Kategoriat
Matkustus Yleinen

Helmi 10vee

 

Tervetuloa uudistuneeseen FitFashioniin! Sivustouudistus on kovassa käynnissä ja useaan lukijoiden toiveeseen on vastattu. Kaupallisten yhteistöiden merkinnöistä tuli yhtenäiset, toivottu tykkäysnappula, freesimpi väritys ja paljon muuta. Uudistus on teknisesti aina suuri ponnistus, joten siellä puolella on edelleen pöhinä, että viimeisimmätkin bugit saadaan korjattua (kuten tuplana tuleva artikkelikuva). Ollaan siis kärsivällisiä mutta ilman muuta kannattaa antaa palautetta jos joku itseä häiritsevä juttu ei toimi. A-lehtien tiimi fiksaa niitä sitten parhaansa mukaan. Itse olen uudistukseen oikein tyytyväinen ja pidän oranssista värimaailmasta ja raikkaudesta pinkin jälkeen. Samalla uusin oman banneri tuolla eniten ääniä saaneella kuvalla, joten eiköhän tällä lookilla taas hetken jaksa. Tykkäysnappula on mun mielestä todella kiva lisä ja se, että etusivulle nostetaan niitä postauksia minkä kommenttiboksissa on kova pöhinä. Sieltä tulee varmasti löytämään ne hittimagneetit juttujen joukosta.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Meidän valkoinen jättiläinen täytti juuri kymmenen vuotta joten nyt meidän molemmat koirat ovat saavuttaneet arvokkaan kymmenen vuoden iän. Helmin juhlia juhlistettiin nakein ja rapsutusten ja nakkeja sai myös synttärivieras Antton joka katseli ensin kaihoisasti siskon herkkuhetkeä. Jaettu ilo on kuitenkin paras ilo!

Tällä hetkellä ajellaan koko poppoolla eli miehen, kolmen lapsen ja kahden koiran kera kohti Oulua, syntymäkaupunkiani. Matkaa on jäljellä enää 92km joten suurin osa on jo takanapäin. Saldona on yksi oksennus autoon ja yksi löysä vatsa housuihin, joten toivotaan että loppumatka sujuu rattoisasti. Äiti, me ollaan kohta siellä! Pyykkipussin kera 😀

SAMSUNG CSC

 

Kategoriat
Yleinen

Harjoitteluun ulkomaille?

SAMSUNG CSC

Joskus kauan sitten blogikollegan Mansikkapilven blogissa oli postaus Lapsi – mikä ihana tekosyy. Se tuli mieleeni ihan sattumalta kun täyttelin tänään hakemuksen ylipiston harjoittelutukea varten. Se on siis pakollista opintoihin kuuluvaa työharjoittelua varten oleva tuki, joka on mahdollista käyttää mikäli saa jostain harjoittelupaikan (noin 1100€/kk, ei kyllä huikea kk-palkka). Selailin samalla sitten tuettuja harjoittelupaikkatarjouksia niin pääkaupunkiseudulta kuin ulkomailta. Niin ulkomailta?!

New Yorkin pääkonsulaatti, Suomen Madridin suurlähetystö, Unesco-edustusto Pariisissa tai Suomen suurlähetystö Haagissa. Olisipa mahtavaa lähteä harjoitteluun ulkomaille, niin saisi tuolle pienelle palkalle edes kokemusten muodossa enemmän vastinetta. Noihin toimiin kun ei ilman korkeakoulupaikkaa oikein muuten pääse, niin olisi edes pieni mahdollisuus.

Mistäs tämä asia sitten tuli mieleen? No siitä, että kun huomasin tässä kotona istuskellessa, että perheellisellä ei ehkä ole kaikki ovet samalla tavalla auki. On aina helpompaa lähteä matkaan ilman jälkikasvua, puhumattakaan siitä jos on erityislapsia joilla tuen tarvetta. Voisiko koulusta olla pois? Missä lapset olisivat? Miten 1100€/kk riittäisi asumiseen, elämiseen, lasten hoitokustannuksiin ulkomailla ja vielä asuntolainaan sekä muihin kiinteisiin kustannuksiin kotimaassa? Miten erityisen tuen tarve järjestyisi ulkomaille ja miten siellä pääsisi tarvittaviin terapioihin ja sairaanhoitoon?

Kaikesta huolimatta unelmoin. Mulla on sellainen tunne, että tämä ei ole tässä. Tulee vielä aika ja keino, kun meidän perhe lähtee ulkomaille. Pessimisti manailee sisälläni, että älä nyt viitsi. Sen ääni on kuuluvampi ja peittää melkein koko unelman. Ehkä minulla ei ole koskaan sitä mahdollisuutta.

Kategoriat
Sisustus

Sohvaryhmän tarina

SAMSUNG CSC

Amanda Blank oli isoisoisoäitini paras ystävä. Hän oli lapseton ja toimi Jämsän kansankoulussa opettajana, aivan kuten isoisoisoäitinikin, joka oli naimisissa pappi Johannes Smolanderin kanssa. Isoisoisoäidilläni Edith Urbinilla oli Johanneksen kanssa seitsemän lasta. He asuivat Kelhän pappilassa Jämsässä. Ystävä Amanda pääsi vihdoin naimisiin maanviljelijän kanssa. Amanda oli perinyt vanhemmiltaan kauniin kaluston, joka käsitti ruokapöydän, kuusi tuolia, sohvan, klaffilipaston ja kaksi nojatuolia. Ne olivat tummanruskeat ja jykevää puuta. Sohva ja tuolit oli päällystetty upealla harmaaraitaisella kankaalla, jonka jokaisessa raidassa oli ruusuja. Kaluston kangas oli kulunut jo miltei puhki eikä kalusto mahtunut maanviljelijän torppaan. Amanda antoi sen Edithille, jolla oli sille tilaa pappilassa.

 

Johannes kuoli onnettomuuden seurauksena. Hän lähti eräänä päivänä kiireiselle työkeikalle. Hänen piti päästä erään miehen kuolinvuoteelle lukemaan hänelle viimeinen rukous. Johannes otti hevosen ja vaunut mutta ei kiinnittänyt vyötä kiireessä. Mukulakivikatu oli liukas ja yhdessä ylämäessä Johannes suitsutti hevosta kulkemaan lujempaa. Kärry ponnahti iskeytyessään kiveen ja Johannes lensi taaksepäin kiviseen mäkeen. Hän loukkaantui pahasti ja oli kotona pitkään sairaana. Hän kuoli kuitenkin onnettomuudesta tulleisiin vammoihinsa. Edith jäi leskeksi seitsemän lapsen kanssa ja sai armovuoden aikaa asua pappilassa. Tämän jälkeen hän oli koditon. Hän teetti talon, jossa piti täyshoitolaa naimattomille opettajille.

 

Edithin lapset olivat jo aikuisia kun hän muutti Helsinkiin. Hän asui siellä tyttärensä Ellin luona, joka sai kolme lasta: Kukin, Maija-Leenan(isoäitini) ja Kaarinan. Edith ei halunnut luopua kalustosta kokonaan, vaikka hänen poikansa vaati sitä itselleen. Poika oli apteekkarina Kyrössä ja Edith puolusti oikeuttaan juristin laatiman kirjeen avulla. Kalusto tuli Ilmarinkadulle hänen tyttärensä, Toinin asuntoon. Se oli kaksio ja sohvaryhmä oli sen suuressa keittiössä. Sen ääressä juotiin kahvia, mutta ei koskaan syöty. Toinin, eli Tipa-tädin alakerrassa oli verhoomo ja Tipa vaihdatti kankaan kalusteisiin kahdesti sinä aikana kun se oli hänellä. Se oli kerran vaalea ja sittemmin voimakkaan keltainen ja kuvioitu. Tipa oli lapseton ja koko ikänsä töissä postissa. Postihallituksen siirtyessä Vaasaan, Tipa muutti osittain sinne. Kalusto tarvitsi jälleen majapaikkaa.

SAMSUNG CSC

Kalusto meni Tipan siskon Ellin tyttärelle Kaarinalle, isoäitini Maija-Leenan pikkusiskolle. Tässä vaiheessa sen verhoilu oli jälleen kulunut, eikä tuo keltainen ollut kenenkään mieleen. Kaarina asui perheineen Järvenpäässä, jossa eräällä karjanhoidon lehtorilla oli iso virka-asunto. Sen yhdessä huoneessa ei ollut mitään. Normaalikoulun rehtori oli kuollut siellä, eikä lehtori halunnut oleskella huoneessa. Hän lupasi, että korjausta odottava huono kalusto voisi olla siellä odottamassa nurkkaan pinottuna. Koko kalusteryhmän ollessa siellä, talo kärsi vielä vesivahingon, joka ulottui kaikkiin muihin huoneisiin paitsi siihen, jonka nurkassa sohva, pöytä ja tuoli nököttivät. Lehtorista tuli myöhemmin Kaarinan tyttären, Leenan anoppi Leenan mennessä naimisiin lehtorin pojan Makkosen kanssa.

 

Kaarina kyseli kalustolle korjaajaa. Järven toisella puolella punaisessa mökissä asui mies, joka oli entisöijä. Hän oli huono jaloistaan ja viinaan menevä, mutta Kaarina pyöräili hänen luokseen ja keskustellakseen. Mies lupasi, että voisi vaihtaa päälliset kaluste kerrallaan. Mies kysyi millä päällystys pitää tehdä ja kertoi, että hän saa alennusta Lassila & Tikanojalta. Se oli puolimatkassa Helsinkiin ja sieltä sai kahdenlaista kangasta. Vaaleanruskeaa ja mustaa. Kaarina päätyi ruskeaan ja vei kankaat korjaajalle. He allekirjoittivat sopimuksen, että kaluste päällystetään kyseisellä kankaalla, sillä Kaarina pelkäsi että mies voisi myydä kankaan ja ryypätä rahat. Kalusteet olivat korjauksessa pitkään, mutta tuoli kerrallaan hän sai ne sieltä. Tuohon aikaan Kaarinan mies Simo vaihtoi virkaa ja he muuttivat siitä talosta missä olivat saaneet neljä tytärtä, pienempään asuntoon. Kalusto jakautui Kaarinan tyttärille.

 

Hilkka sai lipaston ja Pirkko sohvan, ruokapöydän ja tuolit. Kaarina piti nojatuolit pienemmässä asunnossaan Järvenpäässä. Vuosien vieriessä tilaa oli vähän ja Pirkko ajatteli luopua kalusteista majoittaessaan poikansa kalusteita väliaikaisesti. Niistä sohva päätyi minulle Itä-Helsinkiin, joka olen Kaarinan siskon Maija-Leenan tyttärentytär. Ruokapöytä ja sen tuoleista viisi, päätyivät suvun ulkopuolelle tätini ystävälle Marille Kemiöön. Minä sain ensin sohvan ja sitten Hilkalta lipaston, jotta sohva ja lipasto päätyisivät samaan paikkaan. Nyt yksi ruokapöydän tuoleista ja kaksi nojatuolia ovat edelleen Kaarinan nykyisessä kodissa palvelutalossa Espoossa. Kaarina täyttää pian 97-vuotta ja kertoi minulle sunnuntaina kaiken tämän. Aikamoinen reilu sadan vuoden tarina meidän sohvalla.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC