Terassi on edistynyt puoleen väliin ja seitsemän viikon tsemppi juhannukseen on ottanut takapakkia varmaan saman verran. Oon kriisissä oman motivaation kanssa ja suoraan sanottuna mua ketuttaa tää aihe joka päivä. Yritän syödä terveellisesti mutta tuntuu et mulla on kokoajan nälkä ja mielitekoja. Jotenkin sellaisella tiukalla dieetillä olo on omalla tavallaan niin turvallista ja mukavaa! Tulee voittamaton onnistuja olo, on hyvä ihminen ja pystyy mihin vaan! Itseluottamus kasvaa rutkasti myös dieetin ulkopuolisissa asioissa! Kuka tunnistaa tämän tunteen? Mä jopa muistan mun aikuisiältä nämä ajanjaksot sellaisina erityisen ihanina. Olenkohan koukussa laihduttamiseen?
Kaksi viikkoa on mennyt ihan plörinäksi. Sokerikoukusta taistelu ei siis onnistunut, en ole vieroittautunut ja kun oon antanut pikkusormen niin on vaikea olla maistelematta siellä tai täällä, jos nyt kerran tai tämän vaan. Jatkuvaa poikkeusta ja napostelua, mieluiten hiilaria ja sokeria. Toki sitä ihan tavallistakin ruokaa, osa jopa terveellistä mutta ei tällä laihtumaan pääse, mikä oli se grand plan tälle kesälle. Vauvakilot veks on tän kolmannen kohdalla jotain ihan ultimaallisen vaikeaa, olinhan miltei tähän aikaan noista edellisistä jo takaisin lähtöpainossa.
Tää fiilis on ihan hanurista ja yritän kovasti muistella mitä tein viimeksi kun homma tuntui niin helpolta. En oikein tunnista itseäni samaksi nyt kun luen vanhoja tekstejäni. Liikuin todella paljon ja nautin siitä ja samalla ruokavaliossa terveellinen ruoka tuli vähän kuin itsestään. Mikä nyt on muuttunut? Onko se stressi ja elämäntilanne kokonaisuudessaan. Talonrakennus ja kolmas lapsi? En jotenkin usko että pohjimmiltani olisin nyt vain muuttunut laiskaksi ja huonoksi ihmiseksi joka ei tykkää liikunnasta. Silti mun arkiaktiivisuudessa ois parantamisen varaa! Toisaalta normaali arki tuntuu aika ihanalta enkä edes kaipaa siihen että ruokavalio ja treeni täytti ajatuksistani suurimman osan. Haluaisin olla siellä välissä! Pientä liikuntakärpäsen puraisua kuitenkin kaipaan.
Fitnesskupla on terminä jo menneen talven lumia ja omalla kohdallani se oli ja meni. Kuplassa on aina kivaa jonkun aikaa mutta kun on ulkopuolella niin näkee vasta kaiken mikä siellä sisällä on pielessä. Näkemysero on niin valtava ja sitä on turha selittää sille joka on siellä sisällä. Sisällä taas ajatellaan miten muut kadehtii ja ihailee. Sanotaan että se ei ole koko elämä ja tehdään paljon muutakin, mutta kyllä se aikalailla on. Toki jokainen elää omaa elämäänsä enkä sitä sano että kuplassa ei saisi elää! Sanon vain, että en kuitenkaan tahdo sinne itse takaisin, sillä muu elämä on niin paljon tärkeämpää <3 En halua keskittää ajatuksiani niin suuressa määrin omaan vartaloon ja sen joka kuoppaan, muhkuun tai uurteeseen. On oltava jossain se kultainen keskitie josta kaikki puhuu ja sen minäkin haluan löytää!
Postauksen kuvituksena on kesäinen salaatti pastapohjalla. Yhdistä tuoretta hedelmää ja jotain juustoa niin saat salaattiin suolaa ja makeutta. Mozzarellaa, vuohenjuustoa tai fetaa, mansikkaa, persikkaa tai mangoa! Mausta sitruunamehulla, suolalla ja ripauksella pippuria. Nam!
MOZZARELLA-NEKTARIINISALAATTI
suolavedessä keitettyä pastaa
vihreää
kurkkua
tomaattia
nektariinia
mozzarellaa
basilikaa
sitruunaa, suolaa, pippuria
oliiviöljyä
Pilko, sekoita, mausta ja nostele lautaselle. Nauti ulkona hyvässä seurassa, alkuruokana tai isolla lautasella pääateriana. Maukasta keskiviikkoa, kuplaan tai sen ulkopuolelle!
