Avainsana: opiskelu

Kategoriat
Perhe & suhteet Yleinen

Kuulumisia!

Voi elämän kevät. En millään saa aloitettua kirjoittamista vaikka vähän väliä vilkuilen blogiini, että mistä kirjoittaisin seuraavaksi. Kaikki ideat tuntuvat yhtä laimeilta vaikka pyörin tuolla luonnostilassa harva se ilta. Kirjoittaminen on tietynlainen tila, joka tulee tai ei. Sen pakottaminen on toki mahdollista mutta silloin sitä ohjaa joku korkeampi motivaatio kuten työ ja deadline 😀 Ihan huvikseen kirjoittaessa kynää on vaikea saada sauhuamaan jos tunnetila puuttuu.

Aurinko paistaa ihanasti ja se tuntuu pelastavan mut hukkuvalta fiilikseltä. Mulla on tässä pyörinyt olo, että paahdan määräajasta toiseen ja hommat vain kasaantuvat päälle. Tiesin, että opintojen puolesta vuodesta tulee paha. Mulla oli jäljellä vain ”pakkopulla” kursseja jotka ovat mulle vaikeita ja niitä on riittänyt. Koen suurta riittämättömyyden tunnetta, sillä mulla on vaikeuksia päästä kursseista läpi. Oon jopa itkenyt oloani tenttien jälkeen tai tulosten tullessa. Tekemistä on niin paljon! Mikään kurssi ei tule tässä vaiheessa ilmaiseksi.

Kotona on hankala löytää henkireikiä, sillä arki on melkeinpä kaoottista. Viime viikko oli jotenkin helpompi kuin tämä viikko ja oon ihan heti ihan loppu kun on haastellisempaa. Toisaalta san vihdoin opintoja eteenpäin kohti valmistumista ja se fiilis voittaa kaiken. Ei tämä ikuisesti kestä! Onneksi mulla on naapurissa hyvä ystävä, jonka kanssa maailmanparantaminen helpottaa oloa. Viime viikolla käytiin jopa perjantaina keskustassa syömässä ja tsekattiin Jarnan kanssa kovasti kehuttu Bronda, joka sijaitsee Espalla. Ruoka oli todella hyvää ja paikka viihtyisä, joskin hyvin täyden buukkauksen vuoksi vähän meluinen.

Opintojen ja perheen yhdistäminen on ajoittain haastavaa. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin olisin yrittänyt opiskella ennen kuin lapsia on näin paljon mutta elämä ei aina anna vaihtoehtoja. En tiennyt, että musta tulisi lasten äiti, joilla on erityistarpeita eikä lapset ole tulleet ”tilauksesta” minään toivottuna ajankohtana vaan se on ollut ihan muissa käsissä! Kiitollinen olen siitä, että lapsia on siunaantunut sillä rakastan jokaista heistä yli kaiken <3

Nyt me lähdetään  ulos aurinkoon nauttimaan keväisestä päivästä ja lopetan avautumiseni tähän 😉 Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kategoriat
Perhe & suhteet Yleinen

Onni on, että on töitä

Tässä kevään aikana ollaan jännitetty, että miten meidän kesä sujuu. Miehellä oli suunnitelmissa opintoihin kuuluva ensimmäinen työharjoittelu, jos vain paikka löytyy. Hänhän aloitti viime syksynä rakennusalan työnjohdon (AMK) koulutusohjelman (postaus: Miehestäni tulee rakennusmestari). Eilen työhaastattelu meni sitten nappiin ja hän sai todella loistavan työpaikan jossa voi suorittaa sitten muutkin koulutusohjelmaan kuuluvat harjoittelut. Häntä haastatellut oli itsekin edennyt samalla tavalla, samasta koulusta ja oli nyt työnjohtajana tässä yksikössä. Aivan mahtavaa siis, että mukava kesätyöpaikka alalta löytyi!

Itse olen järjestellyt lasten asioita taas olan takaa. Keskimmäinen haki eskariin ja nyt odotellaan mistä eskaripaikka varmistuu. Pienin vaihtaa päiväkotia ensi syksystä tuetumpaan päiväkotiryhmään ja senkin hakuprosessi on nyt hoidossa, vaikka päätökset paikoista tulevat vasta myöhään keväällä. Haemme lääkärinlausunnolla integroituun erityisryhmään tuohon kilometrin päähän. En tässä vaiheessa jaksa avata yksityiskohtia mutta olenhan varmaan maininnut useampaan kertaan että pienimmän kohdalla on aika paljon hoitamista ja tuen tarvetta. Se mitä tulevat vuodet tuovat on vaikea sanoa mutta pienempi ryhmä ei ainakaan haittaa tee. Tällä hetkellä käymme puheterapiassa myöskin ja tutkimuksia jatketaan edelleen. Aika paljon samaa on hänellä kuin esikoisen kohdalla, joskin kuulo oli kuulotesteissä toistaiseksi normaali.

Siivooja meillä on käynyt edelleen Freskalta ja voin kysyä tännekin alekoodia lukijoille. Se on meidän arjen pelastus ja pitää mut järjissäni. En ehkä rakasta mitään muuta päivää viikossa niin paljon kuin sitä, että Teresita on käynyt meillä. Laitan koodin blogiin kun saan sen. Nyt ei kummempaa kuin hyvää yötä.

Kategoriat
Yleinen

Oman elämänsä herra

Viikonloppu vierähti taas! Mun sisko tuli yhden tyttärensä kanssa kylään meille viikonlopuksi, sillä heillä oli liput sunnuntain Apassionata hevosesitykseen. Viikonloppu oli oikein ihana ja sen ainoa harmi oli taas perheessä jylläävä flunssa. Tuntuu että päiväkoti-ikäisten kanssa marraskuu-maaliskuu väli on pelkkää sairastamista toisensa perään. Pienimmällä on ainakin nenä vuotanut ihan tuhottoman kauan niin, että aina kun hetkeksi helpottaa niin kohta se on taas palannut.

Kun mietin omaa jaksamista tässä viimeisen kahden-kolmen vuoden sisällä niin koen, että se on muuttunut paljon paremmaksi. Oli aika pitkä aika kun nuorimmaisen syntymän jälkeen vedin silmät puolitangossa siitä mistä aita on matalin. Mun aloitekyky oli nollassa, enkä jaksanut esimerkiksi silloin kun rakennettiin edes tehdä ruokaa kotona, siivoamisesta puhumattakaan. Hoidin vain pakollisen pyykinpesun ja nuuskutin vauvaa sillä se piti mun maanpinnalla, niin etten vajonnut syvyyksiin. Kun Amos oli kahdeksan kuukautta kävin lääkärillä puhumassa masennuksesta ja hän olisi antanut lääkkeitäkin mukaan. Mun oma ajatus oli antaa itselleni vielä aikaa parantua ihan itsekseen, sillä tiesin että hormonitasapaino oli varmasti aika sekaisin vielä raskauden myötä ja siitä, että imetin. Olin ihan oikeassa, sillä vointi kohtentui kyllä siitä hiljalleen.

Mulle voimaa tuo se, että saan taas toteuttaa itseäni. Opiskelu on tuonut mun elämään sisältöä kodin ulkopuolella ja sitä, että voin katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Teen vihdoin asioita eteenpäin opintojen puitteissa ja koen siitä suurta tyytyväisyydentunnetta. Opinnoissa on todella paljon haastetta ja aineita, jotka ei ole mulle helppoja mutta kun suoritusmerkintä napsahtaa jostain kurssista on se sitä suurempi ilo. En ole mikään perfektionisti arvosanojen suhteen ja se on kyllä yliopistolla aika harvinaista. Pikemminkin mun motto on, että kaikki saa saman verran opintopisteitä arvosanasta riippumatta 😀 Perheen yhdistäminen opintoihin ei ole ihan niin helppoa, joten olen senkin vuoksi itselleni armollinen kunhan teen kokoajan eteenpäin. Toivon kovasti, että saan nuo opinnot oikeasti joskus ihan maaliin saakka! Maisteriksi olisi vielä kaksi vuotta tähän päälle ja se on ilman muuta tähtäimessä.

En väitä, että olisin nytkään mikään superjaksaja mutta kyllä tämä arki pyörii tässä jotakuinkin. Kevät menee aina syksyä nopeammin ja odotan kovasti jo tulevia kevätkuukausia. Kandidaatintyössä olisi vielä kamala pakertaminen mutta toimin parhaiten paineen alla kun deadline on jo ihan niskassa. Sepä se olisikin tervetullut hyve tännepäin, että osaisi tehdä ajoissa ja ennakkoon!

Voi olla, että huomenna oon taas ihan poikki ja mietin miksi kirjoitin että ”muka jaksan” paremmin. Ehkä tämä ylitsevuotavainen fiilis johtuu siitä, että sain tilitettyä tänään alveja monelta kuukaudelta. Yrittäjyys ei ollut mulle nuorempana mikään haave, mutta se on mielenkiintoista miten ajauduin siihen blogin myötä. Mulla tulee nyt keväällä neljä vuotta siitä, kun perustin oman yrityksen jolla olen elättänyt itseni. En ole saanut penniäkään opintotukea tai muitakaan avustuksia, vaan kaikki on tullut omana ansiona, vaikka en tiennyt yrittämisestä mitään. Siitä olen ollut vilpittömästi iloinen! Äitini sanoi joskus, että on aina hienoa jos epävarmassa työllisyystilanteessa pystyy siihen, että voi itse elättää itsensä. Vaikka haaveilenkin mukavasta jobista, mellevästä palkasta ja loistavista työsuhde-eduista jonkun toisen yrityksessä, on tuo aivan totta.