Ylihuomen aamulla mun pitäisi olla koneessa kohti San Franciscoa ja kyllä aion ehdottomasti olla. Nyt eletään kolmannen opintoperiodin viimeistä viikkoa ja ensi viikko on tentti(/väliviikko) jonka olen itse reissussa. Olen tehnyt tentit nyt viimeisellä luentokerralla ja osassa kursseista suoritus tehdään tehtävin ja esityksin. Niistä viimeinen esitys on huomenna.
Tehtäviä on mulla on vielä tälle illalle ja yölle varmaan kymmenen tunnin edestä ja kohta olisi lähtö blogikoulutukseen jonne ilmoittauduin ihan mielenkiinnosta. Some ja immateriaalioikeudet on asia jonka haluan että on kunnossa omalla kohdallani, joten kertaus on varmasti opintojen äiti ja toivon että saan paljon uuttakin tietoa tuolta. Sen jälkeen tulee kuitenkin kiire näpytellä jälleen koneella. Yöstä on tulossa pitkä, sillä haluan palauttaa tehtävät huomenna jotta pääsen reissuun!
Kevät eteni siis kuin varkain maaliskuuhun, enkä usko että ollaan jo väliviikossa. Viimeinen jakso ei kestä kuin toukokuun puoleen väliin kun alkaa jo kesäloma. Mihin tämä lukukausi oikein hurahti? Olen nauttinut opinnoista ihan hirmuisesti ja saanut niistä paljon energiaa itselleni vaikka töitä riittääkin. Ehkä tätä voisi kutsua siksi kuuluisaksi motivaatioksi joka heräsi meikäläisen kohdalla aika monen opiskeluvuoden jälkeen.
Blogikuvat on tällä kertaa näin tylsät mutta tässä nörtteillessä en ole ehtinyt kameran varteen. Jotenkin tässä laskeskelin että jos ensi vuonna tähän aikaan kandintutkinto on tulossa taskuun, niin vieläkö sitä ehtisi… Täytän talvella 34 vuotta eikä tässä enää nuorruta. Yhtäkkiä ajatus ”siitä viimeisestä” on pulpahdellut mieleen. Imetyksen loputtua vauva-ajan väsymys on hellittänyt ja tammikuussa Amoksen mentyä päiväkotiin, on arki asteen verran rauhallisempaa. Mun mieliala on myös piristynyt hurjasti. Josko sitä jaksaisi vielä yhden…
Launtaina oli upea aurinkoinen kevätsää ja me lähdettiin Linnean kanssa Porvooseen. Sinne ei aja meiltä kuin puolisen tuntia ja yht’äkkiä ollaan ihan toisenlaisessa kaupungissa. Kuljin kamera kaulassa ja kuvia editoidessa päädyin huikeaan määrään joka on 55 valokuvaa postauksessa. Toki tästä voisi karsia mutta koska kierreltiin ihan turistina kuten kaikki muutkin Porvoon lauantailiikkujat laitan kuvia nyt reilusti teillekin. Mulla oli mielessä tehdä sisustusliikkeistä juttua mutta koska en muutamassa tunnissa ehtinyt perehtymään kaikkeen enkä oikein mihinkään erityisesti tulee tästä postauksesta enemmän vain kaupunkikierros meidän mukana. Maisemien lisäksi yksi ihana juttu sieltä nimittäin löytyi.
Auto jätettiin vanhan sillan toiselle puolelle ja heti kättelyssä oli maisemat aivan upeat. Vanhat talot ovat vain niin suloisia ja kauniita. Käveltiin kirkontörmää pitkin ja tuomiokirkon kellojensoitto toivotti meidät tervetulleeksi. Ilma oli meidän puolella sillä upeampaa päivää olisi saanut etsiä.
Porvoon vanhassa kaupungissa on todella paljon sisustusputiikkeja joista minuun makuun moni myy ehkä turhan romanttista, uusvanhaa tavaraa. Jos olet moderniin tyyliin tykästynyt, en osaa neuvoa mihin kannattaisi suunnata mutta ehkä sellaisiakin kauppoja löytyy. Ihka aitoa vanhaa tavaraa ja antiikkia Porvoosta löytyy pienellä etsinnällä, siitä kuvia myöhemmin.
Kaupungin helmi meidän reissulla oli lelukauppa Riimikko joka oli ”ihan oikea lelukauppa”. Ei Prisman leluhylly tai Toys’r’Us, vaan kauppa jossa on natisevat portaat, keinu sisällä ja kaikkea ihanaa. Täällä olisi voinut olla pidempäänkin mutta tyttären kanssa ei anna budjetti myöten.
Riimikon peräkammari oli satujen valtakunta josta löytyi ihania asuja linnanneidoista kukkatytöiksi. Kruunuja, taikasauvoja, keijunsiipiä ja korurasioita. Kerrassaan ihania juttuja ja meidän ainoa isompi ostos. Näytillä nimittäin roikkui yksi sininen unelma jota ollaan etsitty jo kauan… Elsa-mekko, jossa oli hihat ja kaikki, Linnea oli aivan myyty.
Brunbergin kautta mentiin ByPias vaate- ja sisustuskauppaan ja siitä vielä toiseen karkki(+tee&kahvikauppaan). Herkkuja vastapäätä löytyi antiikkiliike minne sukelsin toiveikkaana mutta petyin hieman. Rakastan etsiä ja katsoa mikä olisi hyvä löytö, mutta tässä kaupassa oli teipillä laitettu kaikkiin tuotteisiin komean hinnan lisäksi merkki ja suunnittelija jos sellainen oli. Ei ole välttämättä kiva lukea joka esineestä että joo, Sarpaneva tarjotin (95€) ja Iittala Ultima Thule lasi tai Festivo kynttilänjalka (40€). Vähän tuntui että menee löytämisen riemu. Ehkä toiset tykkää?
Kierroksen jälkeen mentiin kahville ja siitä hurautettiin kotiin. Oli ihana päivä yhdessä Linnean kanssa ja meillä oli mukavaa äiti-tytär aikaa siinä missä kotiinjääneillä oli isi-pojat aikaa. Olivat ulkoilleet pulkkamäessä ja tehneet ruokaa.
kotona tässä ja mun kampaus päivältä, jakausletti 🙂
Reissulaisia odotti lämmin siskonmakkarakeitto ja ilta meni lauleskellessa. Let it go, let it go….
Pakko ehkä mainita, että tein viime syksynä kampanjan Porvoon kaupungin kanssa jossa tutustuin heidän rauhoitu.fi -sivustoon. Silloin mulla ei ollut Porvoosta yhtään omia kuvia niin vaikka kampanja on vanha eikä tämä hyödytä mua mitenkään, haluan linkata vanhan postauksen tähän:
Ehkä Porvoosta tietoa ja kuvia etsivät, löytävät tästä postauksesta jotain 🙂
Mitä te pidätte Porvoosta? Oli siellä kyllä nättiä. Meinasin jo hurauttaa Albert Edelfeltin rantaan kun ihan vahingossa törmäsin netissä siellä myytäviin rantatontteihin. Mutta en sitten kuitenkaan 😉 Entäs asuuko lukijoista joku Porvoossa?
Ps. Onko kukaan bloggaaja tulossa IPR University Centerin SoMe ja juridiikka koulutuspäivään torstaina? Sen ilmoittautuminen on voimassa enää tänään, mutta soittamalla voi varmasti kysyä vielä mahtuuko. Toivottavasti nähdään siellä!
Viime postauksessa kirjoittelin mitkä asiat ovat viime aikoina kiinnostaneet minua blogeissa. Sain siihen ja johonkin edelliseenkin kirjoitukseen kommenttia jossa toivottiin minun dieettikuulumisia ja juttua terveysrempasta. Magneettiaihe! Se on tietysti se kaikista mielenkiintoisin ja minun blogin luetuin aihealue kun kirjoitan painonhallinnan haasteista ja siitä miten milloinkin asian kanssa sujuu. Ymmärrän kyllä sillä aihe koskettaa aika monia meistä naisista joten ei siinä mitään.
Minäpä sitten kerron ihan rehellisesti. Viikko takaperin perjantaina palasin lomalta jonka aikainen ruokavalio oli erilainen kuin kotona. Aloitin tammikuun alussa Alku-valmennuksen mitä en halua sanoa dieetiksi vaan elämäntapavalmennukseksi. Se pohjautuu maidottomaan ja gluteenittomaan, aika simppeliin ruokavalioon johon ei einekset kuulu. Tammikuu meni aivan mielettömän hyvin ja olin todella innostunut siitä, että terveellinen ruokavalio vihdoinkin tuntui helpolta ja mielekkäältä keittiössä. Lopetin joulukuussa imettämisen ja senkin vuoksi melkein juhlin, että nyt kroppani on vain minun. Tammikuu oli taas innostus-Annan hurmoksen aikaa. Varoin silti kirjoittamasta blogiin laihdutuskuureista sun muusta, sillä en halunnut herättää suuria odotuksia teissä. Olin enemmänkin terveys-aspekti edellä, sillä halusin ihan aidosti kokeilla olisiko erilaisella ruokavaliolla kohdallani terveysvaikutuksia. En ole koskaan aiemmin kokeillut maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota. Herranjestas, minähän rakastan rahkaa, leipää ja jogurttia!
Jonkunlaisen ajatustapamuutoksen myötä mulle itselleni laihduttaminen ei ole ollut tässä se itse asia. Toki kevyempi olo on varmasti suotavaa ja sen ansiosta niitä terveysvaikutuksiakin voisi tulla, joten sillä tavalla kilojen kariseminen on tietysti toive. Ei kukaan halua olla ylipainoinen! Siinä on kuitenkin vissi ero, rakastaako itseään sellaisena kuin on ja on onnellinen sisimmissään. Siihen paino (edes runsas ylipaino) ei ole aina sidoksissa. En välttämättä siis siinä mielessä vastaa ihan suomalaisnaisen oletustyyppiä, sillä meillähän ei lähtökohtaisesti ole hirmuisen hyvä itsetunto. Sen sijaan vastaan varmasti blogialalle ajautuvaa ihmistä joka ei pienestä hetkahda ja kestää kritiikin sillä itsetuntoa riittää sen sivuuttamiseen. Muuten olisi kamalat paineet olla ihannekunnossa blogikuvia varten. Toki myös hyvällä itsetunnolla vähän kirpaisee kun esimerkiksi tämän lomakuvan jälkeen heti kommenteissa haluttiin kertoa että olen massiivisesti ylipainoinen.
Mutta takaisin itse asiaan eli tämän hetken kuulumisiin. Tuolla matkan lopulla palailin jo vähäherkkuisempaan ruokavalioon ja matkalta mukaan tarttui (onneksi vain) ylimääräinen kilo. Kotiintullessa söin vielä suklaata perjantaina ja lauantaina mitä olin himoinnut koko kuusi viikkoa vuoden alusta mutta jo sunnuntaina palasin maidottomaan ja gluteenittomaan ruokavalioon takaisin. Se tuntui tammikuussa niin helpolta, että halusin päästä samaan flow:hun takaisin. Yksi merkittävin ero nimittäin on ollut näläntunteessa ja siinä kuinka paljon tekee mieli syödä. Se on tuntunut normaalilta 🙂
Kuitenkaan itse maidottomuus ja gluteenittomuus ei ole laihduttajan avain onneen. Sen sisällä voi hyvinkin tehdä valintoja, jotka ovat sokerisia ja ihan samanlaisia kuin ilmankin näitä kahta ruoka-ainetta. Alku-valmennuksen loputtua (kesti vain kuusi viikkoa) olen miltei huomaamattani palannut itselleni tyypillisempään ruokavalioon, joskin jogurtit ovat vaihtuneet Yosiksi ja leivät gluteenittomiksi. Siinäpä syy esimerkiksi siihen, että vaa’alla ei tapahdu yhtään mitään. Ruokailutottumusten muuttaminen on tosissaan hankalaa ja mun heikkous on ehdottomasti ”jogurtit” ja muut. Soijatuotteitakin olen ostanut Alku-valmennuksen päätyttyä joka ei suositellut soijaa ruokavalioon. Tässä esimerkiksi kuvia mitä olen ottanut viime viikon aikana, sillä ajattelinkin kirjoitella mitä maidottomia elintarvikkeita olen kokeillut.
allergisille huom. tässä on käytetty ohramallasuutetta rakenteen saamiseksi. Ohramallasuute sisältää jonkin verran gluteenia, jota tuotteessa on noin 0.2-0.4%
Kuvissa siis välipaloja ja herkkuja maidottomina mikä ei anna kuvaa kokonaisruokavaliosta. Huomenna on tulossa postaus jossa kerron viime viikon lämpimistä ruoista reseptien kera joten niistä lisää huomenna! Pääruoat ovat omasta mielestäni hyvinkin terveellisiä joten ei tässä huonostikaan ole mennyt.
Silti tunsin piston sydämessä kun nimenomaan toivottiin ”dieettikuulumisia”. En halua olla dieetillä, enkä ole näin väittänytkään. Olen varmaan ikuisen ristiriidan kehässä jossa vuorottelee se, että minä olen minä enkä jaksa tai halua olla se jolta odotetaan aina laihtumista. Sitten kuitenkin kirjoitan terveysrempasta ja siitä, että kaipaan itsekin kuntoon ja ilman muuta on odotettavaa että siellä ruudun takana toivotaankin niitä ”dieettikuulumisia”. Hankalaa olla nainen! 😀
Mutta mitäpä siis tässä. Olen tänä vuonna syönyt paaaaljon kasviksia ja paaaljon vähemmän herkkuja kuin viime vuoden puolella samassa ajassa. Olen aloittanut salin ja taas unohtanut sen. Olen yllättänyt itseni sillä että olen ollut kahdeksan viikkoa (yhden viikon poikkeuksella) gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla millä en alunperin uskonut pystyväni olemaan iltaan asti. Silti kiloja on karissut vain muutama, enkä kehtaa sillä juhlia koska enemmänkin olisi varaa tiputtaa. Jatkan kuitenkin vielä, sillä tosiaan niitä terveysvaikutuksia kaipailin ja voisi ajatella, että sellaisten huomaamiseen tarvitsee enemmänkin kuukausia kuin kaksi.
Sellaista tänne. Ihan hyvää siis, vaikkakin ilman dieettiä! 🙂
