Kaupallinen yhteistyö: Novelle
”Elämää kannattaa nauttia ahnain kulauksin, eikä jättää muuten vain kulumaan. Joka päivä näyttää vähän erilaiselta, kun siihen oikein asennoituu. Juuri tästä asenteesta on kyse Novellen Elämän Janoon -haasteessa. Se vie monenlaisiin paikkoihin ja yllättää uudenlaisilla sisällöillä – kuten vaikkapa tällä.”
En tiedä miten moni teistä törmäsi White Trash Disease Natan kirjoitukseen päivästä, jonka hän vietti meillä hoitamassa lapsia ja kotia. Olen ollut kuin kuumilla kivillä siitä saakka, sillä myös minulla on oma tarina kerrottavana. Meillä ei mennyt kauaa tähän ideaan, kun Novelle haastoi meidät Elämän Janoon kokeilemaan jotain uutta ja erilaista. Molemmat kirjoitetaan blogeja ja ollaan suorapuheisia hassuttelijoita, mutta mikä muu meitä yhdistää? Ei ainakaan samanlainen perhe, koti tai harrastukset. Olisipa idea laittaa Vaimot vaihtoon! Minkälainen on päivä WTD-kodissa Natan säännöillä? Onko lapsettoman city-hipsterin elämä vain skumppaa ja hienoja illallisia julkkisystävien kanssa? Vetosali, päivän asusta kuvia sekä rauhallista hengailua musta-valkoisessa kodissa. Sitä odotin! Saisinko käydä yksin pissalla niin, että kukaan ei roiku ovenkahvassa ja syödä ruokani lämpimänä? Meinasin pakata päivän sijaan viikon kamat jo lähtiessä.
Paiskasimme jälleen kättä ja oli minun vuoroni astua saappaisiin, jossa olin vastuussa vain itsestäni. Se tuntui samantien vapauttavalta ja ensimmäinen tehtäväni oli suunnata salille ja kauppaan. Ihmetys oli suuri, että ostoksia ei maksettukaan tyhjillä pulloilla kuten itselläni on tapana, vaan kaupparahaa oli järjetön määrä. Sitä kuulema menisi tuoreisiin luomuvihanneksiin, palvelevan kalatiskin herkkuihin sekä (juhla)juomiin.
Kauppareissua ennen oli kuitenkin aikaa huolehtia itsestäni ja kunnostani. Suuntasin minnekäs muualle kuin Vetosalille, jossa odotti kestävyystreenitunti. Hikoilin jo pelkästä ajatuksesta ja niin ihanaa kuin olikin päästä yksin salille, niin huomasin kotiäitivuosien tehneen tehtävänsä mun kunnolle. Puuskutin kuin pieni porsas, mutta voi sitä voittajaoloa mikä treeneistä seurasi. Tässä kohtaa olin valmis valloittamaan maailman uudelleen. Tätä minulla on ollut niin ikävä!
Natan tavoin, treenien jälkeen napataan kaupasta jotain tuoretta ja hyvää, josta voi valmistaa kotona kuvauskelpoisen aterian. Ohjeen mukaan nappasin ainekset nieriäsalaattiin ja painelin takaisin kämpille kokkaushommiin. Kalaa tuli kahdelle ja siihen meni vajaa parikymppiä ja Larun kaupassa oli enemmän ruotsia puhuvia asiakkaita kuin suomenkielisiä. Olin niin vierailla vesillä mutta onneksi tunnistin avokadon ja sitruunat. Vanhasta tottumuksesta mukaan kauppakoriin eksyi fitness-parsakaali, mutta sitä ei reseptiin tullutkaan.
WTD-keittiöön astuminen pelotti mua. Kaikkialla oli niin siistiä ja en voinut olla ihmettelemättä sitä järjestystä. Meillä kaikki on piilotettu pois pieniltä käsiltä ja pään rapsutusta aiheutti mm. tarkasti viikattu keittiöpyyhepino. Sekin liikuteltavan tarjottimen alahyllyllä. Täällä ei todellakaan asu taaperoita!
Sain paistettua nieriän ja aseteltua ruoan lautaselle kauniisti. Valitsin itselleni ruokajuomaksi kuohuvaa notkuvasta viinivalikoimasta ja kävin ruoan kimppuun. Ihmeellisen hiljaista oli ja muistin yhtäkkiä ajan jolloin asuttiin miehen kanssa kaksin Siilitiellä. Toki Itä-Helsingin vuokrakämppä ei muistuttanut tätä viimeisen päälle sisustettua kaunista kaksiota mutta se aika kun oltiin ihan vain kaksin, ilman lapsia. Se tunnelma tuli kokatessa itselle. Kukaan ei valittaisi, että miksi ruoaksi on salaattia jossa on lehtikaalia ja korianteria. Lapsettoman elämän parhaita puolia oli syödä juuri sitä ruokaa mitä itse haluaa, ilman rajoituksia onko laitettu liikaa valkosipulia tai mustapippuria. Tämän tavan palautan meidänkin keittiöön vaihdon jälkeen.
Vaihtopäivä tuli iltaan ja sain nautiskella auringosta parvekkeella skumppani kanssa. City-hipstereillä on selkeästi arjessa enemmän luxusta, sillä en muista milloin viimeksi olisin ensinnäkään kuullut ajatuksiani saatika saanut vain katsella maisemia. Melkein jo pelkäsin soittoa kotoa. Ihan röhnöttämikseksi ei hipsterinkään elämä jäänyt ja illalla odotti töitä ennen vapaa-ajan datailua ja siirsin mm. päivän asukuvat koneelle seuraavaa postausta varten.
Sitten netfliksiä puhtaissa musta-valkoisissa lakanoissa. Pyykkiteline parvekkeella sai jäädä odottamaan Juhania, se on kuulema miesten hommaa.
Kotimatkalla soitettiin, että tuo kaupasta vessapaperia. Paluu todellisuuteen oli yhtä nihkeä kuin julkisten vessojen loputon rulla. Että joko saan muuttaa Nata teille? Vai tulisikohan sitä viimeistään aamulla ikävä lapsia?
Lue Novellen sivuilta myös muiden bloggaajien hulvattomia haasteita ja tarinoita niiden toteuttamisesta. Samasta paikasta löytyy vinkki myös siihen, miten meikäläinen haastaa itsensä seuraavaksi!
