Hirmuisen nopeaa meni tämä viikko kun alkuviikosta oli vielä pääsiäispyhä. Yliopistoviikkokin jatkui vasta torstaina joten sitä ennen tuli tehtyä töitä ja tehtäviä kotoa. Kirjanpitoa ja kouluhommia eli pakkopullia oikein olan takaa. Tänään sain väännettyä vielä vaikka mitä roikkuvia asioita ja nyt on hyvä fiilis. Miten se palkitseekin aina kun saa jotain tehdyksi!
Ruokavalio, parempivointisuus ja liikunta-akselilla mulla on meneillään kapina. Olen ollut yli kolme kuukautta täysin maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla, sillä halusin kokeilla auttaisiko se tiettyihin vaivoihini ja yleiseen vointiini. En sano että kokeilusta ei ole ollut mitään hyötyä sillä onhan siitä, mutta silti tulin pisteeseen jossa mun oli pakko irtisanoutua kaikista mua rajoittavista määreistä joiden mukaan hyvinvointi tulisi jostain ohjeesta. Haluan tehdä itse omat valintani ja yhtenä aamuna se oli takaisin sama kaurapuuro raejuustolla ja niinhän sitten söin sen. Olen noudattanut siis koko alkuvuoden Alku-valmennuksen ohjeista räätälöityä ruokavaliota tehden siitä itseni näköisen ja se on luonut hyvät puitteet terveelliselle pohjalle. Kuitenkin kaipasin tiettyjä asioita kuten spontaanimpi syöminen muualla kuin kotona, kotimaiset viljat sekä tietyt maitotuotteet arjessa. En tiedä siis viitsinkö sanoa enää että noudatan alkumaista ruokavaliota jos näitä tuotteita välillä vilahtaa ruokavaliossani. Näiden yhdistelmä tuntuu eniten Annan omalta elämäntavalta.
Haluan kuitenkin kertoa, että nimenomaan kaikki nämäkin päätökseni ovat osa tätä minun matkaani sinne pysyvään painonhallintaan. Ilman Alku-valmennusta en olisi tässä, että uskaltaisin tehdä näin sillä se nimenomaan on valmennus jonka tarkoitus on luoda tavasta syödä omannäköinen mutta antaa ohjeita mistä lähteä liikkeelle, niille joille päätökset ovat vaikeita. Olen saanut nimittäin Alku-tiimiltä myös henkisen puolen valmennusta joka tulee lisäksi palvelua myös teille. Olen ollut pilotoimassa hanketta, jossa Alku-valmennukseen lisätään henkilökohtainen ratkaisuvalmennus. Tämä sopii erinomaisesti esimerkiksi minunlaisilleni ihmisille, jotka tippuvat jossain vaiheessa kelkasta ja kiertävät ympyrää aloittamisen, lopettamisen ja uuden innon välillä. Oma ratkaisuvalmentajani on Heikki Harju ja häntä en voi kuin suositella. Minun missioni on lopettaa laihduttaminen ja olla pysyvästi normaalipainoinen. Sinne nimenomaan pyritään siis laihduttamatta 😀 Teen vain jo nyt ja tästä eteenpäin samoja valintoja kuin normaalipainoinen Anna tekee. Sinänsä Heikin selittämä visio ei tullut ihan uuteena sillä muistin että olen itsekin kirjoittanut saman oivalluksen aikaisemmin postauksessa nimeltä: Elä sellaista elämää tänään, mitä haluaisit elää huomenna. Hirmuisen hyviä pointteja puolentoista vuoden takaa.
Ihan hetki sitten julkaisemani kirjoitus Suomen suosituin jojolaihduttaja sai paljon vastakaikua. Oli lohdullista huomata että en olekaan yksin ja jokainen kommentti, yksityisviesti ja tykkäys on tuntunut hyvältä sillä on ihana jakaa tuntoja muiden kanssa herkästä asiasta. Nostan vilkkaasta kommenttiboksista yhden mielestäni viisaan viestin, sillä sen oli jättänyt ravitsemusterapeutti Anette Palssa, jonka ajatukset painonhallinnasta ovat mielestäni olleet blogin kommenteissa aina lohdullisen ymmärtäviä ja täynnä rakentavia neuvoja. Tässä Aneten kommentti:
”Niinpä, jos painonhallinta olisikin tiedosta kiinni :). Kuten ammattilaisena tiedät keho pistää laihtumista vastaan, aivot eivät tiedä minkä kokoisessa kehossa ovat kiinni, reagoivat vain hormoonien muutokseen (mm. leptiini). Se että laihtumisen jälkeen lihoo, ei yleensä ole kiinni itsekurista, vaan aivot yrittää pitää sut hengissä. Paino nousee, koska aina aiemmin ihmiskunnan historiassa laihtuminen on tarkoittanut nälänhätää tai muuta pula-aikaa ja kuoleman vaaraa. Aineenvaihdunnan muutokset nähdään tutkimuksissakin ja jokaisen laihtumisen jälkeen homma on aina vaan enemmän solmussa. Tutkimuksia on vähän, mutta kaikki ihan saman suuntaan: mitä kovempi laihdutus, se kovempi palautus. Ensimmäisillä kerroilla paino vielä laskee ja sitten jossa kohtaa huomataan, ettei painoa saa oikein millään alas. Tämä on biologiaa ja tämän takia olemme pysyneey hengissä. Tässä yltäkylläisyyden tilassa, ominaisuus ei ole enää tarpeen, mutta keholla menee aikaa tottua tilanteeseen.
Laihduttamisen lopettaminen ja itselle sopivan elämäntavan löytyäminen vie aikaa. Kun homma ei ole vaan pääkopasta ja omasta päättäväisyydestä kiinni, on sille annettava aikaa ja luotettava että oma tapa voida hyvin ja hallita painoa löytyy. Ammattilainenkin voi tarvita ammattilaista, se ei ole häpeä. Toisen kanssa asian pallottelu auttaa myös omien ajatusten jäsentelyyn. Lisäksi näkökulman muutos voi joskut tuoda ratkaisuja.
Olen tehnyt 15 vuotta ravitsemusterapeutin hommia ja nähnyt mitä laihduttaminen meille tekee ja siksi en oikeastaan ikinä ohjaa ihmistä laihduttamaan, lähinnä mietitään miten voidaan paremmin, miten arjessa homma voisi sujua. Monen kanssa lisätään syömistä, vähennetään treeniä ja lisätään lepoa ja unta :). Säästöliekki on yleinen tuttavuus vastaanotollani.
On hienoa, että tuot esille tätä laihduttamisen nurjapuolta, sillä tämä on on se tavallinen tarina. Laihduttamisen lopettaminen on vaikeaa kun kierre on tuttu, vaihtoehtoinen reitti ei ole selkeä, eikä lyhyt. Mutta se kannattaa, koska se voi tuottaa oikeasti tulosta.”
Näillä puhein kiitän tuhannesti Kukka Laaksoa ja Samia Sundvikia jotka näkivät sen, että tarvitsin enemmän tukea ja olen saanut matkalleni ratkaisuvalmentaja Heikki Harjun apua. Teen tällä hetkellä siis töitä täysin uudelta kantilta, että ymmärrän miksi en pääse sinne missä haluan olla. Miksi mä olen edelleen Too big to be me?! Se ihan tavallinen normaaliapainoinen Anna on tuolla sisällä ja se minä oikeasti olen. Haluan voida hyvin ja elää terveessä ja hyvinvoivassa kehossa pitkän elämän. Olen sen arvoinen ja minulla on lupa tavoitella sitä, vaikka olen yrittänyt ja kompastunut sen sata kertaa.
Nyt käännähdän kullan kainaloon, ollaan vuokrattu video netistä ja ensi viikolla tapaan skypessä taas Heikkiä. Mun matkani on nyt tässä, ja toivon että en enää koskaan elämässäni tulee olemaan yhdelläkään dieetillä, valmennuksella, ruokavaliolla vaan elän juuri sellaista elämää tänään mitä haluaisin elää huomenna. Kiitos kun olette mukana mun matkallani.
Salikuvat tältä viikolta. Seurana maailman paras Sara <3.
Upeaa viikonloppua!
23 vastausta aiheeseen “Ei enää yhtään dieettiä”
Ihana Anna ? Juurikin näin!
Sä olet Anna kyllä iso inspiraation lähde 🙂 Kiitos siitä!
Kuulostaa erittäin hyvältä! ? Paljon tsemppiä!
Erinomainen päätös : ), samasta aiheesta olen puhunut äitini kanssa, joka on laihduttanut viimeiset kolmekymmentä vuotta. Seurauksella, että keho on entistä rasvaisempi ja keho säästöliekillä. Kun äitini oli maininnut lääkärilleen, että hänen tyttärensä on kehoittanut lopettamaan laihduttamisen, nukkumaan hyvin ja tekemään mielekkäitä asioita ja ravinnon suhteen pohtimaan asiaa siltä kantilta, että miten voin tehdä keholleni hyvää. Todettakoon, että äidilläni on lievää ylipainoa ja kilpparin vajaatoiminta. Lääkäri oli pöyristyen todennut, että sitenhän sinä lihot vielä lihavammaksi. Tulin kyllä aiheesta aika ärsyyntyneeksi ja ilolla luen tarinoita aiheesta, joissa on todella ymmärretty oleellinen. Voimaa tulevaa, ilolla jään seuraamaan.
Hyvä juttu ! mä olen aika samoissa jutuissa , ja päätin etten laihduta enää koskaan ! otin 1.5 vkoa sitten käyttöön fat-secret sovelluksen jonne kirjataan ylös kaikki mitä syö päivän aikana. Just hyvä mulle ! mitään ei kielletä ja annoskoot selkenee pikku hiljaa. painoni laskenut -3kg !!! Ja syön siis 5x pvä. En siis koe että nyt laihdutan millään kana salaatti parsakaali kuurilla vaan että mulla on vapaus -kunhan rehellisesti kirjaan kaiken !
Hieno päätös! Täällä on myös heitetty hyvästit ihme-dieeteille ja kikkakolmosille, taival on tosin vasta alussa.
Tsemppiä opiskeluun ja energiaa arkeen!
Todella hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa! Hyvä Anna!!
Hienoa Anna! minäkin olen ollut laidutus kuurilla n. 30 vuotta viimeiset 4 vuotta 13 kg vaihtelevalla menestyksellä 🙂 Tänä keväänä päätin lopettaa, opettelen myös syömään terveemmin, sallin myös herkut, silloin kun tekee mieli. painokin on pudonnut jo 3.5 kg- vielä on matkaa normaalipainoon. siellä se kuitenkin häämöttää! Liikkuva ihminen olen ollut aikuisen ikäni. Olen ostanut valmennuksia toisensa perään ja Alkukin tuli käytyä läpi. Kaipaan kuitenkin ruokavaliooni kotimaisia viljoja, vaikka muutaman palasen ruisleipää, tai puurolautasellisen. Juustoa muutaman siivun tai sitten kupillisen rahkaa. vihamneksien ja juureksien määrään tulee edelleen kiinnittää huomiota, etten palaisi vanhaan ruokailumalliin jossa leivällä korvasin aterioita. Tsemppiä sinulle Anna, ja hyvää kevättä ja kesää!
Hei todella hieno päätös ja suosittelen sinulle niin lämpimästi vegaanista ruokavaliota. Saat syödä niin paljon kuin jaksat ja keho alkaa pikkuhiljaa löytämään oman terveellisen painonsa. Tämä elämäntapa on tuonut minulle niin hyviä tuloksia kaikkiin elämäni osa-alueisiin ja takaisin en mene, joten haluan innostaa muitakin kokeilemaan! 🙂
Onko hclf- elämäntapa tuttua? Siitä saa Suomessa liian vähän tietoa. Uskoisin sen olevan lähinnä juuri toimiva elämäntapa eikä dieetti.
Kyllä on itse seuraan juurikin tuota hclf-elämäntapaa. Youtubesta löytyy hyviä videoita mitä on tehty tästä elämäntavasta niin suosittelen katsomaan ja nimenomaan minulle tämä vegaanisuus on elämäntapa, koska tähän liittyy niin paljon enemmän kuin ruokavalio. Olet oikeassa että Suomessa ei kauheasti kuule tästä elämäntavasta, mutta uskon että tämä pikkuhiljaa rantautuu Suomeenkin. 🙂
Sama suositus täältä! On aivan uskomatonta, että pystyin lopettamaan ikuisen laihdutuksen ja kaloreiden tarkkailun, kun siirryin kasvisruokavalioon. En ole täysin vegaani, vaan syön välillä myös joitakin tuotteita, jotka sisältävät maitoa/kananmunaa. Paino tippui vuodessa BMI 19 tienoille ja on siinä nyt pysynyt pari vuotta, pois lukien tietysti raskausajan. Tämä vapauden tunne on ihanaa 🙂
Juuri näin! Inspiroiduin ihan kamalasti tuosta ajatuksesta; Elä nyt niin kuten haluat elää huomenna! Jos aloitan huomenna dieetin, eihän se ole lopullinen tapa elää elämääni, vaan välialikainen dieetti. Se, millainen haluan olla, ei tule dieetin kautta vaan elämällä siten.
järkevällehän tuo kuulotaa kunhan muistaa annoskoot ja lautasmallin, herkkupäivät sinne viikonloppuun ja niissäkin malttia ..Ja se liikunnan kipinä!!
Voit olla ylpeä siitä että heidän äitinsä on hieno esikuva heille, kiitos ihanasta blogista ja hyvistä teksteistä. Sinulla on sydän paikallaan. 🙂
Anna hyvä! ”Tunne itsesi!” Tuttua tutumpikin viisaus .Kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Maailma vain on väärällään kaikenlaista suuntausta puoleen jos toiseenkin. Me ihmispoloiset olemme aivan hukassa välillä itsemme, diettiemme, hormoonien,lastemme, harrastustemme jne kanssa.
Löytöretki itseemme, minuuteemme voi olla käänteentekevä ratkaisu moneen asiaan. Ei mikään helppo ”nakki”, mutt yksi päivä sen vain oivaltaa (on oivaltavinaan)!!!
Ei vaan pidä tehdä sitä, tätä, tuota, ja vaikka mitä. Se lähtee itsestämme ja oivalluksistamme. Näin monesta asiasta elämässämme tulee helpompaa, tai ainakin se tuntuu sille. Se balanssi, sanoisin minä! 🙂
Kiitos ihan mielettömästä kirjoituksesta! Lueskelen tätä blogia harvakseltaan, mutta nyt jo otsikko herätti mielenkiinnon. Olen kolmisen vuotta sitten laihduttanut itseni normaalipainoiseksi, nyt saanut kaiken korkojen kanssa takaisin. Välillä olin onnettomuudessa, jonka jälkeen liikkuminen oli hankalaa ja vaihdoin työpaikkaa. Töissä joka päivä on katastrofi ja syödä ei ennätä. Olen kokeillut Jutan dieettejä ja viimeisimpänä maksoin pienen omaisuuden henkilökohtaisesta ohjauksesta. Mikään ei tällä hetkellä tunnu toimivan ja sekös se stressaa! Tämä ajatus, että tekisi vain ja ainoastaan hyviä valintoja sai nyt jotenkin minun silmät auki. Ruokia ei tarvitse punnita ja ns. kurittaa itseään koko ajan. Täytyy vaan alkaa elää normaalisti! Kiitos siis tästä kirjoituksesta! Toivottavasti minäkin löydän jostain itselleni henkisen valmentajan vielä. 🙂
Itse laihdutin itseni normaalipainoiseksi ja siinä se on pysynyt. Syön herkkuja silloin tällöin mutta muuten olen kyllä huomannut että ruokapäiväkirja on tehokas metodi. Siinä huomaa mitä kaikkea suustaan alas pistää. Sillä on ikävä kyllä hyvin suuri merkitys. Liikunta on hyvä asia muttei yksin auta. Ruokapäiväkirja pitää ainakin minut kaidalla tiellä ja auttaa valinnoissa koska elämä on jokapäiväisiä valintoja. Tekstistäsi tuli mieleen se että painon hallinnasta tehdään valtavan iso juttu. tarvitaan psykologeja tms. Jotenkin se pitäisi saada sellaiseksi että on kyse omista valinnoista oman itsen hyväksi. Muiden mielipiteillä ei ole väliä juurikaan. vIerastan ajattelua että syömiseen tarvitaan ulkopuolisia neuvonantajia, uskon kai vieläkin tuohon kuuluisaan itsekuriin. Tsemppiä!
Sun ajatukset kuulostaa todella hyviltä ja todella hyvä lause tuo
”Elä sellaista elämää tänään, mitä haluaisit elää huomenna.”
Moi Anna!
Ihana ajatus ja tunne tulee tästä kirjoituksestasi! Itse en ole koskaan laihduttanut, vaikka pienoista tarvetta olisi ehkä ollutkin (ja on nytkin).
Omat ajatukseni ovat kuitenkin pyörineet sen asian ympärillä…
-lasken liikkumisiani
-mietin syömisiäni, tai oikeastaan syyllistän itseäni epterveellisistä valinnoista
-olen ajatellut rajoittamisen olevan oikea tie
Nyt olen tietoisesti pyrkinyt pois näistä kielteisistä ajatuksista. Mulla ei ole enää lenkillä matka/kalorimittaria, yritän vain ottaa rennosti ja löytää liikunnan ilon.
Yritän lisätä joka aterialle paljon kasviksia, en siis ajattele edes, että nyt syön terveellisemmin, vaan pyrin ajattelemaan, että kuinka paljon saan lisää jne.
Pyrin ennemmin hyvään oloon, kuin laihtumiseen. Pyrin jaksamiseen arjen askareissa ja iloiseen mieleen.
Enää en halua ajatella itsestäni ja tavoistani negatiivisesti, vaan todellakin haluan kunnioittaa ja rakastaa itseäni ihan tällaisenaan.
Sinä olet upea ja varmasti löydät oman hyvän olosi, kun vain kuuntelet itseäsi!
Kirjoituksesi tuovat inspiraatiota ja hyvää fiilistä myös meille muille! Kiitos siitä ja hyvää kevättä!
[…] siitä ole kuin viisi viikkoa kun innosta puhkuen kirjoitin Ei enää yhtään dieettiä -kirjoituksen. Jos olen elänyt ”sellaista elämää tänään mitä haluaisin elää […]
Aamen!
Kuule Anna, mä olen vuosikausia laihduttanut millon milläkin periaattella. Ketokarppaus oli viimisin villitys minkä kävin lävitse. Suurin osa dieteistä toimii… mutta mulla valitettavasti vain tietyn aikaa, koska A) En voisi ikinä kuvitella eläväni loppu elämää ruokavalioilla ja B) jossain kohtaa se, että kielletään jotakin (ihan sama mitä) alkaa käydä päänupin päälle ja sit alkaa ahmimiskäyttäytyminen. Syön juuri sitä mitä en saa syödä ja tolkuttomasti, koska a)himo iskee just kiellettyihin asioihin ja b) nälkä saattaa yltyä niin kovaksi, että se ruokkii ahmimiskäyttäytymistä.
Mä tulin myös sellaiseen valtavaan turhautumispisteeseen. Yhtenä päivänä mietin, että mitäs hyötyä tästä mun laihduttelusta on ollut kun vaaka näytti 130kg!!!! Päätin tyhjentää päästäni kaikkien ”asiantuntijoiden” vinkit. Liityin kiloklubiin, jossa nyt seuraan kaloreita ja joka näyttää pientä osviittaa siitä että syön terveellisesti tai edes sinne päin. Mun periaatteni on syödä kiloklubin antamien kalorimäärien mukaan. Esim. nyt olen syönyt reilu n.1900kaloria. Kun merkitsee viikon liikkumiset etukäteen, saa tarpeellisten kaloreitten määrän päivää kohden. Ensin hirvitti syödä niin paljon, mut jumankekka kun se todella toimii. Paino tippuu, ei ole nälkä ja tuntuu syöminen vapaalta. Mun periaate on myös se, että mä syön mistä tykkään. Jos en tykkää parsakaalista, niin en tunge sitä mihinkään vaan etin maukkaampia vaihtoehtoja. Mun ahmimiskäyttäytyminen on jäänyt pois, koska saan syödä vapaasti ja joka päivälle suunnittelen myös jotakin ns. herkkua. Esim. koska mä tiedän jo valmiiksi että aina lounaan jälkeen mulle tulee kauheen makeen nälkä, niin nyt mä syön banaanin tai -kauhistus sentään- ihan oikeen keksi tai kaks. Elämäni on saanut värit eikä enää ahdista. Enää mun ei tarvitse syödä salaa herkkuja vaan voin hyvällä omalla tunnolla syödä mitä syön. Mulla on kaapit täynnä herkkujakin ja eikä ne siellä enää houkuttele, koska kaikki mitä syön on herkullista ja tyydyttää mun aisteja. Ja…jos musta alkaa tuntuu, että haluan suklaata, niin sitten mä syön suklaata. Kun mulla on sitä kaapissa, niin saan heti tyydytettyä halun eikä siihen tarvita kun pala tai kaksi suklaata…OIKEASTI se riittää tänä päivänä. Mikä on aivan uskomatonta.
Välillä on vaikea uskoa, että herkut todella säilyy niin hyvin kaapissa, koska ennen kun olin ”dietillä”, niin saatoin himoissani vetää suklaalevyn tai kaksikin ihan tosta noin ja sen jälkeen koin kauheeta morkkista. Ja mitä tohon morkkikseen tulee, enää ei tarvitse tuntee syyllisyyttä tai häpeää mistään mitä syö…IHANAA!
Kyse on kokonaisuudesta.
Kaiken kaikkiaan kolme viikkoa meni mulla aikaa että paino alkoi oikeasti laskemaan noin suurilla kaloreilla. Aluksi jopa vähän nousi. Kärsivällisyyteni oli koetuksella, mutta se kannatti. Kehoon tuli aluksi tosi paljon nesteitä jne. koska ruokavalioni oli ollut vähähiilihydraattista (20g hh/pvä)–>paitsi ahmimiskohtauspäivinä. Mut sen jälkeen paino on koko ajan tippunut jo useita viikkoja. Nyt mulla on myös enemmän energiaa liikkua, koska en hurise millään kitukaloreilla. Olen myös nyt juuri löytänyt Patrik Borgin blogin, jossa mun mielestä on todella tervehenkistä selitystä terveestä elämäntavasta: http://patrikborg.blogspot.fi/search/label/hyv%C3%A4%20sy%C3%B6minen
Zemppiä!
[…] Ei enää yhtään dieettiä […]