Mä kirjoitan nyt nopeammin kuin arvaattekaan, sillä täällä ei kerrankin roikuttu rinnalla ihan koko iltaa. Vauvan kanssa arki on ollut tosiaan kiireisempää kuin aiemmin ja iltaisin sitä omaa nettiaikaa ei ole. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että edelleen sopeudutaan näihin muutoksiin joita loppukesästä tapahtui. Muutto pieneen asuntoon, vauvantulo ja nyt tuo rakennusprojektin alkaminen käytännössä on täyttäneet meidän vanhempien kalenterin. Välillä on sellainen fiilis, että seinät kaatuu päälle ja oma elämä pyörii niin perusaskareissa kuten huoliessa siitä riittääkö harsot seuraavaan pyykkivuoroon asti, minä päivänä vauva on viimeksi kakannut ja pitäisikö isommille keksiä parempaa ohjelmaa kuin toistensa kiusaaminen sisätiloissa. Nämä kaikki ensin ja sen jälkeen tulee minä ja oma treeni. Otanko vauvan salille, syötänkö ensin vai käynkö yksin tekemässä juostenkustun treenin? Uskallanko lisätä jo painoja kunnolla, voinko tehdä jalkatreeniä ilman että selkä katkeaa ja kuinka paljon jomottaa häpyluuhun sen jälkeen kun olen sen treenin tehnyt..? Olo on ihan avuton mutta kerta toisensa jälkeen olen salille vääntäytynyt (kerran jopa korkkareiden kera) ja toivonut että ehkä jo ensi kerralla on helpompaa.
Niin kuin edellisen postauksen kommenteissa jo puhuttiin niin uskon kyllä, että moni on kaivannut treenipostauksia. Mulle koko treenaamisen aloittaminen on ollut vasta ihan linnunaskelia. Tunnen oloni orvoksi ja treenaaminen tekee kipeäksi. Alaselkä ei ollut raskausaikana ollenkaan kipeä mutta samaa ei voi sanoa nyt ajasta raskauden jälkeen. Tuntuu siltä kuin kaikki nikamat hakisivat paikkaansa ja jo pieni väärä muuvi saa selän lihakset ihan kramppiin. Samoin tuo ainoa kohta johon sain pari tikkiä alkaa jomottamaan aina iltaisin treenin jälkeen… Ei mikään kiva tunne ja kipu onkin hyvä treenin rajoittaja. Usein sanotaankin, että voi tehdä kivun sallimissa rajoissa ja omalla kohdallani se tarkoittaa että ei vielä kuntopyörää tai liikaa verenkiertoa tuonne alaosastolle. Oon treenannut jalat sen vuoksi vasta kerran.
Ruokavalio on edelleen aika surkea. Epäsäännöllinen, iltapainotteinen ja sokerikoukku ei meinaa hellittää. Paras lääke siihen on tähän mennessä ollut treeni! Tottakai treeniä ennen tulee syötytä järkevämmin, palkkari tietty treenin jälkeen ja joku palauttava ateria kuuluu asiaan. Heti menee puoli päivää jo paremmin 🙂 Oikeastaan sen huomaa vasta silloin kun liikunta jää syystä tai toisesta pois, kuinka paljon se vaikuttaa ruokavalioon. Treeni motivoi myös syömään paremmin ja ilmaan liikuntaa voi joutua melkein oravanpyörään. ei liikuntaa->syö->masentaa->ei halua liikkua->ruoka lohduttaa->lihoaa->ulkomuoto masentaa jne. Pienin askelin oon saanut takaisin vanhoja rutiineja kuten aamupuuro alkaa jälleen maistua ja välipalaksi uppoaa silloin tällöin leipien sijaan rahka ja hedelmäsose, kiitos Bonnen pienestä lähetyksestä. Höttöherkkujen tilalle olen sen raakakakku workshopin jälkeen kokeillut leipoa raakakkua ja raakasuklaata (GreenStreet tuotteet itse ostettu). Hyviä ne kyllä on mutta niitäkin voisin syödä vaikka kuinka! En tiedä missä mun ”ei enempää tunne” on :/
Mutta kuten asiaan kuuluu pitää totuus kohdata ennen kuin asian voi muuttaa. On jälleen uusien aloituskuvien paikka. Lähtötilanne 100kg/172cm. Tähän pari julkaisukelvotonta sanaa itselleni…
Tästä siis lähdetään palauttamaan kroppaa raskaudesta ja kamalasta määrästä liikakiloja. Toivotaan että tuolla alla on se Anna jonka kropassa oli hyvä olla! Sitä kaipaan kaikkein eniten <3 Oma ulkomuoto on tällä hetkellä kuitenkin ehkä se suurin harmaa hius tässä päässä, asia joka kaipaa kipeästi korjausta. Ei mitenkään tuli *erseen alla mutta ajan kanssa.
Jos vaikka näistä sitä omakuvaa sinne jääkaapin oveen! 😉
