Raskaudessa ollaan päästy sen viimeiselle kolmannekselle ja ajattelin siksi jakaa vielä ajatuksia menneestä 3 kuukaudesta. Kaikki mun raskauteen liittyvät kirjoituksethan löytyy raskaus -tagin alta tai olen ainakin yrittänyt merkkailla ne joissa on enemmän aiheeseen liittyvää asiaa. Toki tästä olotilasta tulee mainittua postauksessa jos toisessa mutta noissa on ainakin enemmän. Ihan tarkkaa ensimmäisen kolmanneksen postausta en tehnyt eli ensimmäisen 10 viikon tunnelmia voi lukea kirjoituksesta Ajatuksia alkuraskaudesta ja Tervetuloa Italiaan! -kirjoituksessa on henkisen puolen pohdintaa kun viikkoja tuli täyteen 12.
Keskiraskauden alussa mulla oli edelleen pahoinvointia. Oksentelin viikkojen 16 paikkeille päivittäin suunnilleen kerran ja etovaa oloa oli vaikka en pönttöä kumarrellut sen useammin. Suuri stressi helpotti henkisesti np-ultran jälkeen ja kun vatsakumpu kasvoi muuttui pelko keskenmenemisestä varmaksi oloksi siitä että perhe kasvaa kolmannella. Vauvahan oli täysin toivottu eikä mikään yllätys mutta silti henkinen sopeutuminen tähän raskauteen oli aika vaikeaa. Mulla oli suuri lihomisenpelko sillä oon aina raskauksissa paisunut kuin pullataikina ja etenkin se aiheutti suurta ahdistusta sillä olin viimeiset kaksi vuotta paahtanut töitä niska limassa unelmakropan eteen. Silti kaikessa ahdistuksessaan painonnousu on ollut prikulleen samanlaista ja kiloja on tullut -pahin pelko siis ”kävi toteen” ja siinä on ollut nieleskemistä.
Ensimmäisen kolmanneksenhan pystyin treenaamaan melkein kuten ennenkin ja nostelin ihan ennätysrautoja esim. maastavedossa, sillä tein siihen aikaan voimatreeniohjelmaa jossa oli kokoajan nousevat painot. Mavetreenissä nousi esimerkiksi 95kg ihan muitta mutkitta ja penkkiä tein 50 kilolla ja vähän päälle. Keskimmäisen kolmanneksen alussa tilanne kuitenkin muuttui nopeasti ja tunsin miten voimat katosivat salilla. Kyykkytekniikka tuntui yhtäkkiä todella vaikealta, painopiste karkasi varpaille sellaisilla painoilla joihin olin tottunut ja sain keventää niitä ihan urakalla (60kg -> 40kg). Tuossa vaiheessa kävin vielä kerran kopsuttelemassa korkkareilla mutta tunsin oloni sotanorsuksi Pleaserit jalassa -siinä ei sexy heels teksti auttanut kenkäpussin kyljessä. Taisin Instagram kuvaankin kirjoittaa tekstin että ”elefantti korkkareissa on totta”.
Treenit vähentyi todella paljon tuosta keskiraskauden alusta sillä sairasteltiin talvella paljon koko perhe ja oma olo salilla tuntui nihkeältä. Yksi todella kurja vaiva oli väsymyksen lisäksi aivan tolkuttoman usein tulevat migreenikohtaukset. Myös tämä on mulle muista raskauksista tuttu vaiva ja nyt joudun koputtamaan puuta todella kovaa kun sanon että se on ehkä mennyt ohi! Salilla mua harmitti etten voinut tehdä enää voimatreeniohjelmaa ja motivaatio treenaamiseen katosi taivaantuuliin. Salikerrat harveni entistä enemmän ja siirryin oikeastaan kokonaan arkiliikuntaan eli lenkkeilin koirien kanssa omalla tahdilla -tai siis supistusten tahdilla. Kaikki liikunta alkoi tuntua epämiellyttävältä mitä enemmän viikkoja tuli.
Vähän ennen raskauden puoltaväliä käytiin rakenneultrassa jossa saatiin tietää että pienokainen on poika <3 Siitä tuli hyvä mieli, vauvalle alkoi muodostua persoona omassa mielessä kun sukupuoli ei ollut enää arvoitus. Isommille sisaruksille on ollut helppo puhua että mahassa on tulossa pikkuveli.
Vatsa on kasvanut hurjasti tässä keskiraskauden lopussa ja nyt kun katson aiempia kuvia niin mietin et miten pieni maha oli milläkin viikolla vaikka se tuntui jo silloin isolta. Nyt tunne vatsasta on sellainen että se on kokoajan enemmän ja enemmän täynnä eli ennen siinä oli pehmeää mutta nyt tunnen miten se täyttyy vauvasta.
Pienokainen viihtyi viikolle 25 asti pystyasennossa ja hyppi mun rakon päällä kuin trampoliinilla. Kaikki liikkeet tuntuivat suoraan alaspäin ja muiden oli hankala tunnustella niitä vatsan päältä. Sitten olin pääsiäisenä mun veljen luona syömässä kun mun sisällä tuntui ihan hurja pyörintä ja poika heitti kuperkeikalla itsensä raivotarjontaan ja aloitti rummuttamaan jaloilla mun kylkiä! Hurja tunne kun yhtäkkiä potkut tulivat ylöspäin ja ne näkyi myös vatsanahkan läpi jonkun mahassa liikkuvan alienin tavoin. Nyt liikkeitä on myös muiden helppo tunnustella <3
Yhteenvetona voisin nyt jälkikäteen sanoa että ehkä tämä keskiraskaus oli silti alkuraskautta helpompi sillä tässä ei ole ollut sitä keskenmenon pelkoa mun historiasta johtuen (eli 3 alkuraskauden keskenmenoa) vaan olen voinut höllätä sitä kun ultrissa on kaikki ollut hyvin. Se mikä saa mut surulliseksi on se, että olen sen sijaan murehtinut tätä painonnousua koko keskiraskauden varmasti päivittäin. Toisaalta olen josssain määrin hyväksynyt sen faktan etten voi näyttää samalta kuin viime kesänä, sillä mun vatsassa kasvaa lapsi mutta toisaalta soimaan itseäni jatkuvasti omista ruokavalinnoista. Ne on ihan surkeita verrattuna aikaan ennen raskautta ja kun päälle lisätään se, että liikuin lähemmäs 10 tuntia viikossa ja nyt nada -niin eihän se yhtälö tee muuta kuin plussaa. Tässä postauksessa en kuitenkaan halua keskittyä ainoastaan yhteen asiaan eli tuota aihettahan pohdin esimerkiksi tässä aika tuoreessa kirjoituksessa Fitness Classic 2014 ja pohdintaa omasta kehonkuvasta.
Siinä useampi kuva nykytilanteesta eli kun eletään raskausviikkoa 28. Laskettuun aikaan on enää alle 3kk ja se tuntuu aivan ihanalta. Sanotaan että odottavan aika on pitkä mutta silti tuntuu että yhtäkkiä viikot on vain harpponeet eteenpäin ja omasta kokemuksesta aika vapusta juhannukseen menee todella nopeasti. Ehkä sen jälkeen mulla alkaa kituviikot ja toivon poksahtamista päivä mikä tahansa 😉 Vielä en ole lainkaan valmis vauvaan joten onneksi on nämä 12 viikkoa jäljellä. Perjantaina tein vasta ensimmäiset ostokset vauvalle koko raskauden aikana <3 Tämä tietysti on helppoa siksi kun on jo lapsia ja kaikki isommat tavarat on jo valmiina. Hankintalistalle tulee enemmän käyttötavaraa kuten tutteja, rasvoja, vaippoja ja helposti kuluvia vaatteita kuten sukkahousuja jne.
Nyt mieli on kertakaikkisen positiivinen kun kaikki ns. viikkojen haamurajat alkaa olla ohitse ja odotus lähenee loppuaan. Viimeisestä kolmanneksesta aion nauttia täysin rinnoin ja tämä melkeinpä kirjaimellisesti sillä hinkithän on isommat kohta kuin ikinä 😀 Tiedän että viimeiset viikot siellä loppupäässä on aika tuskaa sillä kärsivällisyys voi olla todella koetuksella mutta juuri nyt en onneksi vielä ihan muista sitä 😉 Vaivoja toki on jo nyt vaikka muille jakaa ja oon edelleen sitä mieltä että tää ei oo mikään ”vuosi elämästäni” mutta hyvin ainutlaatuista aikaa naisen elämässä kuitenkin.
Hyvää loppuraskautta siis mulle ja toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun saakka! 😀 Olet rakas meille jo nyt pikkuherra X. Koko perhe odottaa sinua maailmaan!
17 vastausta aiheeseen “Kertausta keskiraskaudesta”
Sä olet Anna niin kaunis (luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa) ja upea nainen, olit raskaana tai et, että ihan turhaa mietit, tuleeko kiloja enemmän tai vähemmän raskauden aikana… 🙂 Pääasia, että vauva voi hyvin ja se saa tarpeeksi energiaa kasvaakseen! Teit viimeksi niin mielettömän työn kroppasi kanssa, etteikö oo epäilystä, ettet tekisi sitä halutessasi uudestaan 😉 Älä kuitenkaan turhaan murehdi sitä vielä, nauti nyt raskaudestasi täysillä! Musta sun vauvamaha on jotenkin niin söpö, vaikka uskon, että se on varmaan päivä päivältä vauvan kasvaessa hieman raskaampi kantaa…
Petra, sä osaat olla ihanan kannustava! Kiitos paljon <3 Halauksia! Oli ihana nähdä tänään!
En voi muutakuin yhtyä Petran kommenttiin ! Sä säteilet kuvista läpi <3 Ja IRL vieläkin enemmän! Jaksoit meitäkin naurattaa, oot huippu!
Jokos olette tulokaalle nimeä pohtineet? 🙂
Kyllä mä luulen et nimi on valmiina jos vauva näyttää vielä siltä mitä ollaan ajateltu 🙂
Olen lukenut sun blogia yli vuoden ja tuntuu ihan hullulta, että me ollaan nyt yhtä aikaa raskaana melkein samoilla viikoilla 🙂 Itse painiskelen täysin samojen asioiden kanssa, tää painonnousu ja kaikki kropan muutokset ja niihin tottuminen on jotain ihan kamalaa. Silti samalla olen tietenkin onnellinen tulevasta pojasta <3
Odotan innolla että saamme pojat maailmaan ja miten itse jaksan lähteä taas noudattamaan ruokavaliota JA treeniohjelmaa, kun viime vuonna pudotin yli 10kg. Onneksi ollaan samassa tilanteessa, niin saan varmasti täältä sitten kannustusta ja tsemppiä, tiedän sen!
Voi kultamurunen! Olen lukenut blogiasi jo kauan ja toivon, että voit nauttia elämästäsi juuri nyt, juuri sellaisena, kuin se on! Koska se on suuri onni ja olet aivan ihana! Erityisesti lahja uudesta perheenjäsenestä ilahduttaa! Ulkoinen olemuksesi on toissijainen asia siihen nähden, mitä sisälläsi tunnet ja haluat! Toivon, että PÄÄTÄT olla onnellinen juuri sellaisena kuin olet! Saman asian kanssa taistelen itsekin ja siinä on elämän mittainen oppiminen…joka tapauksessa: iloitsen sinusta ja perheestäsi, kun uskallat kertoa kaikesta ja toivon teille kaikkea hyvää! Unelmat voivat toteutua! <3
Itelläki teki raskaana välillä vaikeeta painonnousu. Neuvolassa pahin vaihe oli aina astua vaalle ja muutama kerran pääsi melkein itkukin. Sitten keskivaiheen jälkeen tuli fiilis, että hitto: ne kilot kerkee kyllä tiputtaa, raskaana ei kuitenkaan elämässä niin kovin montaa kertaa tule oltua :). Tuntuu et kehun joka kerta siun masuu ku kommentoin, mut se on niin ihana 😀 <3! Tulee ikävä omaa palleroa :).
Hei Anna! Olen lukenut blogiasi yli puoli vuotta. Nyt vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa 🙂
Olen kahden ison lapsen tai paremminkin nuoren (16 ja 20v.) äiti. Tykkään silti kovasti lukea ja seurata teitä pienten lasten äitejä ja juttuja. Blogiasi rupesin lukemaan aluksi fitness- kiinnostuksen vuoksi, kun aloin itse tosissani kasvattamaan lihasta, vaikka en kisoihin tähtääkään. Mutta vaikka kirjoituksesi aiheet ovat nyt painottuneet toisin, tykkään silti blogistasi tosi paljon.
Tulin itse ekaa kertaa raskaaksi 25-vuotiaana. Olin todella pienikokoinen ja raskauskilojakin kertyi vähän. Pääsin entisiin mittoihin pelkän imetyksen avulla 3 kk synnytyksen jälkeen. Sairastuin kuitenkin vakavasti, kuten minulle kävi kuopuksen syntymänkin jälkeen. Lapset oli sitten tehty, en olisi ehkä enää kestänyt kolmatta raskautta. Muistan niin elävästi, kuinka kateellinen olin ystävilleni, jotka olivat terveitä, vaikka valittivatkin kertyneitä kiloja. Olisin vaihtanut kilot terveyteen ihan lennosta.
Tarkoituksena tällä em. ei ole peloitella sinua tai mitenkään vähätellä kilojesi sinulle aiheuttamaa mielipahaa. Jokaiselle ne omat murheet ja surut ovat ne jotka tuntuvat, eikä niitä voi laittaa järjestykseen ””kuka kärsii eniten””. Minun silmiin näytät kauniilta kaikissa kuvissa joita olen blogissasi nähnyt. Ison masun kanssa tai ilman sitä 🙂 Toivonkin, että jaksat nauttia raskaudesta vielä loppuun saakka. Kiloja ehdit sitten pudottelemaan myöhemmin.
Rilla, 45v.
Taustalla täällä olen ihanaa blogiasi seurannut ja kiitos aioudesta ja rehellisyydestä.
Nyt tuntui että on tarve kirjottaa sulle.
Itse olen 3lapsen äiti ja aiemmissa raskauksissa olen kanssa kerännyt kiloja paljon n. 20-30kg.
Ensimmäiseltä sain painoni normaaliksi ruokavaliolla ja kotijumpalla, toisesta jäi vielä pudotettavaa ihan muutama kilo ja kolmannesta alta kymmenen, laiskasti jaksoin pudottaa :/
Mutta nyt vastikään sain kipinän salille ja nyt olen uudestaan raskaana ja pelko on painon noususta liiaksi on suuri :/ vaikka vauva onkin todella toivottu ja tervetullut.
Salilla käyntikin pelottaa koska keskenmenoja on taustalla ja tieto, taito saliharjoittelusta ja sen turvallisista tekniikoista ja treeneistä raskausaikana ihan lapsen kengissä.
Kauhea sepustus 🙂 mutta lähinnä halusin varmasti kiittää ja kertoa että on ihanaa lukea kirjoituksiasi, koen että saan uskoa itseenikin kauttasi.
Oi Anna,sä oot niin upee nainen ja voi miten toi raskaus vaan kaunistaa sua,sä ihan hehkut 🙂 Vaikka paino nousee ni älä stressaa liikaa,koita nauttia nyt.Kohta sulla on vauva ja pian huomaat että siitä vauvasta on tullu taapero,viimeistään sillä hetkellä herää lämmin muisto siitä,kuinka ne pienet jalat hyppi ensin rakon päällä niin et luuli sen halkeevan ja kuinka ne sit siirty kylkiin,välillä tuntu et ne pienet varpaat porautu kylkiluiden alle…oi <3 <3 <3 Itellä nyt 5v ja 2v lapset ja vaikka aika vahvasti tuntuu että tää bändi on nyt kasassa ni silti välillä herää ajatus et entäpä jos…<3 Nauti olostas,nauti siitä masusta ja niistä hinkeistä 😀 Kun raskaus on ohi ni sä voit taas treenata ihan sydämmes kyllyydestä ja hei me kaikki tiedetään et sulla jos jollain on selkärankaa hoitaa se homma kotiin.Sä oot kuuma fittnes-kissa taas enemmin ku arvaatkaa ja sen lisäks sulla on 3 ihanaa lasta…mietippä sitä 🙂
Heippa Anna! Minäkin olen seurannut yli vuoden sun blogia, mutta nyt vasta taidan ekaa kertaa kommentoida. Jälleen teksti osui ja upposi. Painin itsekin samojen asioiden äärellä. 3 lapsi tulossa ja nyt puolivälissä mennään. Toisen raskauden jälkeen tein elämäntapamuutoksen ja sali on mun henkireikä. Olen ollut aina normaalipainoinen ns. laihaläski mutta raskauksien aikana tullut 20-26kg painoa. Nyt luulin että paino ei nousisi tässä raskaudessa samaan tahtiin koska salitreeniä 4 -5x viikko ja ruokailu on huomattavasti terveellisempää kuin aiemmissa raskauksissa, mutta väärässä olin, noususuunta on sama ja tämä ahdistaa. Nautin raskaudesta mutta silti on ikävä juuri näkyviin tullutta pyykkilautavatsaa. Toki minunkin ruokailu on muuttunut hieman huonompaa suuntaan raskauden aikana 🙁 Erityisesti herkut on tullut lähes jokapäiväiseen ruokavalioon !!!!!! Vaikka toisaalta pitäisi antaa itsellensä lupa herkutteluun niin silti koen huonoa omaatuntoa erityisesti vauvan takia, niinpä olen päättänyt olla herkkulakossa juhannukseen asti. Kun ei osaa syödä herkkuja järkevästi niin pakko olla ilman. Nyt tämän päätöksen jälkeen olo on ollut mahtava :)))
Pakko vielä sanoa loppuun että Anna sinä hehkut ♡
Mä oon huomannut ton saman keskiraskaudessa että paino oli mielessä lähes päivittäin. Mikä mun tapauksessa sinänsä on käsittämätöntä, koska painoa kertynyt puolet siitä mitä esikoisesta vastaaviin viikkoihin mennessä ja kokonaispainokin on 10-15 kiloa ollut koko ajan vähemmän kuin ekalla kerralla. En mä muista että ekalla kerralla olisin siitä painonnoususta stressannut, se alko ahdistaa vasta synnytyksen jälkeen kun imetys ei vienytkään kiloja.
Viimeisen kolmanneksen alku on ollut tosi rankka ja odotan kuin kuuta nousevaa kohta alkavaa kesälomaa. Jos sitten saisi vähän rentoutta tai jotain tähän odottamiseen kun ei tarvitsisi töistä tms. pingottaa ja miettiä että pakko jaksaa.
Itsellä on kaksi raskautta takana ja molemmista tuli +26kg painoa vaikka liikuin molemmat raskaudet aktiivisesti. Kroppa vain otti ja kerrytti itseensä kaiken mahdollisen, tekipä miten tahansa syömisten ja liikkumisien suhteen. Tiedän, että jos nyt alkaisin odottamaan kolmatta olisi sama painonnousu edessä. Se vain on niin.
Kaksin käsin ei kannata kaikkea syödä, mutta turha sitä painonnousuakaan sinun on tässä vaiheessa kovasti murehtia. Raskausaika on muutoinkin niin kovin lyhyt aika ja siihen ei enää pysty palaamaan. Joten nauti tästä loppuraskaudesta!
Onnea loppuraskauteen kaunokainen <3
http://outinfitness.fitfashion.fi/
Onnea raskauteen! :o) Olen tainnut viimeksi kommentoida, kun aloin odottamaan esikoistani vuosi sitten ja kyselin vinkkejä raskausajan ruokavalioon. Mä söin paljon herkkuja raskausaikana, mutta kiloja keräsin vain 15. Niistä tippui helposti 9 imetyksen alussa ja olin siihen tyytyväinen, kunnes paino alkoikin imetyksestä huolimatta tai kenties juuri siitä johtuen nousta kohinalla!
Pointtinani onkin tässä, että hormonitoiminta vaikuttaa ihmisiin niin eri tavalla ja vieläpä eri aikoina raskautta/imetystä, joten älä syyttele itseäsi kiloista yhtään! Itse en raskausajan mässäilystä huolimatta lihonut sen enempää, koska hormonitoimintani oli sellaista, mutta nyt imettäessä paino nousee parin kilon kuukausitahtia ja jos yritän vähentää syömisiä entisestään, maidontulo hiipuu samantien. Mun on siis vain hyväksyttävä lihomiseni nyt, vaikka ei tämä helppoa ole todellakaan! Tavoitepainooni oli jo ennen raskautta 6 kiloa matkaa ja nyt onkin yli tuplaten. Kuvittelin yltiöoptimisesti, että imetys laihduttaa kuin itsestään ja olen kesällä tavoitepainossani (hah!!), mutta eipä kroppa toimi aina niin kuin itse haluaisi… Tsemppiä loppuraskauteen!
Sä olet Anna upea. Ihan mieletöntä, ja nostan hattua, miten avoimesti sä kerrot täällä asioista ja miten aito sä olet. Hirmuisesti onnea loppuraskauteen <3