Mukava kun ehdin pitkästä aikaa postaamaan! Lasten serkkupoika on hiihtoloman vietossa mun tädillä joten Eliel lähti serkkunsa seuraksi tädin luokse tänään. Sitä ennen mentiin metrolla katsomaan meidän taloa ja syötiin siellä välipalaa. Lapsista metrolla matkustaminen on edelleen todella hauskaa ja minusta on tietysti ihana esitellä taloa perheelle joka tulee katsomaan. Kauniissa säässä oli mukava suunnistaa uuteen osoitteeseen.
Edelliseen postaukseen tuli heti mielenkiintoista keskustelua jota on ollut hauska seurata tänään. Keskustelussa oli muunmuassa talonrakentamisen talouspuoli ja resurssit lähteä rakennusprosessiin äitiysloman aikana. Aina kannattaa kuitenkin muistaa, että usein suunnitteluvaihe on pitkä ja sekin antaa valmiuksia järjestellä taloutta. Omasta tilanteestani sen verran, että meille tieto tontista tuli jo hyvän aikaa ennen raskautta ja kaupungin tonteilla on vielä kaikenlisäksi velvoitteena se, että rakentaminen pitää aloittaa kahden vuoden sisällä vuokraamisesta. Pankin kanssa sovimme, että maksamme lainasta rakennusaikana pelkästään korkoja ja varsinaiset lyhennykset lähtevät rullaamaan sen jälkeen. Kun kyseessä on suuri projekti niin myös lainojen kilpailuttaminen kannattaa tehdä sekä miettiä tarkkaan maksusuunnitelma joka sopii omalle perheelle.
Vaikka keskustelussa ei välttämättä tarkoitettu juuri minua niin tuli silti sellainen fiilis, että ketään ei kannata tuntematta kadehtia, eikä vaikka tuntisikin. Blogin kautta kirjoittajien elämä voi vaikuttaa niin leppoisalta, vaikka todellisuus on kuvia paljon tylsempi. Mulle itselleni blogi on siis rakkaan harrastuksen lisäksi työ, eikä se salli sitä että jäisin äitiyslomalle myös tästä. En siis ole lattemammaillut koko äitiyslomaani, mähän päivitin blogia jopa synnytyssairaalasta. Sosiaalinen media ei lepää koskaan ja jos haluaa että tilille napsahtaa jotain muutakin kuin äitiyspäivärahan minimi on annetta itsestään jotain. Se työ ei ole välttämättä kaikille.
Bloggaamisesta puheenollen tuli yhdestä kommentista mieleen myös se, että kun bloggaaminen on työnalana suhteellisen uusi, on sillä tienaaminen ja yhteistyöpostauksien tuottaminen ehkä hieman erilaisten käsitysten verhoama. Kun ei ole mitään yhteistä tessiä ja tiettyä palkkakategoriaa on ala hyvin kirjava ja siinä missä joku toinen pyytää saada yrityksen leiman huppariinsa, toiselle siitä saatetaan maksaa satanen tai kaksi. Lukijan on silloin jopa mahdoton tietää mitä kukin tienaa! Mutta kerrotko itsekään palkkaasi kaikille jotka kysyy?
Palkkiot ovat pääasiassa kuitenkin varmaan melkein aina sen satasen-kaksi eikä tosiaan esimerkiksi meidän taloprojekti ole mikään iso yhteistyöpostaus. Eikai kukaan oikeasti luule, että edes bloggaaja saisi edes puoli-ilmaisen talon kun ne maksaa kymmeniä tuhansia!? Mulla itsellä on projektissa muutama yritys kenen kanssa olen sopinut bloginäkyvyydestä (Tulikivi, Caava, Kvik ja Trinitylattiat) ja olen siitä täysin avoimesti blogissa kertonut. Näissä tapauksissa etuni on muutamien satojen eurojen alennus. Tiukassa budjetissa toki sellaiset ovat mahdollistaneet ehkä vähän laadukkaampien valintojen tekemisen, sillä olen saanut ne kohtuulliseen hintaan. Valitettavasti mitään ei kuitenkaan saa ilmaiseksi! Ilmaisia lounaita kun ei ole 🙂
- Selvennykseksi kertaan, että mun blogissa kun saan rahallisen korvauksen tai tuotteen lainaan ilman sitä että maksan siitä, lukee ensimmäisenä alussa YHTEISTYÖSSÄ XXX
- Mainitsen jonkunlaisesta yhteistyöstä tai sponsoroinnista jos saan tuotteesta reilun alennuksen.
- Mun blogin linkit eivät koskaan ole kaupallisia affiliate-linkkejä jonka kautta tehdyistä ostoista saisin itse rahaa.
- Voin itse valita kaikki yhteistyöt joihin haluan lähteä mukaan ja kun löydän jotain kiinnostavaa, ehdotan niitä joskus itsekin sillä silloin olen jo ihastunut tuotteeseen.
Tästä päästäänkin sopivasti siihen, että kun illuusion mukaan rakennusprojekti on pelkkää kulutusjuhlaa niin olen itse lähtenyt mukaan haasteeseen päinvastaisesta aiheesta. Kirjoitan siitä lisää tällä viikolla kun laskeudun Ekopaastoon. Mies on ainakin tyytyväinen kun kerroin, että tulevien kuukausien teema on kaikenlainen säästäminen, ekologisuus, rauhoittuminen ja kuluttamisen tutkiminen kriittisesti. Tää sopii meidän tilanteeseen kuin nenä päähän! Nyt siis kukkaronnyörit tiukalle ja katsotaan mitä keksitään 🙂
