on auttanut tässä alkuun sanoikin, että mun pitää olla itselleni tässä alussa jopa ankara, jos haluan päästä tavoitteeseeni. Sitä tässä on vaadittu, suomalaista sisua ja perkelettä! Nimittäin niin paljon helpompaa olisi antaa periksi ja jatkaa mussutusta. Mutta kun ei meinaa suksi luistaa niin silloin ei luovuteta, vaan huudetaan havuja perkele!

IMG_20150406_165157

42 vastausta aiheeseen “Ankara vai armollinen”

Olen seurannut sun blogia alusta asti ja olet ollut minulle toinen tärkeimmistä elämäntapamuutoksen kannustajista. Vaikka sinulla on vaikeaa, muista kuitenkin, että olet idoli monelle ja kannustat kaikilla valinnoillasi ihmisiä. Alamäet kuuluvat elämään ja niistä nouseminen palkitsee vaikka ei siltä tunnu. Itse ajattelen sinusta niin että olet ”kova jätkä” vaikka olet repsahtanut syöminkeihin. Syy; pyrit aina ylöspäin positiivisin mielin! Ilman sinua ei esimerkiksi minun elämä olisi tällä tolalla; normaalipainossa toista vuotta koko elämän kestäneen jojoilun jälkeen. Kiitos!

Ihanasti sanottu! Kiitos tästä! Ja ihan mahtavaa että olet löytänyt tasapainon! 🙂

Aa sokerikoukku, i hear you sister! Se tunne kun tuntuu että keho oikeasti TARVITSEE jotain nopeaa hiilihydraattia mieluiten kaakaopavun muodossa. Mieli alkaa samaanaikaan kehittelemään syitä miksi todellakin tälle tunteelle kannattaa antautua.

Tiedän tunteen, kun pieni pala lisää himoja syödä lisää ja lisää herkkuja. Itse olen ollut ilman herkkuja lähes koko kuluvan vuoden alusta. Yhden käden sormilla on laskettavissa kerrat, kun olen jotakin ylimääräistä syönyt hyvin pieninä määrinä ja nyt niistä kaksi oli pääsiäisenä perättäisinä päivinä ja vaikka kyse oli juurikin hyvin pienestä määristä niin ovat nämä pari päivää niiden jälkeen tehneet tiukkaa ja herkkuhammasta kolottaa :/ ja sitä on todella työlästä vastustaa. Mutta lohduttaa, kun tietää että parissa päivässä olo alkaa helpottaa. En ole dieetillä vaan pyrin muuttamaan elämäntapani terveellisemmällä ruokavaliolla ja pienentämällä annoskokoa sekä liikkumalla runsaasti. Paino laskee todella hitaasti, jos olisin ollu dieetillä näin kauan niin olisin jo tavoitepainossani, mutta haluan lopettaa jojoilun ja kaiken muun syömisiin liittyvän oireilun nyt, joten tämä on minun keinoni. Senttejä onneksi lähtee ja vaatteet löystyy 🙂 Kaipaan myös sitä flowta, kun itsellä oli narut tiukasti käsissä eivätkä herkut yhtään huudelleet. Toivottavasti pääsemme kumpikin pian takaisin flow – tilaan, tsemppiä! 🙂

Kyllä! Nyt toivotaan et päästään molemmat takaisin flowhun! 🙂 Tuntuis et taas on onneksi menossa jo parempaan suuntaan!

Mä en käsitä miten sun tekstit ja niiden ajoitus menee aivan yksissä omien ajatusteni kanssa! Koko alkuvuosi meni raskauskiloista ahdistuessa eikä herkuista ollut toivoakaan päästä eroon. Ennen pääsiäistä, samaan aikaan kun sinä kirjoitit täällä omasta motivoitumisestasi, löysin yhtäkkiä taas sen ”flown” eikä herkut käyneet mielessäkään. Mutta pääsiäisen herkuttelujen jälkeen huomaan, että ei tämä niin helppoa olekaan ja herkkuja tekee mieli koko ajan. Ja vanhaan olisi niin helppo ja mukava palata…

Ja olen kyllä hyvin vahvasti sitä mieltä, että ainakin itse olen tässä epämukavassa tilassa juuri tuon armollisuuden takia. Karkit on hyvä keino palkita itseään kun on ollut raskasta. Eli täällä ei ainakaan armollisuus toimi! Pitäisi vain saada kunnolla piiskaa kun alkaa ote lipsumaan!

Hauska sattuma! 🙂 Näin tää menee sykleissä et välillä on helpompaa ja välillä on vaikempaa! Kiva saada vertaistukea 🙂

Dieettiflow, se on jotain uskomattoman ihanaa. Kaikki sujuu kuin itsestään. Kunnes sitten… se yksi herkku ja flow karkaa kauas tavoittamattomiin. Mä niin tiedän mistä sä puhut! Mutta onneks se flow sieltä kyllä taas löytyy kun pääsee niiden havujen yli! 🙂 Tsemppiä Anna, oon saanu sulta niin uskomattoman paljon motivaatiota, että tekis mieli tulla nyt antamaan vähän omastaan takaisin. On osittain sun ansioita, että mä pari vuotta sitten otin itsestäni niskalenkin ja oon nyt yli -30kg kevyempi. ”Oo armollinen itelles” on lause joka saa mut melkein poikkeuksetta kiehumaan kun sen joku mulle hyvää tarkoittaen sanoo. Eikö ne tajua että se ”armollisuus” nimenomaan ajoi mut siihen jäätävään kuntoon. Armollisuuden aika on myöhemmin! 🙂

Ihanaa kun on ymmärtäjiä! Ja aivan huikeaa sun pudotus! Vau! Oon niin ylpeä että moni on onnistunut! <3 Ja oon ihan samaa mieltä viimeisestä. Ei oo armollisuutta ajaa itseään voimaan huonosti :/

Eipähän sitä paskan syömistä voi perustella yhtään millään elämäntilanteella, eikä ”armollisuudella” ei vaan voi. Ja voi tokkiinsa, kyllä se on toisinaan itsellekin ollut todella vaikeaa herkkujen kanssa. Kohtuuden opettelu onkin iso pointti, johon olen onneksi itse oppinut. Kämmenellinen nameja kerran viikossa riittää, ja siitäkin meinaa puskea välillä huono olo.

Näin on! On aivan eri asia syödä hyvää ja vaikka reippailla sitten kävelylenkki perään ja pitää syömiset balanssissa kun syödä aina kaiken minkä haluaa kun tekee mieli ja ”olla armollinen” itselleen, milloin milläkin verukkeella! 😀

No ihan samanlainen herkkuperse täällä ilmottautuu, että jos annan pikkusormen ni se on kyllä koko kropan ja käden menettämistä… Hemmetin vaikeeta palata takasin, mutta nyt vaan teet sen, kukaan ei valitettavasti voi kiloja pudottaa meijän kummankaan puoseta saati saada meitä sokerikoukusta irti, yssin se on vaan tehtävä…. 🙂 Enkä mä ees voi valehdella että ne himot häviää, helpottaa joo muttei ne häviä. terkuin minä joka haistelin tossa leipää ja puurohiutaleita yks päivä 😀

-hanna
http://laihdutusmatka2014.blogspot.fi/

Muistan kyllä itsekin et ei ne katoa mutta helpottaa kummasti. Kun liikunta oli aktiivista ennen edellistä raskautta ja söin paremmin niin olihan se kuitenkin helpompaa kun oli säännöllinen ruokarytmi ja makeaa söi harvemmin. Melkeinpä niistä sitten nauttikin enemmän kun söi 🙂

Heippa!

Itsekin tässä kesäkuntoa tavoittelen ja olin viikon kuumeessa ja söin mitä sattuin, nyt ruotuun palaaminen on tuntunut kovin vaikealta eikä mulla ole esim. pt:tä joka sanoisi että nyt likka kuria. 😀 Noi sun kakkukuvatkaan ei auttaneet asiaa, namnamnam….

Mutta sun asenne on huikea, jatka vaan niinkuin itsekin sanoit ”havuja perkele”! 😀 Tsemppiä ja aurinkoista kevään jatkoa! 🙂

Joo toi on kumma kun sairastelun jälkeen on aina vaikeaa palata rytmiin! Kiitti kovasti ja tsemppiä sinne! =)

Näytät nyt jo kasvoista kaventuneen! Dietti on jo selvästi poistanut turvotusta ja toimii! 🙂
Tsemppiä jatkoon!

Moikka 🙂 Missä painosi kiikkuilee tällä hetkellä? Onko sinulla jotain tavoitteita nyt lähitulevaisuuteen?

Ei oo tippunut vasta kuin muutaman kilon. Lähtöpaino oli 99kg 🙁 Tavoitteena on nyt päästä takaisin sinne normaalipainoon 🙂

Niin herkullisen näköisiä kakkuja, etten yhtään ihmettele, että sorruit. Itse olen kanssa sellainen herkuttelija ja täysin sokerikoukussa. Mulle ei sovi jokapäiväinen herkuttelu siis tyyliin pieni kakkupala tmv. päivässä. Nyt pyrin tämän huhtikuun tuon pääsiäismähkimisen jälkeen olemaan täysin ilman herkkuja ja jos sitten keväämmällä sallisi itselleen sen yhden herkkupäivän per viikko. Ja tosiaan senkin kohtuudella. Tsemppiä sulle dieettiin ja treeneihin ja aurinkoista kevättä!

Täällä samantyyliset suunnitelmat! Nyt ensin arki kuntoon ja sokerit saa jäädä 🙂 Kiitos kovasti auringosta ja tsempistä ja sitä samaa sun kevääseen! Ihanaahan tää on kun pääsee alkuun! =)

Ei hitsit, toi on niin osuvasti sanottu, että itelleen pitää olla myös ankara. Itekin olen mahdollistanut velttoilun ja aivan typerän herkkujen mättämisen sillä, että olen itelleni nyt jotenkin armollinen muka. Mitä kehon armahtamista se on, jos vetää pelkkää teollista sokeria ja valkoisia jauhoja suustansa alas, juuri semmoista tavaraa, mistä keho ei tosiaankaan tykkää. Enemmänkin se on pahantekoa omalle fyysiselle puolelle. Henkisen mielensisäisen kamppailun pystyy kuitenkin huijaamaan tuohon armollisuus-ajatteluun tosi helposti.

Siispä, tästä suomalaisesta sisusta motivoituneena minäkin aloitan tänään keventelyn! Huomenna lähden kahden päivän reissuun rasvaisia ruokia pursuilevaan matkakohteeseen, mutta pistän proteiinipatukat laukkuun ja pidän annoskoot kohtuullisina. Leipään ja sokeriin en perkule koske 😀 En halua olla mikään pullamössötyyppi, vaan näytän, että kyllä multa sisuakin löytyy!

Oot niin paras motivaattori, Anna!

Hei,

Noin puolitoista vuotta sitten halusin päästä eroon lopullisesti huonosta olosta ja löysin blogisi. Suoraan sanoen olin kateellinen sinulle. Myös erittäin ylpeä siusta. Ajattelin, että olisinpa minäkin noin vahva. En ikinä uskonut, että pystyisin itse laihduttamaan. Aikaa kului ja morkkis kasvoi kun en saanut itseäni niskasta kiinni. Vierailin koskaan mitään kommentoimatta sivullasi, päivittäin.
Sitten yhtäkkiä päätin, että aloitan laihdutuksen, elämäntapamuutokselle on nyt oikea aika. Esikoistyttäreni oli silloin n. 1,5-vuotias. Aloitan huomenna, en maanantaina, en ensiviikolla, en ensi kuun alussa. Ja aloitin tiistaina 6.5.-14. Sain blogistasi hurjasti motivaatiota.
Tiputin 5kk aikana 30kg, jouluna oli kiloja lähtenyt 40.
Nyt ollaan joulusta asti tiputeltu viimeisiä kiloja, liikunta tuli kuvioihin vasta pari kuukautta sitten.
Olen 170m pitkä ja painoin aloittaessa 108,6kg.
Nyt 11kk jälkeen painoa on 62,4.
Kiitos suuresti, ilman blogiasi en tiedä mistä olisin motivaation löytänyt. ❤️
Ps. Olen edelleen suunnattoman ylpeä siusta, vaikka siulla on vaikeaa ollutkin.

Wow, onneksi olkoon. Haluaisitko kertoa millä tyylillä sait painon lähtemään? Kalorien rajoittamisella vai esim alakarppauksella?

Henna: WOOOOOW! Onneksi olkoon! Ihan hurjan hieno suoritus! Kiitos ihanasta palautteesta ja onhan tämä ihana kuulla että oot saanut blogista apua ja tsemppiä! Kerro ihmeessä meille lisää miten etenit? Oliko ruokavalio todella tarkka ja miten pysyit motivoituneena? 🙂 Hieno suoritus kyllä!

Ah mä niin tiedän tunteen..monta viikkoa vedetty hienosti syömiset ohjeiden mukaan kertaakaan lipsumatta..noh, sitten tuli pääsiäinen ja..se suklaan määrä..harmittaa ihan kamalasti, kuvittelin että kyllähän tässä nyt jo osaa hillitä itsensä mutta ei se ookkaan niin helppoa..:( voin tunnustaa olevani sokeri-addikti, ja mulle ainoo vaihtoehto näyttää tällä hetkellä olevan täydellinen kieltäytyminen koska en vaan osaa syödä herkkuja vähän.

tuli kyllä huono olo kaikesta makeasta, ja sitten vielä tehtiin pizzaa.

niinpä niin. tästä täytyy nyt vaan jatkaa hammasta purren eteenpäin. onneksi ulkona paistaa aurinko, vaihdan työpäivän jälkeen ulkoiluvaatteet päälle ja kirmaan koiran kanssa ulos ja koitan unohtaa ne muutamat suklaamunat joita lapsilla on vielä säästössä..

tsemppiä arkeen ja koita muistaa olla armollinen itsellesi 🙂

Kyllä, nyt vaan aurinkoon ja ulos ja dieetissä eteenpäin! Turha jäädä murehtimaan ja muistelemaan suklaamunia 😉 Meilläkin on niitä kaapissa vielä vaikka kuinka mutta en anna niiden huudella vaan muistan että mulla on omat tavoitteet joihin ei suklaamunat kuulu 🙂

Tsemppiä!

Ihana Anna! Ja asiaa puhut.
Joskus tosiaan täytyy olla itselleen ankara ja lopettaa tekosyiden keksiminen. Sillä hetkellä se voi suututtaa ihan jumalattomasti, mutta kiitos tulee perästä.
Itselläni ei nyt ole laihdutuksen kanssa projektia menossa, mutta laulun suhteen on. Sitä keksii aina itselleen hyviä syitä miksi ei voisi kehittää itseään, miksi ei voisi tehdä sitä ja tätä. Onneksi läheiset palauttaa maanpinnalle.
Sen vuoksi, että joku hitusen ravisteli minua, olen mennnyt unelmissani eteenpäin. Aina se pään silittäminen ei ole paras vaihtoehto.

Tsemppiä projektiin, tuolla asenteella olet pian taas siinä kunnossa missä olit silloin joskus!

Ihanaa kevättä teille! 🙂

Kiitos viestistäsi! Oot ihan oikeassa ja oikein ihanaa kevättä sinullekin! Sieltä ne unelmat toteutuvat kun vain uskaltaa otta askeleita niitä kohden! =)

Haluan myös sanoo et sun blogista saa niin paljon motivaatiota omaan urakkaan 🙂 ihan samalaiset fiilikset täällä tuon sokerin kanssa..jospa se tästä minunkin paino lähtis putoamaan. Tsempit sinne !!! 🙂

Voi pojat miten herkullisen näköisiä kakkuja!

Ja asiaa puhut, painoa pudottaessa joutuu olemaan itselleen ankara! Ei se homma mitään helppoa ole ja sokerikoukusta irtaantuminen vie paljon aikaa. Nyt kun jaksat vaan pitää itsesi ”kaidalla tiellä” niin jonkin ajan kuluttua fiilis on jo niin hyvä ettei herkkuja tee mieli 🙂 Sut tuntien niin tämä homma viedään loppuun saakka!

Kiitti Jonna! Toivotaan et päättäväisyydellä pääsen takaisin kuntoon ja oloon jossa viihdyn! Itsekin uskon ja toivon niin 🙂

Heippa!

Minä täällä taas tai siis…meillä on lähes samanikäiset vauvat jne jne.

Mä oon laskiaisesta saakka pudotellut loppuja raskauskiloja. Meni jotenkin maku mättämiseen. Olin oikein helpottunut kun sain lopettaa! Etenkin näin lomalla tuntuu, että harva se päivä kahvitellaan siellä ja täällä ja aina oli pulla poskessa, vaikka en edes oo mikään pullahiiri! ( suolaiset mun juttu) Mua auttoi se et kielsin itseltäni vaan sokerin, siis sellaisen ilmiselvän, eli esim. jogurtit ym. Ok. Tää toimi mulla, koska usein pystyy tilaan jotain suolaista hyvää. Tosin sekin jäi aika äkkiä sit pois. Mut helpotti kun oli edes mahdollisuus tilata jotain jos haluaisin 🙂 Aluksi ajattelin, et pääsiäiseen saakka mut kyllä mä aion jatkaa. Sain sopivasti vatsataudin niin jäi pääsiäisherkutki välistä ja pytystä huuhtoutu yli kaks kiloo tosta noin vaan 😀 Okei, vatsatauti on kamala ja varmaan kohta iskee himonälkä, mut silti, kreivin aikaan tuli 😀

Ihanalta näyttää teidän synttärit!! Ja koti!!!

Se on kyllä jännä kun sit menee totaalisesti maku mättämiseen ja oikein innolla alkaa keventelemään! 🙂 Kivaa kun siellä sujuu! =) Mullakin tuntuu tää viikko menevän taas jo paremmin kun on loppupuolelle päästy! Jee!

Hoitovapaalla ollessani oli kuntoilu ja syöminen helppoa. Ja motivaatio saliin kohdallaan kun oli oikeastaan ainoa hetki päivässä kun sain omaa rauhaa. Ja siellä salilla rauhan myös murheilta ja liioilta ajatuksilta -kaikki keskittyminen liikeradoissa ja tsempissä. Syömiset sujui helposti eikä mielitekoja juuri tullut (olen juustokakun kruunaamaton kuningatar -syömisessä).

Nyt kun olen palannut töihin, kaikki on levinnyt käsiin. Sairastamista, motivaation hukkuminen ja aivan tajuton väsymys sekä tympääntyminen. Täältä käyn keräämässä toivon murusia että kyllä minäkin vielä…

Silloin kun syömiset rullasi niin söin silloin tällöin kahvin kanssa banaani-muna-prode-suklaakakun. Auttoi siihen makean kaipuuseen. Me ollaan tosin oltu pitkään vähäsokerisia eli tuo kakkunen toimi hyvin, kompastuskivi onkin pastat, kerma, rasva… Ja se kateissa oleva ruokarytmi ja määrä tietenkin..

Jaksamista ja motivaatiota sulle Anna! Huomaa kyllä että on jo lähtenyt kiloja, se on vain yksi vastoinkäyminen, ole ylpeä itsestäsi kun olet päättänyt jo hoitaa projektin loppuun. Ja onhan sulla kokemusta että olet ennenkin onnistunut, joten mikään ei estä sua! Ja kiitos vastauksesta aiempaan raskauskiloasiaan, toivottavasti et ymmärtänyt kysymystä loukkauksena, tämä kirjallinen ilmaisu on aina vähän vaikeampaa kun kasvokkain puhuminen että saa sen ajatuksen aina järkevänä ulos.. Huomaan että palailen nyt raskausaikana sun blogin pariin useammin kun jotenkin aiheet liippaa taas enemmän tulevia omiaki elämänkuvioita. 🙂

Hamassa nuoruudessa minulla oli sitä kuulua selkärankaa. Kuinka voisikaan kirjoittaa asian niin etten syyttäisi sortumisista lapsia 😀 Ei se niin mene.Kuitenkin lasten syntymän jälkeen olen vuosia nukkunut huonosti ja uskon sen vaikuttavan siihen että paino ei helpolla tipu, tietysti energia on myös vähissä unettomuuden vuoksi, liikunnan lisääminen arkiaskareiden oheen vaatii energiaa. Olen myös pohtinut sitä kuinka äitiys usein liitetään siihen pullantuoksuun. Oman lapsuuteni yksi kohokohta oli koulusta palatessa pullan tuoksuinen koti ja se höyryävä pulla kylmän maidon kera. Kuinka löytää se tasapaino, juhlapäiviä riittää jos muksuja on monta. Olisipa tylsä elämä ilman nautintoja, oikeasti se on liian lyhyt jatkuvaan punnitsemiseen. Tiettyihin tilanteisiin liittyy varmasti omat hyvät muistot, joita haluaa jakaa myös omille lapsille. Vihoviimeinen ailahteluun liittyvä asia on kuukausimyrskyt; kerran kuussa paino nousee ilman ”mitään” syytä,(kyllä; ruokahalu lisääntyy/turvottaa/kodin villakoirat saa kyytiä!), takapakkia tietty jos puntarille nousee. Kaiken tämän sepustuksen jälkeen tiedän että joku saattaa ajatella ettei löydy sitä kuulua selkärankaa. Itse en muuta toivo kuin hyviä rauhallisia unia niin itselle kuin muillekin ja niitä huippuhetkiä vanhemmuuden keskelle. Monet asiat oivaltaa vasta omien kokemusten kautta.

Kommentit on suljettu.