Tekijä: Anna Liljeroos

Tässä syksyn aikana mulla on jäänyt yöunet todella heikoiksi ja oon paahtanut silti menemään. Olen ollut niin kauan poissa koulunpenkiltä tuossa lasten väleissä että motivaatio on mennyt nukkumisen edelle. Lasten kanssa on myös tämä syksy ollut täynnä kaikenlaista. Pienimmän alkanut puheterapia ja kaikenlaiset muut tutkimukset on vieneet paukkuja aika tehokkaasti.

Näitä olen sitten paikkaillut kahvilla ja päänsärkylääkkeillä. Toissaviikolla kävi sitten niin, että minulla on kahden tentin päivä joista toinen oli k.8 ja toinen k.14. Heräsin jo aamusta aivan järkyttävään hedariin ja päätin ottaa aamupalaksi banaanin ja migreenilääkkeen. Kun pääsin tentiin niin olo oli kahta kauheampi. Migreenilääkkeestä (tai itse migreenistä) tuli ihan hillitön pahoinvointi ja rivit pomppivat tenttipaperilla. Tuntui että mun pää retkahtaa toiselle puolelle kun kipu oli niin painava toisella puolella päätä ja jokainen minuutti tuntui ikuisuudelta. Huokailin syvään ja yritin kirjoittaa nopeasti jokaiseen kysymykseen jotain. Kirjoitan yleensä pitkiä vastauksia, joten vastaukset eivät olleet lainkaan tyyliäni. Sinnittelin tunnin ja palautin paperin ja hipsutin vessaan. En voinut ottaa yhtään ripeämpää askelta että pääsin perille ja niinhän se kaikki tuli ylös. Ehdin siis vessaan oksentamaan. Ajelin ihan horkassa kotiin peiton alle, nukahdin tunniksi ja jatkoin lukemista iltapäivän tenttiin ja suuntasin takaisin koululle. Pian oli jälkimmäinen tentti tehty (meni paremmin) ja pääsin kotiin. Mietin että on ihana mielipuolista yrittää hoitaa arkiset asiat kun migreeni iskee mutta kun kokonaan säryttömiä päiviä on niin vähän. Mun vointi on oikein roihahtanut taas huonommaksi särkyjen suhteen kun yritän opiskella.

Mutta sinä päivänä saavutin jonkinlaisen kliimaksin. Päätin että nyt jätän kaikki särkylääkkeet lukuunottamatta migreenin täsmälääkettä sekä kahvinjuonnin. Rakastan kahvia mutta koen että nyt mun kannattaa olla hetki ilman kofeiinia sillä se piristää mua niin keinotekoisesti. Ja mähän en yleensä kulje mihinkään ilman mun valkoista termosmukia! Se on mulla aina mukana. Nyt se on vaihtunut vesipulloon ja muutamaan mandariiniin. Olen myös ulkoillut aktiivisemmin iltaisin, että oloni lähtisi paranemaan.

Tuon toissaviikon jälkeen päänsärky on ollut edelleen suunnilleen ”jokatoinenpäiväinen” kaveri ja sen voimakkuus vaihtelee. Itse erotan sen kun kyseessä on ns. tavallinen päänsärky ja milloin kyseessä on migreenikohtaus. Ne ovat erilaisia vaivoja ja kärsin kyllä molemmista. Välillä särky alkaa heti aamusta ja menee ohi ja välillä tulee vasta iltapäivästä. Jotenkin tunnen siitä kovaa syyllisyyttä ja ajattelen että se on mun huonojen elintapojeni tulos vaikka olen kärsinyt vaivasta jo kauan. Huomaan kuitenkin että se elää mukana elämänvaiheissa välillä aktiivisempana ja välillä melkein remissiossa. Nyt tuollaista särytöntä jaksoa ei ole ollut pitkään aikaan.

Huomenna kerron lisää mitä olen syönyt muutaman ruokapäiväkirjapäivän kanssa. Nyt aikaisin nukkumaan ja toivotaan etten tänä yönä kärsi unettomuudesta, joka sekin on valitettavan tuttu vaiva.

Edellisiä juttujani aiheesta löydät:

Elämää päänsäryn kanssa

Ei oo herkkua