Mä oon ilman läppäriä! Mun oma tietokoneen käyttö ja somen vilkuilu puhelimella tekee varmasti useamman tunnin päivään ja välillä siitä on hyvä vieroittautua. Tämä viikko me ollaan oltu yhdessä perheen kanssa lapsen kuntoutuskurssilla näissä kuuloasioissa ja kurssi kestää vielä huomiseen. Kovin kaukana kotoa ei olla sillä paikka sijaitsee Helsingin Haagassa, Valkeassa talossa. Esimerkiksi eilen illalla kävin hetken tutustumassa Akvamariinin showroomilla kevään ja kesän uutuuksiin mm. sporttimuodin saralla. Siellä törmäsin Jonnaan 🙂
Dieetti on sujunut haasteista huolimatta ihan normaalisti. Toki paikassa jossa on valmis ruokailu on vähän tylsä syödä omia eväitä mutta tässä kohtaa oma halu päästä ylimääräisistä kiloista on suurempi kuin tarjolla oleva ruoka ja välipalakahvien herkut. Mikäänhän ei estä sitä etteikö niitä voisi olla ottamatta eikä sosiaalisten tilanteiden välttely toimi jos on menoa. Pakkasin tänne mukaan punnitut herat ja puurohiutaleet, kookosöljyn ym. joten aamu-, väli- ja iltapalat on helppo koota. Mun mies oli vielä niin kultainen että kun hän kävi kotona niin hän teki mulle dieetin mukaiset ”lämpimät” safkat taas kahdeksi päiväksi. Aika herkkää! 🙂
Joten pahoittelen et en oo päässyt vastaamaan edellisen postauksen kommentteihin. Todella mukavia ovat! Kiitos jokaiselle! Kyllä tuon viisi kiloa tosiaan huomaa jo fiiliksessä ja vähän vyötärölläkin 🙂 Nyt postaan kännykällä niin pidän jutun lyhyenä mutta halusin tosiaan päivittää tietoa et hyvin menee ja kaikki kunnossa! 🙂 Vanha 6pack fitnessin kylmälaukku on ollut taas kovassa käytössä. Myös viime viikonlopun Turun reissulla jossa kummipojan synttärit juhlittiin omien eväiden ja kahvin voimalla. Kyllä sitä tässä taas miettii et miks piti antaa mennä männikköön näin pahasti, ennen ryhtiliikettä? Voiko laittaa lasten piikkiin? 😉
Pääsiäinen tuli tänä vuonna nopeammin kuin koskaan. Viikot vierii ihan mahdotonta vauhtia juuri nyt ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, on mennyt jo viikko edellisestä postauksesta. Me vietettiin koko pääsiäisloma ihan kotosalla ja joka päivälle riitti vieraita. Molemmat siskoni tulivat lastensa kanssa kylään, sillä myös lapset ovat odottaneet että pääsevät Elielin ja Linnean uuteen kotiin yökylään. Lauantaina juhlittiin myös tänään seitsemän vuotta täyttävää esikoista lasten juhlien merkeissä. Voisi siis sanoa melkoista menoa oli meidän pääsiäispyhät!
seitsemän
Tarjolla oli kinkku- ja kasvispiirakkaa sekä mm. erilaisia kakkuja. Elielin toiveesta kakun teema oli Minecraft joka ei tilauskakkuna ollut ihan sellainen kuin toivottiin mutta Sara riensi apuun ja teki meille siihen sokerimassasta hienot koristeet ja pelasti tilanteen niin, että teemakin selvisi ensi vilkaisulla niille jotka tietää pelin. Aikuisempaan makuun oli tuollainen sektorikakku jossa oli erilaisia juustokakkuja sekä terveellisempään kategoriaan GreenStreetiltä tilattu minttusuklaa raakakakku. Se on mun oma henkilökohtainen lemppari ja olinkin innoissani mahdollisuudesta että heiltä voi pääkaupunkiseudulla tilata kokonaisen kakun. Itsekin olisin voinut tehdä mutta viiden lapsen hoitaminen ja kodin stailaaminen oli niin täysi työ, että armahdin itseäni tänä vuonna sillä että en väännä kaikkia kakkuja itse. Ihan oikea valinta, sillä silti hommaa riitti enemmän kuin tarpeeksi 🙂
minä ja Saraja meidän tytöt: Saran Lily (4) ja Linnea (3)
Mun oma strategia lauantaihin oli se, että tein perjantaina kaikki ruoat valmiiksi välipaloja myöten ja sen lisäksi olin kysynyt luvan yhteen palaan raakakakkua. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja lopputulos dieetistä poikkeamiseen oli se, että sunnuntaina maistoin kaikkia(!) juustokakkuja mitä oli jäljellä. Voin kertoa että ei tullut hyvä olo, eikä mieli. Olin ollut kolme viikkoa niin hyvillä mielin mun dieetistä ja sen kakkupalan jälkeen tulikin ihan hirmuinen himo saada lisää ja oli tosi vaikea motivoitua kananmunanvalkuaisiin. Tuo fiilis tuli ihan puskista ja todettiin Mikon kanssa että mun sokerista vieroitus on vielä kesken ja kaikenlaisia tankkaus- tai herkkupäiviä siirretään kunnes oon päässyt sokerikoukusta irti. Tärkeintä on nyt siis syödä hyvin säännöllisesti kaikki ruoat mitä ruokaohjelmaan kuuluu ja antaa ajan vähän kulua.
Tapoja on tosiaan varmasti monia ja siinä missä jollekulle toiselle sopii pala kakkua tai vaikka kokonainen herkkupäivä kerran viikkoon, ei se tunnu mulle nyt hyvältä vaihtoehdolta. Mulla itsellä tuli nimittäin sellainen olo, että mitä enemmän saan herkkuja niin sitä enemmän alan lipsumaan ja kohta syönkin taas mitä haluan ja milloin haluan ja luonnollisesti en sitten laihdukaan mikä tässä taas on tavoitteena.
Eilinen ja tämä päivä on kysynyt luonnetta ja hampaita on saanut kiristellä useampaankin otteeseen. Herkuttelun jälkeen ruokavaliossa pysyminen on ollut paljon vaikeampaa kuin nuo muutama viikko flow’uta jotka olivat siinä välissä. Melkeinpä sanoisin, että eipä olleet kakkupalat sen väärti, sillä mielumminhan sitä liihottelisi siinä optimaalisessa dieettivirrassa. Projekti normaalipainoon ja hyvään kuntoon on pitkä, mutta oon valmis tekemään töitä. Tässä sen taas muistaa, mikään ei tule ilmaiseksi. Jokaisella on omat taistelunsa ja kyllä se tulos sieltä peilistä näkyy mitä on suusta laitettu alas.
Musta on todella ihanaa että blogin kautta voin jakaa mun tuntemuksia ja saada tukea omalle matkalleni ja ehkä motivoida myös jotakuta toista. Ymmärrän että mun elämäntilanne on ollut hektinen viimeisen vuoden ja moni kehottaakin olemaan itselleen armollinen kun on monta rautaa tulessa. Harva joka näkee asian eri kantilta kehtaa kirjoittaa omaa kommenttiaan jossa ihmeteltäisiin mun painonnousua ja hurjaa määrää raskauskiloja. Silti tiedän että niitäkin on. Joskus kohteliaisuus voi ehkä tehdä myös hallaa, sillä sitä itsekin laittaa armollisuuden piikkiin asioita, jotka pitkässä juoksussa saavat voimaan pahoin. Missä kohtaa armollisuudesta tulee tekosyy laiminlyönnille? Mulle tämä ylipaino on sellainen, että en tosiaan voi hyvin ja kaipaan aikaan jolloin olin paremmassa kunnossa. Mikko joka teki mulle ruokaohjelman ja on auttanut tässä alkuun sanoikin, että mun pitää olla itselleni tässä alussa jopa ankara, jos haluan päästä tavoitteeseeni. Sitä tässä on vaadittu, suomalaista sisua ja perkelettä! Nimittäin niin paljon helpompaa olisi antaa periksi ja jatkaa mussutusta. Mutta kun ei meinaa suksi luistaa niin silloin ei luovuteta, vaan huudetaan havuja perkele!
Olipas mukavaa saada pitkästä aikaa kunnon blogihaaste! Bebeaulait:in Iina laittoi nimittäin kiertämään haasteen jossa kysytään mikä on parasta elämässä juuri nyt. Näin positiivista haastetta oli ilo lähteä miettimään, sillä usein tulee juuri muristua enemmän asioille jotka kaipaavat korjausta. Meikäläisen elämässä on nimittäin montakin asiaa mistä olla kiitollinen ja mitkä ilahduttavat juuri nyt.
Ensimmäisenä tulee mieleen tietysti uusi koti ja kaikki puuhat mitä ollaan voitu täällä tehdä. Lapsien omat huoneet ja kaikki tila mikä on, tuntuu niin uskomattoman isoilta asioilta ja niistä ollaan mehuissaan joka päivä. Ei oo esimerkiksi päivää jolloin ei oltas saunottu! Ihka eka asunto jossa on sauna niin ei meitä voi pidätellä! 😉
Sitten yksi mielessä pyörivä parasta juuri nyt fiilis tulee siitä, että lapsuudenystäväni Kaisa odottaa esikoistaan! Se ilahduttaa mua ihan hirmuisesti <3 Kaisa kävi meillä kylässä muutama viikko sitten ja sain tuparilahjaksi hänen suunnittelemiaan printtejä (löytyvät http://kaunisdecoration.com) ja teetän niistä meille keittiöön tauluja. Olin toivonut mm. Kettuperhettä kolmen pienen kuonon kera joten se ja kaksi muuta on tulossa yhdelle seinälle asetelmaksi. Printtejä enemmän siis kuitenkin ilahduttaa tuo Kaisan ihan hurjan suloinen iso pallo ja se, että hän on tulossa äidiksi! <3 Ihan mikä hetki vain!
Siitä päästäänkin meidän omaan vauvaan, joka täytti tällä viikolla 8kk! Amos on sellainen aurinko, että hänen kasvamisen seuraaminen on varmasti aina parasta juuri nyt. Tällä hetkellä herran lempipuuhia on syödä itse ja eli ts. heittää koirille ruokaa, sotkea ja vetää lautanen syliin 🙂 Samaan hengenvetoon tuntuu jotenkin helpottavalta ja ihanalta, että ollaan jo tässä vaiheessa elämässä, että kun on kolme ihanaa lasta niin raskaaksituleminen ei ole suunnitelmissa. Se on ollut mulle aina vähän rankempi ajanjakso kaikessa ihanuudessaan mutta nyt voin keskittyä näihin olemassaoleviin lapsiin ja nauttia elämästä ilman huolta (hohoo) =)
Ja toki ihan viime viikkojen parasta antia on ollut se, että oon piristynyt ihan hirmuisesti muuton jälkeen ja saanut kiinni siitä, kuka minä olen ja millaista elämää haluan elää. Suklaamunien vaihtuminen keitettyihin kananmuniin ei haittaa lainkaan, sillä se fiilis minkä terveellinen ruokavalio tuo, on jotain mitä ei hetken suussa olevalla suklaalla mitata. On ihana vetää leggingsit jalkaan niin ettei turvota ja saada takin ylin nappi kiinni, joka olisi kolme viikkoa takaperin singahtanut sijoiltaan.
Siinä viisi mun elämän parasta juttua näin nopeasti heitettynä! Kommenteissa olisi mukava kuulla mitkä ne teidän juuri nyt jutut on ja jos joku on tehnyt blogissaan haasteen niin heittäkää linkki postaukseen 🙂
Multa haaste lähtee eteenpäin tietysti Monnalle, Saralle ja Jonnalle. Sen lisäksi ihan blogimaailman tuttavuuksista haastan Patun, Seidin ja Even! Olisi mukava lukea teidän blogeissa näistä!
Oikein ihanaa palmusunnuntaita kaikille! Mä lähden nyt ulos liikkumaan!
