Vapauden valinta vai ainoa vaihtoehto
Kotoa työnteko ja yrittäjyys on vienyt mua nyt viiden vuoden ajan. Yrittäjyys itsessään ei ole koskaan ollut mikään suuri suunnitelma tai tavoittelemisen arvoinen asia. Kun lähdin perustamaan toiminimeäni niin se tuli täysin siitä tarpeesta, että tarvitsin jonkun vaihtoehdon jolla voin tehdä töitä useampaan paikkaan. Kirjoitin blogia FitFashionilla ja halusin alkaa vetämään pt-tunteja opiskeluni ohella, joten valitsin toiminimen perustamisen. Taustalla oli nimittäin yksi vieläkin ratkaisevampi tekijä, nimittäin se että pystyin tekemään töitä täysin omin ehdoin perheeltä jäävältä ajalta, jossa aikaa meni erityisesti esikoisen hoitoon erityistarpeineen. Minulle yrittäjyys oli siis ainoa vaihtoehto tienata jotain ekstraa mutta juuri silloin kuin itse pystyin irroittautumaan.
Nyt viisi vuotta eteenpäin jatkuu sama meno
Oikeastaan nämä vuodet ovat vierineet omalla painollaan aika samanlaisina siitä saakka. Olen saanut tienattua jotain leivän päälle ja laskut maksettua. Kirjoitustyötä on riittänyt enemmän kuin ehtisin tehdä ja näin ollen olen voinut vaikuttaa myös itse tuloihini tarpeen vaatiessa. Sinällään kuviossa ei ole siis mitään valittamista, sillä eihän Suomessa ole kaikilla töitä vaikka yrittäisi.
Yrittäjyydessä on silti monta asiaa mitä en jaksaisi. Inhoan kirjanpitoa, ennakkoveroa ja alveja. Teen ne vain siksi, että ne on pakko hoitaa jotta voi laskuttaa. Olen kuitenkin sen verran pihi, että teen paperihommat itse koska osaan ja siksi en halua maksaa palvelusta ulkopuoliselle. Kivaa se ei kuitenkaan ole. Toiseksi olen todella ahdistunut siitä, että sairauslomapäiviä ei käytännössä ole, eikä mitään lomiakaan. Kaikki näkyy suoraan kuukauden tienesteissä, että montako tuntia on tehty ja montako on mennyt vaikka sairastaessa. Aina on sellainen olo, että pitäisi tehdä enemmän jotta on enemmän laskutettavaa sillä 5-henkisessä perheessä tuo raha tuntuu olevan hyvin nopeasti katoava vara.
Kateutta palkkatöistä
Yksi asia mitä suuresti kaipaan on niinkin simppeli asia kuin palkallinen loma. Toiseksi ikävöin jopa lounareita ja sitä, että voisin käydä työterveyshuollossa ja jäädä äitiyslomalle niin että paikka odottaisi. Äitiysloma ei ole kylläkään ajankohtainen mutta ajatus siitä, että se olisi mahdollista tuntuisi ihanalta. En ole koskaan saanut jäädä töistä äitiyslomalle, sillä olen saanut kaikki kolme lastamme opiskeluaikana. Opiskelijalle äitiysrahakin tulee automaattisesti miniminä. Yrittäjän äitiysraha lasketaan siitä paljonko olet maksanut YELliä, joka on taas arviosi siitä paljon yrityksestäsi jää sinulle voittoa (ei liikevaihdosta). Yrittäjänä pitää olla todella kovat tulot, että äitiysraha nousisi edes jonkin verran.
Yrittäjä on yksin
Välillä kaipaan sitä, että olisi joku paikka jossa voisi keskittyä omiin ja tekemättömät tiskit eivät ahdistaisi kirjoitusflowta. Kaipaan työyhteisöä ja yhteisiä lounaita, haluaisin kuulua johonkin suurempaan ja saada kiitosta esimieheltä hyvin tehdystä hommasta. Olen nyt tehnyt pian kolme vuotta samaa työtä freelancer-sopimuksella ja A-lehdilläkin olin freelancerina viiden vuoden ajan. Työsuhteet ovat pitkiä mutta en saa mitään palkkatyölaisen etuja enkä koskaan voi tietää huomisesta. Se on näissä suhteissa surkeinta.
Toki toisessa vaakakupissa on se vapaus, jota ilman en suostuisi koko lystiin. Ketään ei kiinnosta jos jäänkin peiton alle nukkumaan enkä tarvitse lääkärintodistusta sairauspäiviltä. Voin lähteä maasta jos huvittaa ja fyffeä riittää ja kuroa hommia kasaan kun ehdin. Voin helposti opiskella ja hoitaa lapsia sekä määrätä työtahtini niiden mukaan. Ei tässä ole kuitenkaan eletty vain pyhällä hengellä mutta silti sitä aina miettii (ja muutkin kysyy), että koska menen oikeisiin töihin.
